torstaina, kesäkuuta 15, 2006

Kiltit tytöt hamuavat äitiyden valtaa

Lempiaiheeseeni, kiltteihin tyttöihin.

Ei sitä uskoisi, jollei itse omin silmin lukisi toisten ihmisten kirjoittamia ajatuksia asiasta. Nimittäin mitä tulee keskusteluun (Tiina Kaarelan pomottamassa eroperhe.netissäkin käytävään) perheestä ja sen rakenteista ja perheiden rakenteellisista ongelmista. Minulle syntyy lukijana käsitys, että ongelmia ei osata tunnistaa ja nimetä ollenkaan.

Ongelmien korjaamisen estää varmasti tehokkaasti se, että niitä ei edes nimetä oikein. Ja sukupuolisopimus ja sinänsä sukupuolineutraalin vanhemmuuden erittäin perusteellinen sukupuolittuminen ovat ongelmia. (Helppo käytännönelämän esimerkki sukupuolittumisesta on se, että eroperhe.netissäkin on esitetty vastalauseita neutraalin vanhempi-sanan käyttämiselle silloin kun ihminen esittelee itsensä lapsensa vanhempana. Jotkut ovat tiukasti sitä mieltä, että he tahtovat olla vain ja ainoastaan isiä tai äitejä, eivät vanhempia, koska sitä sanaa ei aidosti käytetä kun puhutaan sidoksesta OMAAN lapseen.)

Minusta on aina äärettömän herkullista tarkastella tämän eroperhe.netin foorumin ehkä suurinta syntiä, pyrkimystä sukupuolineutraaliuteen. Huomautan tässä erittäin painokkaasti, että sukupuolineutraalius ei suinkaan ole sama asia kuin on sukupuolettomuus, jota taas minä kannatan. Ja samaan aikaan vastustan rankasti sukupuolineutraaliutta.

Sukupuolineutraalius on asiakeskustelulle täysin vinksahtanut perusta. KAIKKIEN yhteiskuntien ja sivilisaatioiden tärkein luokittelujärjestelmä on aina ollut sukupuoli - ja jopa koko olemassaolon ydin on jaettu kahdeksi eri (sukupuolittuneeksi) voimaksi, yiniksi ja yangiksi.

Olen käyttänyt usein hyvänä ja kiitollisena esimerkkinä YYL:n puheenjohtajaa Bodil Rosengreniä, jonka ajattelua on syytäkin tarkastella, koska hän on asemansa vuoksi yhteiskunnallisesti vaikutusvaltainen ajattelija. Tässä täytyy huomata, että yhteiskunnallisesti vaikutusvaltainen ei silti välttämättä ole yhteiskunnallinen ajattelija, sillä yhteiskunnallinen perusta voi uupua ajatuskehitelmistä lähes tyystin.

Bodilin ja joidenkin muiden YYL:n johtohahmojen (jotka ovat siis naisia, sillä tämänkaltainen perhettä kehittävä yhdistystoiminta ei näköjään kiinnosta ja sido miehiä mukaansa) ajattelusta voi tehdä kiinnostavia psykoanalyyttisia havaintoja. Nimittäin, heidän väitteistään on tunnistettavissa projisointia ja transferenssiä, jotka ovat torjunnan synnyttämiä ajattelumalleja.

Projisointia on se, että nainen projisoi miehen kautta omia kärsimyksiään eli tarkastelee omia kärsimyksiään ikäänkuin miehen kokemuksina, vaikka ne eivät sitä olisikaan. Nainen siis torjuu mielestään sopimattomana ajatuksena sen, että hän on erossa kärsivä osapuoli, että hänelläkin oikeus syyttää naisena miestä jostakin. Tämä on tätä kuuluisaa ja usein toistamaani kilttien tyttöjen syndroomaa.

Transferenssiä naiset eli nämä kiltit tytöt harjoittavat siten, että he näkevät lapsiensa menetykset miesten kärsimyksinä. Taas ollaan kilttinä tyttönä olemisen ytimessä: miehiä ei saa syyttää mistään niin rankasta kuin kärsimyksen tuottamisesta, koska se häiritsee vallitsevaa status quota ja sukupuolten välistä konsensusta.

