maanantaina, syyskuuta 25, 2006

Narkkarit Diana ja Tanja Saarela

Kulttuuriministeri Tanja Saarela avautuu kaikelle kansalle keskiviikkona, jolloin hän kertoo tv:n Inhimillinen tekijä -ohjelmassa masennuksestaan. Jälleen haistan tässä jotain sen verran falskia, että ilmiötä voi nimittää karpeloinniksi. Saarela puhuu masennuksestaan siihen sävyyn, että sen on aiheuttanut media ja sen esittämät kohtuuttomat syytökset. Tuota minä en suostu tuollaisenaan nielaisemaan.

Väitän, että Tanja Saarela on tässä maassa eräs niitä ihmisiä (vaikkapa Riitta Väisäsen ja Marco Bjurströmin lisäksi, ovat muuten niin ällöjä etten viitsi edes lihavoida nimiä), joka ei pysty elämään ilman julkisuutta. Hän on nimenomaan tunnettu siitä, että hän antaa jopa "intiimejä" henkilöhaastatteluja, vaikka hänellä ei oikeasti ole mitään sanottavaa. Saarela tarvitsee mediaa terapiakseen aivan samalla tavalla kuin prisenssa Diana tarvitsi. Prinsessa Diana ei kuollut median ajojahdin takia, vaan sen vuoksi että hän oli kiinnittänyt napanuoransa toisen pään mediaan ja julkisuusmyllyyn, josta hän tarvitsi varmasti lopulta ihan jokapäiväisen annoksen.

Minusta prisenssa Dianasta ja Tanja Saarelasta voidaan puhua medianarkomaaneina, joiden täytyy saada narkata tiedotusvälineitä tunteakseen olevansa edes elossa.

Prinsessa (helvetti, miten naurettava titteli muuten) Dianaa ja kulttuuriministeri Tanja Saarelaa yhdistää mielestäni eräs jännittävä piirre. He molemmat ovat mielellään "Sydänten Prisenssoja" (vielä naurettavampi titteli muuten, mutta Dianan ilmeisesti ihan itse kyhäämä), jotka haluavat olla tunnettuja hyvyydestään. Hyvis Tanja Saarelassa tämä piirre näkyy eläintensuojeluna ja susien puolustamisena ja "mestariäitiytenä", jonka monet naiset edelleen luulevat olevan kunniaksi naiselle.

Minä väitän, että kulttuuriministeri Saarela tarvitsee mediaa jokapäiväisen doping-annoksensa lisäksi myös ihan käytännön terapiaan. Julkisuus voi toimia terapeuttisesti hyvin monella tavalla; eräs sen tapa on etäännyttää ihminen kätevästi loitommas omasta ongelmastaan. Käsittely mediassa on asian julkistamista, joten julkkis tekee omasta intiimistä kärsimyksestään kätevästi kaikkien kollektiivista kärsimystä. Julkkis hakee siis julkisuudella myötätuntoa.

Erittäin monet intiimin alueen ongelmat ovat varmasti sellaisia, että niistä todella kannattaa puhua julkisuudessa, koska sama ongelma voi toistua niin monen muunkin ihmisen elämässä. Saarela puhuu silti mielestäni tässä tapauksessa masennuksestaan falskisti, harhauttamalla ja tekopyhästi, uhrin asemaan asettuen. Ensinnäkin, "uhrin" on tunnistettava RAKENTEELLISET tekijät jotka hänen ongelmaansa ovat vaikuttaneet. Kun narsistin uhri puhuu esimerkiksi narsismista, asian ymmärtämistä ja käsittelyä helpottaa kovasti se, että puhutaan narsismista psyyken rakenteellisena ongelmana. Rakenteethan toistuvat aina uudelleen, kun narsismia esiintyy.

Saarelan falskius johtuu ainakin kahdesta asiasta. Masennusvuodatusta kuunteleva tv:n katsoja joutuu miettimään mistä Saarelan masennus aivan oikeasti johtuu. Johtuuko se todella median ajojahdista, jossa häntä syytettiin kahdenkeskisestä kohtaamisesta Matti Vanhasen kanssa hotellihuoneessa. Vai jostain ihan muusta?

