torstaina, kesäkuuta 22, 2006

Feministinen Juhani Seppänen

Lääkäri Juhani Seppänen on kirjoittanut erään tärkeimmistä viime vuosina julkaistuista feministisistä kirjoista. Feministinä on tosiaankin vaikea nimetä jotain toista, ei-tieteellistä proosateosta, joka yhtä iskevästi ja tehokkaasti palvelisi tasa-arvon rakentumista.

"Ensimmäinen sana on isä" (Otava 2000) on hyvin kirjoitettu tietopaketti nelikymppisen miehen matkasta isyyteen. Miksikähän lääkärit osaavat pyöritellä näitä ihmisyyteen kasvamisen ongelmia? He kuvaavat myös hyvin kiinnostavasti ja raikkaasti ihmissuhteita. Olen muuten aina pitänyt Nina Banerjee-Louhijan romaaneista, joissa ihmisellä on koko ajan meneillään kasvuprosessi. Hänen kirjoissaan ihmiset kasvavat keskellä ihmisuhteiden viidakkoa. Minä arvelen, että lääkäreiden paneutunut ote ihmisenä olemiseen johtuu heidän hoitovietistään - minusta lääkärit ovat aina ennen kaikkia hoitajia, eli yksi hoitoalan ammattilaisten ryhmä siellä kaikkien perushoitajien ja sairaanhoitajien joukossa. Eivät he ainakaan mitään biologian ja fysiologian ammattilaisia ole - ainakaan ammatti-identiteetiltään.

Minusta oli hauska lukea Seppäsen teosta, koska hän problematisoi äitiyden ylivallan hyvin samaan tapaan kuin minäkin olen tehnyt, muun muassa täällä blogissani. Mielestäni minun on helpompi löytää yhtymäkohtia Seppäsen ajatusten kanssa kuin yleensä feminististen (tai muidenkaan yleislinjan) naisajattelijoiden kanssa, kun puheenaiheena on äitiys.

Seppänen kirjoittaa muun muassa vanhempainlomista tapaan, jonka voi allekirjoittaa.

"En ole vakuuttunut siitä, että yhteisistä varoista maksetuista päivistä olisi etua perheiden sisäisen tasa-arvon tavoitteen kannalta. Vaikka kotitöitä ehkä jaetaankin puolisoiden kesken aiempaa tasapuolisemmin, ei koti kuitenkaan ole se alue, missä sukupuolten välinen tasa-arvo olisi leimallisesti edistynyt." (Juuri niin, hyvä Juhani Seppänen! Hienoa ettet sorru tässäkään mielistelemään suurta yleisöä luomalla tasa-arvon illuusiota.) "Jos otan likaisen paidan päältäni, laitan sen pesukoneen rumpuun ja painan napista, ei teko edistä tasa-arvoa vaan paidan puhtautta. On itsepetosta kuvitella kodin teknologian kehittymisen siirtyvän asenteisiin." (sivu 167)

Tiedän, että monet vannovat isyyslomien pidentämisen nimeen ja ovat vakuuttuneita että miesten mahdollisuus olla ympärivuorokauden muutaman viikon ajan kotona rakentaa suhdetta lapseen. Minä en usko siihen. Kyse on kuitenkin erittäin yksinkertaisista asenne-eroista, jotka istuvat tautisen pysyvästi isän ja äidin rooleissa. Olen varma, että isät edistyvät vanhemmuudessaan isyyslomailua varmemmin silloin, kun naiset (äidit) luopuvat mestariasenteestaan, siitä että "he ovat korvaamattomia".

Kirjoittajana Seppänen onnistuu, häntä on helppo lukea. Sen sijaan lääkärinä minusta tulee hänestä outo vaikutelma. Enpä tahtoisi olla hänen potilaansa. Hänen pitkä raporttinsa imetyksestä ja sitä ympäröivästä yhteiskunnallisesta ilmapiiristä on suorastaan asiantuntematonta; hän ei terveydenhoidon ammattilaisena tiedä edes sitä, että Suomessa imetysluvut ovat alhaiset eivätkä yli-innokkuutta kuvaavan korkeat, kuten hän tulee väittäneeksi. Hän kirjoittaa kyllä oivaltavasti siitä, kuinka isäkin voisi imettää, mutta siinäkin hänen pohdiskelunsa lopahtaa puolitiehen. Hän kun olettaa, että imetyksen pitää aina olla maidon syöttämistä lapselle. Asia ei ole niin. Erään afrikkalaisen alkuperäisheimon miehet imettävät, mutta se on vain lapsen rauhoittamista ja se onkin mielestäni kaikki mitä lapsi tarvitsee. Kyllä nainen hoitaa sitten sen maitotarjoilun.
Imettämisen heikkoon ymmärtämiseen liittyy muuten se, että Seppänen ei tajua miten helppo aivan pieni lapsi on hoitaa. Imettämällä lasta nimenomaan vauvan kanssa on helppo lähteä vaikkapa maailmanympärimatkalle - imetys rauhoittaa ja ravitsee nälkää. Aivan samoin yöt rauhoittuvat ja vanhempien on helpompi vaalia nukkumisrauhaa.

Minusta kaikkein helpoin ikä lapsella on ensimmäinen vuosi.

Seppänen luettelee myös, kuinka hän vaihtaa vaippoja monta kuorma-autollista. Milloin muovia täynnä olevat kertakäyttövaipat osataan vihdoin kyseenalaistaa? Seppänen ei tee sitä kertaakaan, vaikka kotitalouksien jätteistä nimenomaan vaipat kuormittavat kaatopaikkoja eniten. Siis pahin jätelaatu mitä kodeista löytyy - ja ne maatuvat vielä erittäin hitaasti.

Ei kommentteja: