keskiviikkona, kesäkuuta 21, 2006

Hyväksyykö eduskunta orjuuden?

Tästä minä olen aina puhunut, lempiteemastani, eli kuinka tärkeää on tehdä yksityisen sfäärin asioista julkisia eli siirtää privaatille kentälle ihan perusteetta haudatut asiat oikeudenmukaiselle ja julkiselle areenalle.

Eilisillan tv-dokumentti seksiorjina työskentelevistä naisista oli jotain niin järkyttävää, että enpä muista milloin viimeksi tv olisi järkyttänyt niin paljon. Pitää palata varmaan jonnekin tv-uutisten välittämiin Pakistanin maanjäristyskertomuksiin. Naiset ovat täysin suojatonta kauppatavaraa , koska he työskentelevät yksityisessä sfäärissä, mies on taas myyjä, kauppias ja vallankäyttäjä, julkisen sfäärin toimija. Miehen seksuaalisuus on julkista, naisen taas yhä yksityistä, mistä johtuu että miehen seksuaalisuutta ja seksuaalisuuden oikeuksia suojellaan. Tämähän näkyy hyvin ajankohtaisessa julkisessa keskustelussa meillä Suomessakin, koska parasta aikaa eduskunta pohtii pitäisikö seksinosto kriminalisoida. Näissä asetelmissa pitää aina muistaa, että vain mies on ostaja, kauppias ja välittäjä, mitä kaikkea hän onkaan... Seksiorjien tapauksessa on oikeastaan myös myyjä, koska myyminen ei ole naisorjalle vapaaehtoista.

Luen parhaillaan Richard Sennettin vanhaa, 1970-luvulta peräisin olevaa kirjaa The Fall of Public Man. On the Social Psykology of Capitalism. Siis aivan älyttömän mielenkiintoinen ja tiiviisti kirjoitettu paksu kirja, joka käsittelee juuri tätä yksityisen ja julkisen sfäärin eroa. Nykyihmiset ovat tietoisesti rakentaneet elämänalueekseen yksityistä sfääriä, julkiselta kentältä on tarkoituksella siirretty tärkeitä elämän alueita yksityiselle. Heti kirjan alussa Sennett puhuu seksuaalisuudesta, kuinka se intiimin alueen toimintona on muodostunut ihmisille aidoimmaksi tavaksi ilmaista itseään, kuin olemuksen ytimeksi. Yksityinen sfääri (fetissimäisine "todellisine, aitoine elämyksineen ja kokemuksineen") kun on nykyihmiselle se millä on merkitystä; julkista areenaa pyritään taas koko ajan heikentämään.

Seksinoston kriminalisointikeskustelussa yhdistyy hyvin hämmentävällä tavalla yksityisen ja julkisen sfäärin piirteet. Nimittäin, mies harjoittaa seksiä toki intiimisti, katseilta suojassa, mutta hänellä pitäisi monien mielestä olla oikeus ostaa seksiä, siis tehdä sitä julkisesti. Mies on siis onnistunut tekemään seksintarpeestaan julkisen sfäärin asian jo paljon ennen naista, naisen tarpeita kun ei ole vieläkään samoin legitimoitu. Nainen puhukoon peitellysti ja kielikuvin, kun taas mies voi kailottaa arvokkuuttaan menettämättä, että kyllä meillä täytyy olla oikeus ostaa seksiä. Ja "liberaaliuttaan" vahtivat ja tasa-arvoisuudestaan liikoja kuvittelevat naiset yhtyvät miesten laulukuoroon.
Minä tarkoitan sitä, että jos nainen olisi markkinoilla ostajana, seksinostoa ei olisi näin legitimoitu kaikille sopivaksi toiminnaksi kuten käynnissä olevassa kriminalisointikeskustelussa.

Eilinen tv-ohjelma oli sikälikin järkyttävä, että se kertoi yleisestä ja jokapäiväisestä ilmiöstä, jota ei kuitenkaan ole tuotu esiin seksinostosta puhuttaessa. Järkyttävää on siis se, kuinka rajoittunein tiedoin ihmiset ovat valmiit hyväksymään seksinoston ja siten käytännössä myös ihmiskaupan. On myös järkyttävää, ettei Seksiorjat-dokumentin kaltaisia ohjelmia nimetä ja määritellä yleisessä kahvipöytäkestelussa seksikaupan ydininformaatioksi. Minusta ihmiskauppaa pidetään perusteetta pelkkänä lieveilmiönä.

Meillä Suomessa käydyssä keskustelussa on väitetty, että seksinoston kieltävä laki on huono, koska sitä ei voida valvoa, ettei pidä säätää lakia joka ei toimi. No, tuohan on jo sinänsä dorka väite. Vielä dorkemmalta vaatimus valvonnan toimivuudesta kuulostaa kriminalisoinnin viimeisimmässä versiossa. Nythän esitetään, että seksinosto kriminalisoitaisiin vain jos kyseessä on ihmiskauppa ja paritus. Aivan selvää on, että tuollaista lakia on varmasti vielä vaikeampi valvoa kuin kaiken seksinoston kieltävää lakia.