Kilttien tyttöjen harjoittamalle torjunnalle on mielenkiintoista etsiä syitä. Mielestäni on osittain kyse vallasta perheen sisällä. Kiltit tytöt ovat tosiasiassa raakoja vallankäyttäjiä, he ovat pyhittäneet ja muuranneet itselleen perheen sisälle äitiydestä naisten valta-areenan. (Kilttien tyttöjen ajattelua seuraamalla olen luonut oman mallini feminismistä, kriittisen feminismin, joka on vastalause mm. äitiyden käsitteeseen liitettyyn valtaan.) He ovat täysin nielaisseet patriarkaatin esityksen, että käyttele sinä nainen valtaa perheessä hoitajana ja jatka muutenkin samalla linjalla yhteiskunnassa heikkojen auttajana, niin me miehet hoitelemme kaiken muun vallankäytön. Kiltit tytöt ovat siis ottaneet kiitollisena vastaan vallan rippeet, sen minkä miehet ovat armollisesti suoneet.

Kun tarkastellaan kilttien tyttöjen ydintä vallankäytön näkökulmasta, paljastuu etteivät nämä tytöt ole ollenkaan niin sukupuolineutraaleja ja pyytettömiä kuin he väittävät olevansa. He ovat tosiasiassa täysillä hyödyntämässä täysin sukupuolittunutta kulttuuria perheessä ja vanhemmuudessa, lujittavat ja uusintavat sitä.

Sukupuolineutraalius estää ongelmien määrittelyn eroperhekeskustelussa. Siksipä eroperheiden tärkeimmällä nettiareenalla, eroperhe.netissä puheenjohtaja Bodil Rosengren voi tarjota siekailematta keskustelun ja kehittämisen ydinkysymyksiksi sellaisia ongelmia kuin etäisien kokemat kärsimykset, jotka johtuvat tietysti siitä että heidät pakotetaan menettämään lapsensa ja vuoroasumisen puutetta ja sen hidasta yleistymistä. Huh huijaa. No tämä ei taaskaan kyllä kerro yhtään mistään muusta kuin torjunnasta ja tarpeesta projisoida lasten ja lähiäitien kärsimykset "kärsivien" miesten ongelmiksi.

Kiltit tytöt nostavat etäisien kärsimykset eroperheiden suurimmiksi ongelmiksi jopa siitä huolimatta, että objektiivinen tieto viittaa ihan muualle. Itse asianosaisten antama palautetta ja epävirallista ja virallisempaa tieteellistä tietoa tulee massiivisesti ja moninkertaisesti enemmän lasten ja - jopa lähiäitien - kärsimyksistä kuin miesten ja etäisien. Kylläpä on siis kummallinen tärkeysjärjestys ongelmien käsittelyssä Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liiton johdossa!

Bodilin kiinnostavista väitteistä eräs mieleenjäävimpiä on väite, että lapset alkavat vieraannuttaa itse itseään etävanhemmasta (joka siis aina näissä keskusteluissa on tosiasiassa mies, vaikka sitä ei ääneen myönnetä). Minusta tuo absurdi väite paljastaa vain sen, että Bodil pitää miehiä jo olemuksensa puolesta jotenkin epäsopivina, huonoina vanhempina. Hänhän tulee väittäneeksi miehen vanhemmuudesta ja lapsen asemasta jotain älytöntä. Lapsen asema objektina eli vanhemmuuden kohteena kiepsahtaa päinvastaiseksi, kun hän on alkanut Bodilin ajatuksen mukaan vieraannuttaa itseään etäisästään. Hoh hoijaa. Eli isä ei olekaan vanhemmuudessa subjekti, pelkkä objekti vain.

Kiltteys on piiloideologia, jonka motiiveja ja päämääriä ei paljasteta. Kiltteys on älyllisesti hämäävää, koska se oikeuttaa itsensä pelkästään jo sillä, että se tuntuu niin sopivalta. Kiltteyshän tukee konsensusta (eli sitä, että lasten globaali isättömyys jatkuu aina vain, eikä erolasten asema parane). Kiltteys ei siis altista älyllisille pohdinnoille. Tuo piilotettu ideologia, yhteiskuntarauhan kätketty tukeminen tekee kiltteydestä niin vaarallisen. Kiltteys ei ole nimestään huolimatta mikään rauhanliike; se on aivan eri asia kuin hyväntahtoisuus.


Kirjoitin tästä aiheesta myös eroperhe.netissä.

Ei kommentteja: