maanantaina, syyskuuta 11, 2006

Ilkka Taipale ei ymmärrä feminismiä

Feminismin sanoma ja vaatimukset ymmärretään jatkuvasti väärin. Nämä väärinkäsitykset jaksavat aina ihmetetyttää siksi, että feminismiin katsotaan kuuluvaksi sellaisia arvoja ja päämääriä, jotka ovat nimenomaan ja yksiselitteisesti feministisen taistelun maalitauluja.

Feminismi liitetään toistuvasti ilmiöihin, jotka ovat tosiasiassa feministisen kapinan kohteina - eivät siis itse feminismiä. Kuulostaa hankalalta, mutta asia on ikävä kyllä juuri näin.

Iltalehti julkaisi toimittaja Hilkka Tienhaaran kirjoittaman haastattelun kansanedustaja Ilkka Taipaleesta (IL 9.9.2006), joka tunnetaan virkeänä ja virkistävänä ajattelijana, joka mielellään ui vastavirtaan ja kyseenalaistaa sovinnaista ajattelua. Siksi oli erittäin hämmästyttävää lukea jutun kärkeenkin nostettuja väitteitä miesten alamäen syistä. Taipaleen mielestä suomalaisten nuorten miesten polttavin ongelma seuraava (lukekaa ja hämmästykää:)

"Naiset. Yltiöfeminismi tuhoaa miehiä. Koulu on tyttöjen, tarkkailuluokkalaisista suurin osa on poikia. Sosiaalitädit huolehtivat pojista 18-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen pojat joutuvat lankulle ja kohtaavat vain yövartijoita, poliiseja, AA-miehiä, pelastusarmeijalaisia ja urheiluohjaajia."
Tähän yhteen kappaleeseen sisältyy jo aivan hirveä määrä väärinymmärrystä niin lasten kasvusta kuin feminismistäkin. Aloitetaan feminismistä. Feminismi on naisten vapautusliike ja heidän tasa-arvoisuuttaan ihmisenä rakentava voima. Feminismi tunnistaa sukupuoliroolit parhaiten havaittavaksi ja tuntuvimmaksi näytöksi siitä, että ihmiset joutuvat sukupuolensa takia eriarvoiseen asemaan. Feminismi haluaa siis horjuttaa sukupuolirooleja, ei tukea ja säilyttää niitä. Ilkka Taipale taas käsittää, että feminismi tahtoo säilöä roolit etikkaliemessä, kuten konservatiivit haluavat tehdä.

Taipale suree ilmeisesti sitä, että sosiaalitädit ovat naisia. Minä näkisin, että syrjäytymisuhan alla eläville pojille on paljon vähemmän haitallista se, että sosiaalitädit ovat naisia, kuin sosiaalitädeille itselleen. Kuntien sosiaalityöntekijät kärsivät itse sukupuolestaan tuntuvasti enemmän, koska heitä hyödyttäisi kaikella tavalla se jos alalle saataisiin miehiä työhön. Miesten vähäinen kiinnostus sosiaaliongelmiin ja lasten hyvinvointiin näkyy kaikissa portaissa; miehet eli isät osoittavat laimeampaa kiinnostusta asioihin jo kotona, perhe-elämässä.

Moni asia kehittyisi sutjakammin, jos alalle saataisiin miehiä mukaan kehittämään sosiaalityötä. Sosiaalityöntekijöiden palkat nousisivat ja yhteistyö ja keskusteluyhteys toisen sukupuolen, miesten, kanssa paranisi. Miehethän ovat suorastaan tahallaan jättäneet sosiaaliongelmat naisten eli sosiaalitätien harteille, koska miesten mielestä nämä asiat kuuluvat naisille.

Taipaleenkaan ei tarvitsisi kantaa enää nykyisen kaltaista huolta pojista. Jos miehet ottaisivat sosiaalialan omakseen, eroisät alkaisivat nykyistä enemmän hoitaa ja huoltaa lapsiaan myös eron jälkeen, mikä onkin itseasiassa Taipaleen huolestumisen ydin ja ongelman ratkaisu. Ilkka Taipale toki viittaa haastattelussaan siihen, että pojat kärsivät isättömyydestä, mutta näin suoraan hän ei asiaa muotoile. Taipale kommentoi poikien alamäkeen luisumista näin:

"Yksinäistymisestä ei ole tutkimuksia, mutta poikia piinaa perheettömyys, köyhät ja riitaisat kodit ja vanhempien avioerot. Joka kolmas avioero on turha."
Taipaleen puhe ja haastattelevan toimittajan Hilkka Tienhaaran ote kulkee muodikkaan sukupuolineutraalin diskurssin mukaan, jossa "vanhemmat" käsitetään yhdeksi möykyksi, josta ei ole sopivaa erotella miestä (isää) ja naista (äitiä). Siksi Taipaleen vastaus seuraavaan kysymykseen "mitä pitäisi tehdä?" on paljastava, sillä siinä Taipaleen on pakko hypätä pois trendikkään sukupuolineuraaliuden tieltä. Mutta edelleenkään hän ei uskalla nimetä pojan ongelmaa "isän puutteeksi", vaan kuljettaa vanhemmuuden ongelman näppärästi ja siististi ulos perheestä. Mutta Taipale tulee paljastaneeksi ongelmanaiheuttajan sukupuolen:

