sunnuntaina, kesäkuuta 18, 2006

Imettäjät kuvittelevat riistävänsä miestä

Naiset kuvittelevat riistävänsä rinnan miehen suusta.

Imetys on hyvä esimerkki siitä, kuinka naiset ottavat KAIKESSA toiminnassaan miesten näkemykset huomioon.

Imetys on paljastanut minulle sen, että naiset ovat suorastaan ylihuolehtivia sen suhteen mitä miehet mahtavat asiasta ajatella. Naiset alkavat siksi muuttaa käyttäytymistään ikään kuin miesten mieleiseksi, vaikka tosiasiassa lopputulos ei olisi enää lainkaan sitä "mitä miehet haluavat". Naisten varovaisuus ja jatkuva itsensä ja käyttäytymisensä pohtiminen johtavat siis paradoksiin: naiset tulevat itse rakentaneeksi käyttäytymisellään lumemaailman, jollaisen he luulevat miesten haluavan ja jossa he luulevat miesten toiveiden täyttyvän, mutta tosiasiassa maailma on naisten ihan oma utopia, se ei enää edusta sitä mitä miehet tahtovat.

Naisten suhtautuminen imettämiseen käy hyvästä esimerkistä selventämään ajatteluani. Imetysen arvostus on hämmästyttävän vähäistä, vaikka kyseessä on älyttömän helppo, halpa, tehokas ja ah, niin luonnollinen ja vaivaton keino ruokkia lasta. Ja tarjota vieläpä sellaista ravintoa, joka ravitsemuksellisesti hakkaa kaikki muut vaihtoehdot. Äidinmaito on siis myös parasta mahdollista RUOKAA.

Imetystä hankaloittavat monet ennakkoluulot ja itse toimenpiteen monet pienet vaikeudet (lapsen väärä imuote, lapsen allergisuus, rintojen ja nännien kipeytyminen jne...). Olen kuitenkin sitä mieltä, että imetys nähdään huomattavasti hankalampana asiana kuin se oikeasti on. Imetystä kun voi mielestäni verrata mihin tahansa keholliseen toimintaan, kuten vaikkapa lihasponnisteluun urheilussa, peseytymiseen, lepäämiseen - ja tietysti syömiseen. Ei näihin ruumiillisiin suorituksiin ole saatu liitettyä sellaista määrää mystisyyttä, ennakkoluulojen ja myyttien painolastia kuin imetykseen. Imetyksen erityisasema ihmiselämässä jaksaa minua hämmästyttää aina. (Toki samanlaista painolastia on myös synnyttämisellä kannettavanaan.)

Minä väitän, että naiset tuottavat itse epäluuloja ja ristiriitaisia asenteita imetystä kohtaan siksi, että he olettavat miesten vierastavan ja jopa inhoavan lapsen rintaruokintaa. Naiset kuvittelevat, patriarkaatin iskostaman oikeaoppisuuden mukaisesti, että imettäminen polkee miehen oikeuksia, se kun ikään kuin riistää rinnan miehen suusta. (Pitää muistaa tässä, että lapsen syntymää voi tarkastella kolmannen osapuolen astumisena keskelle parisuhdetta, lapsi on ikään kuin kolmas pyörä - nimenomaan miesten mielestä - tästä on kirjoittanut viime vuosina esimerkiksi sosiologi Riitta Jallinoja kirjassaan Perheen aika.)

Minä olen kolmevuotisen imettäjähistoriani aikana kohdannut YKSINOMAAN miehiä, jotka suhtautuvat imettämiseen mitä kannustavimmin ja hyväksyvimmin. Tämä on hämmästyttänyt minua kovasti. Koskaan en ole MIESTEN mielipiteistä voinut lukea edes rivien väleistä sellaista väheksyntää, jota olen kyllä havainnut naisten mielipiteissä. Olen valmis väittämään, että miehet suhtautuvat yksituumaisesti hyvin myönteisesti imettämiseen - ja jopa lapseni kaltaisen ison kolmivuotiaan imettämiseen - mutta naiset taistelevat joka päivä itse itsensä kanssa siksi, että he eivät tiedä kuinka imettämiseen pitäisi suhtautua.

Jopa lapsen syntymistä ja taloon (keskelle parisuhdetta) asettumista pelkäävät miehet osaavat siis suhtautua naisia kypsemmin imettämiseen. He siis tuntuvat oivaltavan, että nainen on jo ihan itse rakentanut rintaruokinnasta niin valtaisan vaikeuden itselleen, että jokainen lapsen imemä äidinmaitotilkka on voitto tässä taistelussa!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hmmmm, vedätkö aina yhtä jyrkkiä johtopäätöksiä kuin tässä? Jos SINÄ et ole kohdannut yhtään miestä, joka vastustaisi tai syvästi paheksuisi taaperoimetystä, ei se tarkoita, etteikö sellaisia olisi. Olen törmännyt ikäviin kommenteihin imettäessä reilu vuoden ikäistä taaperoani julkisilla paikoilla (ei - en ole imettänyt julkeasti, rinta paljaana, vaan tyttömäisesti peitellen). 90% kommentoijista on ollut miehiä.