keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006

Tammisalo ja Niemelä pelkäävät Äitiä

Kylläpä on ristiriitaista. Tosinaisen käsikirjan kirjoittanut Tuija Tiitinen nimeää kirjassaan eduskunnan puhemiehen ja Päivin aviomiehen Paavo Lipposen suurin piirtein tämän maan tärkeimmäksi feministiksi ja haluaa siten osoittaa kaikille skeptikoille, että feminismiä on kaikkialla ja kuinka laajasti hyväksyttyä se jo onkaan...

Tiitinen ensinnäkin ajaa pikkuisen metsään korostamalla Paavo Lipposen merkitystä naisten oikeuksien ajajana ja feministinä. On nimittäin niin, että puoluejohtaja ja pääministeriehdokas Paavo Lipponen oli nimenomaan se hahmo, joka lipevän ja SDP:tä epätoivoisesti vallassa pitävän silloisen puoluesihteerinsä Eero Heinäluoman kanssa runnoi Suomen ensimmäisen pääministerinaisen pois viralta.

Minusta on lopulta kovin pieni yksityiskohta se, puhuiko Anneli Jäätteenmäki totta vai ei, kun häneltä tilasiko hän itse faksit presidentinkansliasta vai ei. Jäätteenmäen "valehtelu" kun oli pikku juttu sen rinnalla, että Lipponen oli mielistellyt ja makeillut Yhdysvaltojen sotahullulle presidentille, joka tahtoi kiimaisesti hyökätä Afganistaniin.

Nyt on sitten liikkeellä parivaljakko Osmo Tammisalo ja Jussi K. Niemelä, jotka haluavat todistella, että oikeastaan kukaan täysijärkinen ei voi olla feministi eikä ainakaan kukaan tieteellisesti itsensä vakavasti ottava voi uskoa naistutkimuksen tutkimustuloksiin ja väitteisiin. Osmo Tammisalo patsastelee Iltalehden (16.9.2006) Sana sanaa vastaan -dialogipalstalla kuin Äidin Ihana Aurinko, joka odottaa saavansa kehuja hyvästä työstä.

Osmo Tammisalo kokee varmasti ansainneensa jo mitalin viime vuosien uurastuksestaan naistutkimuksen mollaajana. Sertifikaatin tälle haukulle ojentaa tietysti se kirkasotsaisten lajitoverien lauma, pelkopissan kintuilleen lirauttaneet hännänheiluttajat, joiden tiivis yhteys lujittuu räksyttämällä yhteistä vihollista: naisia jotka eivät suostu alistumaan miesten sanelemiin sukupuolimäärittelyihin.

Mikä ihme tässä sukupuolesta ääneen puhumisessa voi olla niin pelottavaa? - Tammisalon ja Niemelän kirjasta "Keisarinnan uudet (v)aatteet" tehdyistä kritiikeistä voin luoda jonkinlaisen käsityksen. Poikien mielestä on karmaisevaa, että jokin oppiaine ja tieteenala uskaltaa tärisyttää heidän turvallista lintukotoaan, eli perhettä ja perheen ja vanhemmuuden kautta uusinnettavia sukupuolirooleja. Heidän väitteensä on, että luonto ja geenit ovat perheen puolella. Voi kuinka epätoivoista! Että ihan jostain kansallisromanttisesta Kaukametsän torpasta ja sen elämästä pitää lähteä hakemaan perusteluja nykymuotoiselle perheelle (siis ydinperheelle) ja perheen jäsenten rooleille.

Miksi nämä (ilmeisesti edelleenkin äitinsä napanuorassa roikkuvat) pojat eivät sitten perustele myös kaikkea muuta perhe-elämää luonnon ja biologian vaatimuksilla, eli toisin sanoen luonnonmukaisuudella? Pitäisikö meidän esimerkiksi ryhtyä järjestämään maailmaan kulkutauteja ja nälänhätiä, jotta luonto saisi hoitaa karsintahommat?

Tieteelle on varmasti erittäin vaikea ja todennäköisesti ratkaisemattomaksi jäävä ongelma mikä lopulta on luontoa ja biologiaa ja kuinka ylettömästi voimme olettaa olevamme geeniemme käskyttämiä. Minä kysyn, onko esimerkiksi ihailtavaa ja esimerkillistä perhe-elämää ja sukupuoliroolien toteuttamista se, että eskimonainen tarttuu tilaisuuteen ja lämmittää igluun yökylään saapuvaa vierasta miestä, mikä varmasti tuo uusia ja käytännön kokemuksen mukaan helposti leviäviä geenejä perheyhteisöön? Eikö naisen ole luonnon ja biologian vuoksi hyödyllistä jatkuvasti etsiä uusia, aina parempia geenejä eli vaihtaa jokaiselle lapselle uusi isä? Nuorimman jälkeläisen isän virheet voitaisiin näin koettaa aina korjata seuraavassa raskaudessa. Näinhän mm. koiranjalostuksessa menetellään. Jälkeläisten terveys ja elinvoima siinä vain kohentuisi.

Olen sitä mieltä, että biologiaan ja luonnonlakeihin vedottaessa ollaan aina hyvin lähellä poliittisen luonnonmukaisuuden käsitettä, ja sehän johtaa ekofasismiin. Siinä vain vahvojen annetaan ylipäätänsä jäädä edes henkiin. Olen varma, että niin Osmo Tammisalo kuin Jussi K. Niemeläkin ovat aikuiseksi kasvaessaan epäonnistuneet irrottautumisessa äidistään. Äiti on liian pelottava ja iso hahmo yhä heidän mielessään; epäonnistunut irrottautuminenhan oikeastaan vain suurentaa edelleen tätä äitipeikkoa. Äidinpelosta kertoo jo heidän kirjansa nimikin, Keisarinnan uudet (v)aatteet.

