perjantaina, heinäkuuta 21, 2006

Voiko naista rakastaa?

Voiko naista rakastaa? - Ei voi, vastaavat Soile Veijola ja Eeva Jokinen saman nimisessä aivan erinomaisessa tiedettä (sosiologiaa) popularisoivassa kirjassaan (WSOY 2001).

Käsite "nainen" kun on heidän mukaansa patriarkaatin luomus, miehelle rakennettu täydentäjä. Naista, naiseutta ja naisellisuutta kuvataan aina suhteessa mieheen, miehen kautta ja mieheen verraten.

Olen hyvin iloinen, että tulin lukeneeksi tämän loistavasti kaikessa mielessä kirjoitetun kirjan, joka on teoksena kirkkaasti paras ja oivaltavin mitä olen viime aikoina lukenut. Kirjan näkökulma on sosiologinen, joka katsantokantana ei avaudu psykologisointiin turvautuvalle. Sosiologia mahdollistaa mielestäni psykologiaa paremmin rakenteiden tutkimisen siten, että se itseasiassa turvaa paremmin myös rakenteiden puristuksessa toimivan subjektiuden, vaikka toisin voisi ajatella.

Muutama viikko sitten moitin tässä blogissani Eeva Jokisen kirjaa Väsynyt äiti, josta mielestäni puuttui täysin asian vaatima näkökulma. Lukemani mukaan Jokinen ei päässyt lainkaan "väsymyksen" yhteiskunnallisille lähteille, joten hänen kirjansa edusti enemmänkin kulttuuriantropologiaa, ei missään tapauksessa rakenteita kriittisesti tarkastelevaa sosiologiaa.

"Voiko naista rakastaa - avion ja eron karuselli" vilisee hirvittävän mielenkiintoisia teemoja, joista kustakin voisi kirjoittaa esseen verran. Luettelen tässä vain muutamia. Kirjoittajat esittelevät lyhyesti ranskalaisen filosofin Luce Irigarayn ajatusmaailmaa, jonka kiteyttäisin siten, että "naiseutta" ja sen sosiaalista ja yhteisöllistä versiota "naisellisuutta" ei ole vielä olemassakaan. Luce Irigaray puhuu "eettisestä sukupuolesta". Se tarkoittaa sukupuolta (englanniksi "gender", ei siis "sex") , jonka naiset ehkä joskus pystyvät luomaan yhteiskunnallisista paineista eli miehisistä valtarakenteista huolimatta. Muuten, pitääkin tässä sanoa, että kaipaan tähän kirjaan tekstin ja ajatusten selkeyttämistä sex ja gender -käsitteillä, joita teoksesta ei nyt löydä. On vahingollista, jos biologian, vanhemmuuden ja avioelämänkin kuvaamiseen tarvittava biologinen sukupuoli (sex) kummittelee ajatuksissa silloin, kun puhutaan sosiaalisesta sukupuolesta (gender). Suomen kieli ei avaa biologista ja sosiaalista sukupuolta yhtä näppärästi kuin englannin kieli. Aivan erityisen vahingollista sex-sukupuolen sekoittuminen genderiin on silloin, kun käsitellään Luce Irigarayn "eettistä sukupuolta", jonka on tietysti pakko irrottautua biologisesta sukupuolesta (sex), mutta sillä on aivan erityinen velvollisuus irtaantua naisille patriarkaatissa luodusta sosiaalisesta ja yhteiskunnallisesta sukupuolesta (gender).

Meillä on vasta jonkinlainen alkeellinen versio mieheydestä, ja naiseutta on koko ajan rakennettu tälle primitiivimieheydelle vastinpariksi. "Naiseus" on vielä täysin rakentamatta; me naiset emme vielä tiedä mitä oikeasti voisimme naisina olla. Tästähän olen minäkin puhunut feminismin kritiikissäni, kriittisessä feminismissä.

Lanseeraamani kriittisen feminismin mukaan naiseus on kulttuurissamme sama asia kuin äitiys, mikä johtaa hirvittäviin yhteiskunnallisiin (esim. lainsäädännössä) ja yksilötason ongelmiin. Käsitys naisesta äitinä on kasvumaaperä huora-madonna -jaottelulle, jossa madonnaäidin lisäksi myös huoranainen on miehen hyötynäkökohdista rakennettu. Äitimadonnan sukupuolineutraaliuden ulkopuolella hiukankaan sukupuolisuuttaan paljastava nainen on heti huora.

