torstaina, heinäkuuta 20, 2006

Taas oma mies tappoi naisen

Jämsän kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Paula Björkqvist menetti henkensä jälleen erään naistapon seurauksena. Koti on erityisen vaarallinen paikka naiselle, mies taas kohtaa väkivaltaisen kuoleman helpommin kadulla eli kodin ulkopuolella.

Björkqvistin kuolemasta kuultuani henkäisin syvään, jonka aikana ehdin jo miettiä että pitääkö meidän jämsänjokilaaksolaisten alkaa nyt pelätä kodeissamme. Liikkuuko murhaaja keskuudessamme? Onko hän sarjamurhaaja? Sitten kuulin, että tuollainen huoli on turhaa. Kyseessähän oli jälleen todennäköisesti ihan oma mies, kuten aina ennenkin naistapoissa. Lohduttauduin ironisesti ajatuksella, että meidän naisten ei siis tarvitse pelätä.

Puhuin viikonloppuna paljonkin poikani tädin kanssa Vaasassa sattuneesta naisen kuolemasta, joka voidaan mielestäni lukea myös naistappojen joukkoon. Vaasassahan menehtyi, oliko se nyt kuluneena keväänä, musiikkiopiston rehtori, joka kaikkien yllätykseksi juuri ennen kuolemaansa synnytti vauvan. Hän oli salannut raskauden kaikilta, edes neuvolassa hän ei ollut käynyt. Kuolleen naisen asunnosta tavattiin hänen rakastajansa, joka on tunnettu kaikin tavoin edustavana ja kunnollisena perheenisänä. Hän on omalla tahollaan naimisissa.

Mielestäni tämä tapaus on hyvä esimerkki siitä, kuinka pitkälle asiat etenevät kun lähdetään heti alussa kulkemaan väärään suuntaan. Nimittäin, tämä mies on takuulla vaatinut jalkavaimoaan eli tätä musiikkiopiston rehtoria salaamaan raskautensa. Hän oli saanut uskoteltua, että kummallakin on liian paljon menetettävää. Miehellä perheensä ja naisella kunniallinen asemansa ja hyvä uransa, maineensa. Niinpä nainen on valtakulttuurin oppien mukaisesti uskotellut raskautensa olevan vain hänen oma asiansa, vain ja ainoastaan naisen vastuukuormaan kuuluva. Nainen ei ole hakenut ulkopuolista kaikupohjaa ja näkökulmaa mistään muualta, koska mies on saanut hänet uskomaan, että hän on oikeastaan syyllinen ja jonkinlainen puolirikollinen, kun hän on raskaana ja synnyttää lapsen maailmaan.

Rehtorin rakastajamies eli lapsen isä on yksinkertaisesti käyttänyt vain valtakulttuurin ideologiaa hyväkseen, joten uskon ettei hänen ole paljoa tarvinnut edes puhua naiselle manipuloidakseen tätä.

Vaasan naissurma tarjoaa hyvän näkökulman siihen, kuinka yksin raskaana oleva nainen on parisuhteessakin. Ja tämä hyväksytään yleisesti jopa siinä määrin, ettei miehen ole tarvinnut asiaa paljon selitellä. Mies on voinut vain vastuuttaa, vastuuttaa ja vastuuttaa rehtorinaista - ja samalla käyttää häntä hyväkseen. Mies on todennäköisesti, tietojeni mukaan, ammatillisesti voinut hyötyä naisen urasta musiikkiopiston rehtorina. Ja hyväksikäyttömahdollisuuksiahan tässä maailmassa riittää muunkinlaisia.

Mies voi aina tehdä raskauden kohdatessa valinnan, millä tavoin hän ryhtyy lapselle vanhemmaksi. Skaala on laaja, sillä moinen valitseminen on valtakulttuurissamme ihan legitiimiä. Mies voi ostaa itsensä vapaaksi lapsesta pikkuista elatusmaksua makselemalla. Muuta hänen ei tarvitse tehdä. Musiikkiopiston rehtori on ymmärtänyt miesten ja naisten (eli isien ja äitien) roolien ja vastuun erilaisuuden ja ristiriitaisuuden, mutta hän ei ole osannut tehdä analyysiä ja kritisoida.

Minusta miehen suurta vapautta kuvaa hyvin se, että mies voi vielä lapsen syntymän jälkeenkin irtisanoutua lapsesta, vaikka raskausaikana nainen ja mies olisivat vauvaa yhdessä odottaneet. Samanlaista henkistä irtiottoa nainen ei voi tehdä. Naisen loitontuminen kun katsotaan aina merkiksi mielen epätasapainosta ja henkisestä järkkymisestä. Mies sen sijaan voi edelleen olla legitiimisti täysjärkinen.

Naisen yksinäisyyttä raskauden aikana kuvaa mielestäni osuvasti taas se, että nainen käy sairaalassa tekemässä abortin aina yksin. Isiä siellä ei näy koskaan. Vaikka aborttipäätös olisi nimenomaan yhteinen tai peräti miehen innoittama, niin nainen menee sairaalaan odottelemaan yksin toimenpidettä. Mies ei tule pitämään kädestä edes omaa vuoroa odoteltaessa.

Raskaus pitäisi mielestäni määritellä uudelleen psyko-fyysisesti ja aivan erityisesti sosiaalisesti tarkasteltuna. Raskaus kun on nimenomaan tietty sosiaalis-yhteiskunnallinen (ja siten poliittinen ja ideologinen) tila, eikä niinkään pelkkää biologiaa. On nimittäin niin, että lopulta myös tämä sosiaalisuus ja yhteiskunnallisuus näkyvät myös raskauden ja synnyttämisen lääketieteellisessä (ja muussa tieteellisessä) lähestymistavassa. Yksinkertaistetusti sanottuna, raskautta siis määritellään, tutkitaan ja lähestytään luonnontieteessäkin sen mukaan miten miehet siihen suhtautuvat eli miten heillä on lupa ja oikeus siihen suhtautua.