keskiviikkona, toukokuuta 31, 2006

Perustin kriittisen feminismin koulukunnan

Olen antanut nyt panokseni tieteelle! Minulla on oma koulukunta.

Olen tajunnut huomaamattani luoneen feminismiin (ja siten myös naistutkimukseen) uuden koulukunnan, kriittisen feminismin. Sen lähtökohtana on, että naiseuden annetaan meidän kulttuurissamme rakentua lähes yksinomaan äitiydestä, äitiyden eri ulottuvuuksista. Valtavirtafeminismi tukee tätä ajattelua tietoisesti ja tiedostamatta. Minusta kyse on niin selkeästi uskomusjärjestelmästä eli ideologiasta, että äitiyden asema naiseuden rakentumisessa on pakko haastaa.

Kriittinen feminismi, kuten kaikki kriittiset näkökulmat käyvät itsestäänselvyyksien kimppuun. Minusta feminismiinkin on muodostunut tällaisia pyhiä lehmiä, joita hoivaillaan ja tullaan tiedostamattaan vahvistaneeksi.

Pengoin eilen yliopiston kirjastossa kirjastonhoitajan avustuksella suomen kielellä ja englannin kielellä tietokannoista vahvistusta käsitykselleni, että nimenomaan juuri minä olen ehkä antanut jotain uutta ja ainutlaatuista feminismille tällä paradigman parannusesitykselläni, jossa haluan erottaa äitiyden vihdoinkin pelkäksi kulttuurin luomukseksi. En löytänyt ainakaan vielä mitään minun ajatteluani vastaavaa kirjaston artikkeli- ja kirjakokoelmista. Eikä löytänyt kirjastonhoitajakaan, joka paukutteli menemään omalla koneellaan.

Minä olen törmännyt tähän ajatteluni perustana olevaan äitiyden painolastiin kirjoittaessani Tiina Kaarelan eroperhe.netissä. Siellä kun on ollut pakko mallintaa ihan itse erovanhemmuuden ongelmia, sillä tätä työtä ei yllätyksekseni ole juurikaan tehty. (Nyt muuten luen erittäin mielenkiintoista kirjaa Perhe murroksessa, jota suosittelen kaikille, ja siellä on paljon samaa ajattelua kuin minullakin, joten ajatukseni eivät ole ristiriidassa valtavirtafeminismin kanssa.) Penään tiettyä käsitteiden tarkistamista ja hiomista, minusta esimerkiksi äitiyden taustaoletuksena ei saa olla, että se on naiselle lankeava ihana erityistehtävä, jossa vain nainen pärjää naisen avuin ja työvälinein, joita mies ei voi koskaan saavuttaa.

Kirjoitan kriittisen feminismin olemuksesta lisää myöhemmin.

Nyt taitaa tulla tähän blogiin noin viikon päivitystauko, sitä paitsi. Se viivästyttää ja hankaloittaa omien teorioideni markkinointia.

Niin, eroperhe.netin foorumin ansiosta (siksi, että siellä todella joutuu taistelemaan uskomatonta henkistä kivettyneisyyttä vastaan, hih) olen luonut myös uutta lainsäädäntöä. Se on siis tämä Lex Kaisa Ruokamo, jossa eron jälkeen kumpikin vanhempi neuvottelee ja sopii suoraan lapsensa kanssa huoltoasioista (tapaaminen, asuminen, elatusmaksu ja huoltajuus).

Kokemuksenani keskustelufoorumeista sanon tässä, että harvoin, jos koskaan ajatuksille tulee mitään tukea. Jo pelkästään siksi yleisten yhteiskunnan rakenteiden hahmottaminen on tärkeää. Rakenteiden tunnistaminen ja nimeäminen on tärkeää myös siksi, että voi tarjota ongelmiin jonkinlaisen ratkaisumallin. Ihmisten keskustelu on liian usein ongelman kuvaamista, mutta analyysi ja synteesi puuttuvat. Tosi tylsää siis.

3 kommenttia:

Peggy G. kirjoitti...

En ole varma, osallistutko blogimeemeihin (blogisi vaikuttaa hyvin asiapitoiselta), mutta koska lainasin yhtä lausettasi, niin haaste on välitettävä eteenpäin. Pakkohan ei ole vastata. :)

"Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista, ottamalla virke kustakin vähintään ja yksi haastajan blogista ja haasta jokainen lainaamasi bloggaaja, paitsi haastajasi."

Panu kirjoitti...


Kokemuksenani keskustelufoorumeista sanon tässä, että harvoin, jos koskaan ajatuksille tulee mitään tukea.


Johtuiskos siitä, että ajatuksesi eivät ole hirveän fiksuja.

xheli kirjoitti...

Ei tuo "nainen on pelkkä äiti" -ajatus minusta aivan uusi ole ja on siihen mielestäni kohdistettu myös kritiikkiä. Kuinka jäsennetysti, sitä en nyt tarkemmin osaa sanoa (pitäisi penkoa ensin kirjastoja). Mutta nosta ja pidä vain asiaa esillä - jospa sillä saisi suuremman hengitystilan myös meille, joita äitiys-ideologia yskittää.