Minusta käynnissä oleva seksin oston kriminalisointia koskeva keskustelu heijastaa usein huora-madonna -asetelmaa. Konservatiivisetkin miehet ja naiset (jotka molemmat kuuluvat madonna-leiriin) ovat valmiita suvaitsemaan seksi- ja ihmiskauppaa, koska se on "vain huoraamista". Huoraamisen yhteiskunnallinen ulottuvuus naisen yleisenä luonnehtijana torjutaan puhdasoppisen freudilaisesti, koska kaikki oikeasti ymmärtävät kuinka vaikeasta ja isosta ongelmasta on tosiasiassa kyse.




Mitä muuta nerokkaita teemoja Luce Irigarayn eettisen sukupuolen lisäksi Jokinen ja Veijola ovat onnistuneet kirjaansa nappaamaan, kun ne liihottavat ajassa ja ilmassa koko ajan ympärillämme? Heti tulee mieleen aivan ällistyttävän oivaltava ajatus siitä, että nainen on miehelle asuinpaikka, pysyvä staattinen tila, jossa mies voi käydä huollattamassa itseään ulkomaailman haasteita varten. Nainen hoivaa näkökulmaansa kapeuttaen kotia, mikä syö hänen voimaansa. Mies taas käy kotona tankkaamassa voimaa. Naisen velvollisuudeksi katsotaan kodin tunnetalouden hoitaminen, toisin sanoen parisuhteen vaaliminen. Mies on tästä tehtävästä täysin vapaa, koska mieheyden käsitteeseen ei katsota kuuluvan intiimin naissuhteen vaaliminen. Jokinen ja Veijola kirjoittavat paljon siitä, että mies elää yhä lauman jäsenenä vertaisyhteisössä eli miesten parissa. Vain miesten maailmassa tehdyillä saavutuksilla on miehelle yhteiskunnallista ja sosiaalista merkitystä. Veijola ja Jokinen viittaavat filosofi Juliet Flower MacCannellin kirjaan The Regime of the Brother. After the Patriarchy (1991), jossa MacCannell kirjoittaa autoritäärisen ja hierarkkisen isien patriarkaatin muuttumisesta nykyajan veljien patriarkaatiksi. Ideologinen järjestys on nykyään siis "veljeys", jonka ydinajatus on mukava ja viihdyttävä seurustelu, ei vastuun kantaminen (Veijola & Jokinen, 171).

Nainen sen sijaan on opetettu turvautumaan mieheen ja tulemaan osaksi erityistä, intiimiä parisuhdetta, jonka on hänellä on miehen kanssa. Kulttuurimme ideologinen opetus kun on, että miestä voi rakastaa, toisin kuin naista. Kukin mies kun on yksilö, toisin kuin nainen, joka edustaa aina vain sukupuoltaan. Siinä missä mies voi kokea olevansa aidosti ja juurevasti osa sukupuoltaan, nainen on vain keinotekoinen luomus, teatteria ja teoreettinen malli ja siten aina korvattavissa toisella naisella.

Kirjoitan Voiko naista rakastaa? -kirjasta myös eroperhe.netissä, jossa käsittelen erityistä teemaa, jälkipatriarkaatin isää.

Veijolan ja Jokisen kirjasta on kirjoittanut hyvin pätevän arvostelun Markku Soikkeli.

2 kommenttia:

Aluepalautus, aluepalautukset Kalastajasaarennosta kirjoitti...

Mikä ettei naista voi rakastaa, mutta hyvä se on välillä höyläämäänkin päästä;).

Se lienee tervettä toisin kuin Ryssän Suomi-neidon miehitys http://www.kavkaz.fi sivuilla olevan karttakuvan mukaan

Seppo Lehto

Anonyymi kirjoitti...

I have been looking for sites like this for a long time. Thank you! Electronic parts for 1991 isuzu trooper vicodin What happens when you mix vicodin with beer patio heaters thong ass