maanantaina, kesäkuuta 19, 2006

Kriittinen feminismi

Tässä jo aiemmin lupaamani kriittisen feminismin teesit ja hiukan taustoitusta valtavirtaan kohdistamani kritiikin muodossa.

Julistan tässä juhlallisesti, että uusi koulukunta on syntynyt Suomeen.


Kriittinen feminismi á la Kaisa Ruokamo

1) Naiseuden käsite perustuu äitiydelle, kun taas mieheys ei rakennu isyydestä.

2) Äitiys on vain osa vanhemmuutta, jolla taas ei ole mitään tekemistä naiseuden kanssa. Kulttuurisesti luodun naisellisuuden kanssa kyllä sitäkin enemmän.

3) Nainen ei saa huumaantua illusorisesta vallastaan äitinä, koska se on vain "valtaa", jonka mies on hänelle suonut. Äidin valta yksityisessä sfäärissä ja perheessä on tosiasiassa naisen alistamisen väline. Nainen siis hoitakoon heikot ja sairaat. Tämä yksityisen sfäärin "valta" rajoittaa naista, eikä aidosti voimauta häntä kansalaisena.

4) Nainen nauttikoon ja iloitkoon vanhemmuudesta, mutta kieltäytyköön äitiydestä. Tosiasiassa hyppy äitiydestä tasa-arvoiseen ja ytimeltään sukupuolettomaan vanhemmuuteen on lyhyempi kuin me kulttuurin sokeuttamat arvaamme.



Kriittisiä huomioita valtavirtafeminismistä:

1) Äitiyttä ihannoidaan ja pidetään erityisasemassa vanhemmuudessa.

2) Äitiys on itsestäänselvä olotila naiselle, kuin luonnon välttämättömyys.

3) Äidin roolia ei problematisoida suhteessa isyyteen. Äitiys nähdään vain ajankäyttöongelmana ja vähäisenä oman tilan ja itsensä kehittämisen rajoittimena.

4) Kulttuurimme muovaamaa äitiyttä pidetään suorastaan itsensä kehittämisen välineenä.

5) Pahin vika feminismissä mielestäni on, että feminismi ei korosta vieläkään kylliksi äitiyden kulttuuriperustaa, vaan sortuu biologisoimaan sitä.

6) Valtavirtafeminismi ei näe missä naisen sorron perusta lymyää: äitiyden käsitteessä. Eräs seuraus siitä on, että aivan kuin patriarkaattia miellyttääkseen feministit puuhaavat mielellään "naisena olemisen perustaa rakentavan" naiskulttuurin parissa, esimerkkinä tästä vaikkapa erilaiset itseilmaisun hankkeet kuten miten tuon esiin nauseuttani vaikkapa maalaustaiteessa. Tai miten voimme tukea naiseuttamme toimimalla naisryhmässä. Mielestäni jo naisryhmässä työskentely on hyvin vaarallista, koska lähtökohtaista ongelmaa, äidin valtaa ja sen seurauksena ei myöskään äitiyden myyttiä ei tarkastella lainkaan.

7) Naisten voimanlähteenä pitäisi siis nähdä vanhemmuus, ei äitiys. Feminismi uusintaa äitiyden mahtiasemaa vanhemmuudessa ja siten myös naisen heikkoa asemaa yhteiskunnallisena vallankäyttäjänä. Feminismi tulee opettaneeksi, että naisten pitää tyytyä vallanrippeisiin, joita patriarkaatti eli miesnäkökulmainen hegemonia heille yksityisessä sfäärissä armollisesti suo.

8) Feminismin ongelmana on mielestäni aina ollut - jo ennen kuin aloin problematisoida feministien suhdetta äitiyteen - se, että feminismissä on väitetty mielestäni väärin perustein että naiskulttuuri on muka jotain ihmisläheisempää kuin mieskulttuuri. Toki se saattaa sitä olla, mutta väite on monella tavalla ongelmallinen. Tuottaako ihmisläheinen naiskulttuuri kuitenkaan hyvän yhteiskunnan, jos vanhemmuuden sukupuolittuneet roolit ovat feministienkin ajattelun taustalla? On joka tapauksessa aina pyrittävä yhteiskunnalliseen hyvään, mikään sopusointuinen alakulttuuri ei riitä.
Korostan ja alleviivaan, että äitiyteensä vetoamalla naiset eivät voi rakentaa parempaa yhteiskuntaa, kahteen sukupuoliseen leiriin jakautunut vanhemmuus on erittäin huono mikrotason esimerkki ja perusta rakennettaessa makrotasolla yhteiskuntaa.

1 kommentti:

Henry kirjoitti...

Olen aika kriittinen kaikkia sellaisia teorioita vastaan, jotka ilmoittavat olevansa kriittisiä.

Eikös feminismin idea kuitenkin ole lähtökohtaisesti kritisoida biologiaan vetoamista ja äitiyttä yleisemminkin naisen roolina? Feminismissähän on ollut sellaisia ajattelijoita, jotka näkevät naisten sorron ytimen olevan juuri äitiydessä.

"Naisten voimanlähteenä pitäisi siis nähdä vanhemmuus, ei äitiys."

Mikä tuossa on oleellinen ero?

"Feminismi tulee opettaneeksi, että naisten pitää tyytyä vallanrippeisiin, joita patriarkaatti eli miesnäkökulmainen hegemonia heille yksityisessä sfäärissä armollisesti suo."

Millaista valtaa kaipaa ja mitä aiot sillä vallalla saada aikaan?

"kahteen sukupuoliseen leiriin jakautunut vanhemmuus on erittäin huono mikrotason esimerkki ja perusta rakennettaessa makrotasolla yhteiskuntaa."

Miksi niin? Miksi androgyyninen vanhemmuus olisi parempi vaihtoehto?