Ja se toinen ihmetyksen aihe on siinä, miksi Saarela tulee julkisuuteen juuri tämän ongelman kanssa. Eikö yhteiskunnallisella vaikuttajalla olisi puhuttavaa myös aiheesta, jolla olisi painavampaa yleistä merkitystä. Miksi aina revitellä omaa privaattielämäänsä kaikille, kun yhteiskunnassa on ihan oikeitakin ongelmia.

On arveltu, että Ilta-Sanomien päätoimittaja Antti-Pekka Pietilä olisi joutunut viime viikolla eroamaan ministeri (Karpela) Saarelaan kohdistamansa kritiikin vuoksi. Yhdyn niihin järjen ääniin, jotka ovat torjuneet tämän väitteen, jonka ei mielestäni edes pitäisi olla mitenkään mahdollista vapaassa mediailmastossa, maassa jossa sana on vapaa. Tanja Saarela on onnistunut hienosti itsensä marttyrioimisessa ja uhriuttamisessa, jos hän pystyy herättämään moisia epäilyjä päätoimittajan eron syystä. Eipä mene kauan, kun tuohtuneet lukijat julistavat Saarelan pyhimykseksi jossain hämäräperäisessä Sievistelevän Sanan temppelissä. Pyhä virka täsmentyisi tietysti "mediassa kärsineiden pyhimykseksi".

Minä väitän, että Saarelan masennus ei johdu mistään privaattielämää raatelevista toimittajista ja heitä työllistävästä mediasta, ei varmasti sillä median antama kyyti oli niin Vanhaselle, Saarelalle, lukijoille ja itse iltapäivälehdillekin hyvin arkista ja tavallista pakkopullaa. Siis ihan tavallista juoruilua ja piikittelyä. Ja nimenomaan Saarela ja Vanhanen jos ketkä ovat tässä maassa jo asemansa puolesta niitä ihmisiä, joista on todella lupa ja oikeus kirjoittaa kärjekkäämmin kuin niistä kaikista muista pienemmistä julkuista, joista lehdet vääntävät paljon pahempaakin tekstiä.

Nyt tulen hahmottamani ongelman ytimeen. Saarelaa ei oikeasti vaivaa masentuminen lehtien kirjoittelun takia, vaan hänellä on omassa elämässään ihan kylliksi muutenkin jo sotkua. Siitä ei tarvitse lehdistöä syyttää. Hän avioitui paniikinomaisesti viime keväänä elokuvaohjaaja Olli Saarelan kanssa, jonka edellinen tyttöystävä oli juuri synnyttämässä Saarelan kuopusta. Tanja Saarela ei ole yhtään kertaa osannut mitenkään järkevästi lähestyä tätä Ongelmaa haastatteluissaan, vaan hänen lausuntonsa ovat olleet hämmästyttävän väisteleviä ja Ongelmaa pakenevia. Hänen toinen toimintamallinsa näyttää olevansa se, että haastatteluissa on asia tyystin vaiettu. Nyt lapsi tuntuu olevan jo tabu. (Se tapahtuikin nopeasti ja helposti, Saarelan kannalta.)

Hänen miehellään Olli Saarelalla tuntui olevan kaikki selvittämättä kuopuksensa äidin kanssa, joka hänkään ei tietenkään voinut tällaisessa Tanja ja Olli Saarelan parisuhdepaniikissa mitenkään Ongelman ratkaisua edesauttaa.

Tanja Saarela on siis vääntänyt ongelmansa sellaiseen pakettiin, että hän pystyy käyttämään mediaa terapeuttinaan ja voi itse haastatteluissaan helposti käsitellä "ongelmaansa" tiedotusvälineissä. Hän voi itse olla aktiivinen, toisin kuin mitä hän osoittanut Olli Saarelan vauvan käsittelyssä. Tanja Saarela pääsee hyppäämään median uhrina sielua voitelevaan marttyyrin asemaan. Hän saa keskiviikkoiltana 27.9.2006 tv-ohjelmassa varmasti helposti irtopisteitä hyviksenä.