Seksikauppa on ydinolemukseltaan ihmisten hyväksikäyttöä, ei mitään muuta. Köyhät ja kurjat joutuvat pakosta myymään itseään. He, jotka nauttivat siitä ja riemuitsevat mahdollisuudesta hoitaa ihmisten seksuaalisia tarpeita jakavat kyllä ilmaiseksi.

Tv-dokumentti tuli sivutuotteena valaisseeksi hyvin sitä seikkaa, että nimenomaan kysyntä luo tarjontaa eikä toisin päin. Suuresti kunnioittamani eläkkeellä oleva valtakunnan syyttäjä Ritva Santavuori laukoo toistuvasti ykkösen aamu-tv:ssä Jälkiviisaissa, että itseään myyvät naiset viettelevät reppanamiehet seksiostoksille. En käsitä miten Santavuori(kin) voi tarkastella tätäkin asiaa näin kummallisesti, sillä seksikauppahan on täysin miesten käsissä. Naisella kun ei ole kunnolla edes myyjän roolia, miehet hoitavat kaiken kaupan käynnin, naisen osa vain luovuttaa ruumis kaupankäynnin kohteeksi.

Olen muuten rouva syyttäjän kanssa yleensä kaikesta muustakin eri mieltä, mutta silti kuulun Ritva Santavuori -fan clubiin.

Berliinin muurin murtumisen jälkeen Itä-Euroopasta on kadonnut kahdeksan (8) miljoonaa naista. Miettikääpä, millainen inhimillinen tragedia se on ollut yksityisessä sfäärissä, joka on naisen toiminta-aluetta (koska julkinen sfääri kuuluu miehille). Kodit ja perheet ovat kokeneet hirvittävää inhimillistä kärsimystä, koska nämä kadonneet naiset eivät ole enää hoitamassa lapsiaan, heikkoja, sairaita, vammaisia ja vanhuksia - ja niitä koteja.

Eilisen dokumentin päähenkilönä oli Euroopan köyhimmästä maasta, Moldovasta (?) kotoisin oleva Katia, jota hänen miehensä etsi Turkista. Katia oli Turkkiin seksiorjaksi jouduttuaan raskaana viidennellä kuulla. Se ei tietenkään haitannut mitenkään hänet myynyttä Vladia (tätä miestä haastateltiin ohjelmassa paljon) ja hänet orjakseen ottanutta parittajaa Apoa. Kun Katia pelastautui silkan tuurin avulla takaisin kotiin, hänen oli tehtävä abortti. Väkivalta, huumeet ja kaikenlainen huono elämä oli ollut ilmeisesti liikaa kohdussa kasvavalle lapselle. Ohjelma ei ehtinyt käsitellä tätä raskautta juuri ollenkaan, koska kaikenlaista muutakin karmeaa puitavaa oli ihan riittävästi.

Minä tunsin ohjelmaa katsoessani naisena, että näiden seksiorjina työskentelevien naisten kohtalo muovaa lopulta myös minun kohtaloani naisena ja sukupuoleni edustajana, jollei seksinostoa uskalleta aidosti pitää ongelmana.

4 kommenttia:

Peggy G. kirjoitti...

Minäkin järkytyin tuosta dokkarista. Suoraan sanottuna en edes pystynyt katsomaan sitä loppuun asti, minua yksinkertaisesti ahdisti aivan liikaa.

Tuntuu kohtuuttoman pahalta tuo köyhien maiden naisten riisto. Samalla mietin, että onko tasa-arvo länsimaissakaan kovin hyvin edennyt, jos voimme katsoa tuollaista tekemättä paljon mitään sen estämiseksi. Minusta ainakaan naiskauppaa vastaan ei taistella tarpeeksi tarmokkaasti.

Henry kirjoitti...

Feministien pitäisi perustaa hyväntekeväisyysjärjestöjä seksinpuutteisten miesten auttamiseksi. Se veisi pohjan pois naiskaupalta ja prostituutiolta, sekä seksiturismilta. Naiskaupan lopettaminen on siten naisten omassa vallassa.

Jos seksiä olisi saatavilla miehille ilmaiseksi, kukaan mies ei ostaisi seksiä. Ja koska seksi on hauskaa, kaikki olisivat onnellisempia

Arawn kirjoitti...

Ja vaihtoehto tietenkään EI ole, että miehet suitsisivat hieman seksuaalisia halujaan, eihän? Ovatko miehet jotain maanisia seksiaddikteja vai? Onnettomia, piliensä perässä juoksevia parkoja, jotka eivät vain voi hallita itseään vaan heidän täytyy saada seksiäseksiäseksiä?

JOs noin, miksi moista pitäisi katsella? Kastroidaan miehet, piru vie, jos ne eivät yhtään kykene itseään ja käytöstään hallitsemaan.

Arawn kirjoitti...

Niin ja vielä, kuinka Henkka ajatteli päästä lapsikaupasta eroon? Ehkä lastenkin olisi perustettava hyväntekeväisyysjärjestöjä ja annettava seksiä miehille ilmaiseksi?