"Tarvitaan perheen ulkopuolinen aikuinen mies. Opettajakoulutukseen tarvittaisiin mieskiintiö, ja päiväkodeissa pitäisi olla siviilipalvelumiehiä." (....)
Isättömyyshän se perheissä kummittelee ja lataa poikien ylle syrjäytymisuhan monine sosiaalisine ongelmineen. Miksi edes lääkäri, sosiaalipsykiatri ja kansalaisaktivisti Ilkka Taipale, joka sentään on ollut vuosikymmeniä Suomessa tärkeä vasemmistolainen yhteiskunnallinen keskustelija ja havainnoitsija, miksi hän ei nimeä ongelmia suoraan ja tarkasti? Eivät nämä jokapäiväiset arjen ongelmat niin vaikeasti hahmotettavia ole.

Kiintiöittäminen eli positiivinen diskriminaatio on paikallaan, kun rakennetaan tasa-arvoa vaikkapa opettajankoulutukseen, mutta miksi Taipale ei vaadi kiintiöitä myös päiväkoteihin? Päiväkotien henkilökunta on vielä pahemmin ja peruuttamattomammin sukupuolittunut kuin mitä on tapahtunut peruskoulussa. Päiväkotien naisistuminen tuntuu opettajia selvemmin myös palkkojen pienuutena.

Ööh, ai että siviilipalvelusmiehiä päiväkoteihin? - Tottakai, mutta ajatusmalli kertoo enemmän Taipaleen tavasta ajatella kuin päiväkotien ja lasten isättömyysongelman ratkaisemisesta. Taipaleen mielestä siis siviilipalvelusmies olisi hyvä, koska tuollainen palkaton vapaaehtoistyö ei sido miehiä oikeaan työhön ja ammattiin lasten päivähoidossa.


Miksi miesliike
kompastuu aina?


Ilkka Taipale eräs kuuluvimpia suomalaisen miesliikkeen ääniä. Miesliikettä jos mitä tähän maahan kaivattaisiin, mutta miksi ihmeessä liikkeen puheenvuorot kompastuvat jatkuvasti tällaiseen kankeaan ja traditioiden ylläpitämään (konventionaaliseen ja konservatiiviseen) ajatteluun, jossa lopulta aina naiset nähdään syypäinä?

Ilkka Taipale syyttää poikien syrjäytysmiskehityksestä NAISIA, kun vika on kaiken arkijärjen ja arkihavaintojenkin mukaan MIEHISSÄ, eli toisinsanoen näiden syrjäytyvien poikien isissä. Ja siinä miehisessä roolimallissa, jonka mukaan sosiaaliongelmat (ei mikro- eikä makrotasolla) ja huoli lasten kasvusta ja kehityksestä eivät kuulu miehille. Sosiaaliviraston työntekijät ja päiväkotien henkilökunta eivät takuulla ole kaapanneet näitä sosiaalilaitoksia siksi, että miehet eivät saisi osallistua työntekoon. Naiset työskentelevät niissä siksi, koska työ ei kelpaa miehille. Puutteellisella palkkauksella on suorastaan varmistettu, että miehet eivät aloille hakeudu.

Kenen kanssa yhteiskunnan kehittäjät keskustelevat Suomessa, kun koetetaan rakentaa sukupuolille turvallisempaa ja järkevämpää yhteiskuntaa? - Eivät näköjään ainakaan suomalaisen miesliikkeen kanssa, sillä sen älykkäimmätkin ajattelijat päästävät suustaan melkoista älämölöä. Taipale saisi mielestäni surra kaikkien suomalaisten miesten puolesta sitä, että miehet eivät ole näköjään vieläkään tajunneet olevansa ihmisen standardin lisäksi myös sukupuoli.

Taipeleen omaakin ajattelua terästäisi havainto, että mies ei ole vain yleispätevä neutri ja kaiken standardi.


1 kommentti:

Panu kirjoitti...

miksi ihmeessä liikkeen puheenvuorot kompastuvat jatkuvasti tällaiseen kankeaan ja traditioiden ylläpitämään (konventionaaliseen ja konservatiiviseen) ajatteluun, jossa lopulta aina naiset nähdään syypäinä?

Miksi ihmeessä sinä pidät mm. murhan tekemistä tyypillisenä miehisenä käytöksenä?