Tilanne olisi aivan toinen, jos ihan puhuttaisiin ihan oikeasta Ongelmasta, siitä vauvasta. Ja Olli Saarelan äkkipysäyksestä suhteessaan kuopuksen äitiin. Oikea tarkastelunäkökulma näyttäisi Tanja Saarelan hyvin epäilyttävässä valossa, jossa empaattisten tukijoiden lauma voisi vihdoinkin ymmärtää että ehkä kannattaisi olla vain hiljaa.

Mielestäni Tanja Saarela on ihan itse aiheuttanut yksityiselämässään ihan hirveän sekasotkun. Ihmettelin tätä samaa asiaa jo aiemmin kesällä tässä blogissani. Hänen pika-avioliittonsa Olli Saarelan kanssa kun näyttää olevan banaalisti vain "toisen naisen", "kilpailijattaren" torjuntaa. Saarela itse pitää kilpailijanaan sitä Tuula-nimistä naista, joka oli viime keväänä synnyttämässä lasta Olli Saarelalle.

Peikkoja voi maalata kaikenlaisia. On aivan eri asia, kuinka paljon Tuula-niminen lapsen äiti olisi ollut itse halukas kilpailemaan miehen suosiosta. Eipä välttämättä millään tavalla. Hänelle olisi voinut hyvin riittää, että lapsen huoltoon liittyvät asiat hoidetaan yksinkertaisesti ja lapsen isä säilyttää tietyn charmikkaan tyylitajun asioiden hoidossa.

Saareloiden panikointi kertoo, että jokin meni juuri tässä asiassa, lapsen huomioimisessa, pahasti vikaan.

Toimittaja Jaakko Hautamäki luotaa kansanedustajuuden jättävän Osmo Soininvaaran ajatuksia Helsingin Sanomien (24.9.2006) haastattelussa näin:

"Pintajulkisuus kypsytti osaltaan Soininvaaran siihen, että hän päätti jättää politiikan 55-vuotiaana, 16 vuoden kansanedustajauran jälkeen. 'Kun julkisuus muuttuu sellaiseksi, että ministerit kertovat iltapäivälehdissä masennuksestaan, tulee olo, ettei halua olla enää samassa pelissä mukana', Soininvaara sanoo.
Soininvaara viittaa kulttuuriministeri Tanja Saarelaan (kesk.).
Ministeri on iltapäivälehtien mukaan kärsinyt masennuksesta - joka johtui osittain julkisuudesta.
'Ministeri saa sponsorilta lainaksi moottoripyörän, jota hän kehuu maasta taivaaseen ja jolla hän tiedottaa etukäteen tulevansa kokoukseen. Kukaan ei kiinnitä huomiota siihen, onko ministerin tehtävä olla tuotemarkkinoija. Ja vielä väittää sponsoroitua moottoripyörää omakseen.'"

Niin. Ja onpa käynyt mielessä kenelle nämä romanttista parisuhdetta esittelevät julkisuustemput on suunnattu. Mediaa terapeuttinaan ja viestinviejänään käyttävän Tanja Saarelan kohdeyleisö on tietysti se Tuula-niminen kuopuksen äiti.

3 kommenttia:

Junakohtaus kirjoitti...

Mä en lakkaa ihmettelemästä tota intoa ja itsevarmuutta, jolla sä puhut pahaa ihmisistä, joita et tunne ollenkaan.

Onko se käsityksesi kriittisyydestä?

Anonyymi kirjoitti...

No mutta Junis. Onhan Tarjakin virkamies, jota pitää sättiä kun ei ole ketään muutakaan edustamassa instituutioita ja rakenteita ja mitä niitä olikaan.

Mutta Kaisa. Oletko jo nyt ehtinyt lukea sen Tammisalon ja Niemelän kirjan? Mitä pidit siitä?

Voisit samalla kertoa mitä sinulla on insinöörejä vastaan.

Anonyymi kirjoitti...

Vaalit ovat tulossa ja Saarelan pitää nyt olla otsikoissa jotta hän saa varmistettua itselleen jatkopaikan. Eiväthän suomalaiset äänestä niitä jotka ovat päteviä, vaan niitä jotka ovat otsikoissa...