torstaina, heinäkuuta 27, 2006

Äidit - pelottavat vallankäyttäjät

Photobucket - Video and Image Hosting


Äitiyden vallankäyttö on yhtä pelottavaa kaikille naisille kuin on mikä tahansa pakottava valta, kuten vaikkapa valtion sotilaallinen ja kurinpitovalta. Äitiyden naisvalta heijastaa samoja miehisen vallan sortomalleja, joiden kohteena naiset ovat sukupuolensa takia aina olleet. Näin naiset ovat siis oppineet jonkin suuren, taustalla vaikuttavan metakertomuksen vallan toiminnasta ja sen vahvistamisesta miehiltä.

Jaana Vuoren kirjoittama erittäin mielenkiintoinen kirja ja tohtoriväitös Äidit, isät ja ammattilaiset (Tampereen Yliopistopaino Oy 2002) kertoo karua kieltään kuinka valtion ja kuntien koneistoissa rakennetaan ja vahvistetaan tiettyä äitivaltaa, sitä kapeaa ja kankeasti määriteltyä vallanlohkoa joka muuten vallattomille naisille on suotu. Kirjan nimi on mielestäni hölmö; se yksinkertaistaa liikaa sisältöä, joka ei nimensä mukaisesti kerro kuinka äidit, isät ja ammattilaiset niputetaan omiin luokkiinsa. Kirja kertoo mielestäni etenkin siitä, kuinka äitiys on kaikkialla asiantuntijakirjoituksissa ja viranomaisten kannanotoissa se ensisijainen vanhempi.

Suuri intohimon kohteeni, psykoanalyysikin, on kaikin tavoin vahvistamassa äitien ensijaisuutta jopa siten, että ainoastaan naissukupuolinen voi olla lapsen hoitaja. Naisen ruumiiseen syntynyt mikä tahansa sosiaalinen äiti on aina parempi "lapsen kehityksen kannalta" kuin oma biologinen isä.

Feminismin ydinongelma on mielestäni sen suhtautuminen äitiyteen. Naista ei haluta feminismissä verrata mieheen, vaan mieheyden sijaan tehdään mielellään vertailuja ja samastuksia ÄITIYTEEN. Äitiydestä on tullut feminismin sokea piste. On ihan legitiimiä, yleisesti oikeutettua rinnastaa nainen äidiksi.

Jaana Vuori kirjoittaa asiaa selventävästi:

"Naisten toiminnan tarkastelu vertaamatta miehiin on ollut feminismille tärkeä asia. Se on mahdollistanut naisten toiminnan pohtimisen monimuotoisena ja niin, että myös naisten välisiä eroja voi tarkastella hienovaraisemmin kuin silloin, jos vertailukohdaksi otetaan miesten toiminta." (Jaana Vuori: Äidit, isät ja ammattilaiset, s. 87)

Juuri näin. Siksi tarvitaan feminismin kriittistä koulukuntaa. Totean kriittisenä feministinä, että pelkkä miehiin vertaamisesta luopuminen ei paranna feminististä analyysiä ja maailmantarkastelua. Eikä etenkään se, että feministit ja naistutkijat ovat ajautuneet tarkastelemaan naisia pelkästään tietyssä äitikontekstissa, feministit rakentavat epätoivoisesti äitiydestä jonkinlaista kummallista itseriittoista toimintaympäristöä.

Äitiys ei riitä naissukupuolen määrittelyyn - feminismikään ei ole vielä osannut kertoa mitä se naiseus on, tai että millainen miehisestä vallasta vapaa naissukupuoli voisi joskus olla. Määrittelyt ovat mielestäni ihan oikeasti hirveän tärkeitä, sillä pitkälle kehittyneessä maailmassa niiden avulla rakennetaan sosiaalista ympäristöä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Feminismin suurin ongelma on sen sitoutuminen pseudotieteisiin ja muuhun huuhaaseen, kuten psykoanalyysiin.

Panu kirjoitti...

Feminismin suurin ongelma on sen pahuus. Feminismi on läpeensä paha liike täynnä läpeensä pahoja ihmisiä läpeensä pahalla asialla.