Etenkin Tammisalolle elämä on muodostunut siksi taisteluksi naista ja naisen valtaa vastaan. Sillä naisten (jotka he samaistavat vielä Kaikkimahtaviksi Äideiksi) valtaahan nämä pojat vain pelkäävät, eivätkä mitään sen kummempaa. He koettavat vain naamioida pelkonsa naistutkimuksen (ja feminismin) vastaiseksi kamppailuksi, sillä se näyttää jotenkin miehekkäämmältä.

Minä ihmettelen millaisia terapointiprojekteja Osmo Tammisalo hänen kaltaisensa joutuvatkaan virittelemään julkisuudessa, jotta he saavat siten jollain tavalla käsiteltyä turvattomuuden traumaansa. Turvattomuus tarkoittaa Tammisalon kaltaisten tyyppien luonteenpiirteenä sitä, että heidän käsityksensä äidistä (ja sehän on näille pojille tietysti isosti Äiti) on ristiriidan sävyttämä. Äiti on yhtäaikaa suuri vallankäyttäjä, kaikki luokseen imevä janoinen hirmulisko, ja toisaalta helposti hylkäävä.


Puuhapete
Osmo Tammisalo

Fakta on, että eihän kukaan humanisti, yhteiskunta- ja ihmistieteilijä voi tosissaan alkaa pohtia poikien esittämien väitteiden perustaa, joka on täysin metsässä. Pojathan tulevat miehisessä ylemmyydessään, jonkinlaisina tieteiden välisenä universaali-insinöörinä väittäneeksi, että yhteiskuntatieteitä ei voi olla olemassa, koska väitteitä ei voi matemaattisesti todentaa. Näin he ryhtyvät itse, tiedostamattaan ja ymmärtämättään, empiiriseksi todisteeksi naistutkimuksessakin usein esiintyvälle väitteelle, että tiede ja tieteellinen ajattelu ovat rakenteellisesti sukupuolittuneita.

Tällaisten puuhapetejen yleisinsinöörinä esiintyminen on juuri sitä empiriaa, jonka perään Osmo Tammisalo huutaa esseessään Tieteessä tapahtuu -lehdessä (7/2005). Minäkin tulin lukeneeksi sen noin vuosi sitten. Tammisalo on siitä lähtien kehitellyt edelleen naistutkimuksen kritiikkiään, jonka hän on havainnut elintarvikeinsinöörinä, anteeksi -tieteilijänä, käteväksi tavaksi päästä julkisuuteen.

Tammisalo taitaa olla vain äidin kultapojuna huumaantunut menestyksessään rakkauden biologian tarkastelijana. Hänhän julkaisi kirjan aiheesta viime vuonna. Tammisalolle olisi eduksi, jos hän oppisi tunnistamaan eri tieteenalat ja etenkin erottamaan biologian ja siihen samaistamansa insinööritieteet kaikista muista tieteistä. Lisäksi, minua ärsyttää Tammisalon ihmeellinen itsetehostus tuon "tieteellisen insinööriotteensa" avulla. Aivan kuin hän ei olisi jotenkin tarpeeksi Mies ja siis vastakkainen sukupuoli naiselle, jos hän ei jatkuvasti ylläpitäisi julkista kuvaansa insinööriotteen hallitsevana.

Miksi Tammisalo on muodostanut itselleen kompleksin häneltä ilmiselvästi puuttuvasta insinööriydestä?

Tammisalon ei ehkä kannata enää katsoa lasteninsinööriohjelmaa Puuha-Pete, jottei ahdistus kasva.

Naistutkimuksen kritiikki, joka jo perustaltaan on täysin pielessä, lienee siis vain Tammisalon itseterapointia, oman miehisyyden epätoivoista todistelua.

Insinööriys taitaa sitä paitsi olla ristiriidassa Tammisalon sisimpien halujen kanssa. Hän voisi pikkuhiljaa uskaltautua uskomaan, että humanistikin voi olla mies, eikä mikään puolivälin raakavedos.

26 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Unohdit perustella kantaasi asia-argumentein, mistä syystä?

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä siksi että nämä "etsi paras teoria, älä poliittisesti seksikkäintä" -ideologian kannattajat haluavat osoittaa yhden tieteenalan seulaksi (pääosin) biokieltoon viittaavien olkinukkejen ja Occamin partaveitsellä viivasuoraksi viillellyn argumentaation avulla.

Esimerkiksi sosiologian olemassaolohan perustuu vasta-argumentille sosiaalispencerismiä vastaan. Toisin sanoen sille, että geenit määräisivät sormi pystyssä (ne määräsivät tieteen piirissäkin vielä 1800-luvulla).

Anonyymi kirjoitti...

Täällä taas veikataan että jo muutaman päivän kuluessa, blogin femakko on siistinyt tekstinsä, kun on ymmärtänyt alkaa häpeämään.

Olipa vuodatus.

:)

:-D kirjoitti...

:-D Hienoa pojittelua, loistavaa ad hominem -argumentointia! Kyllähän tälläisestä tuotoksesta pitäisi vähintään tohtorin lakki naistutkimuksesta saada, tai vähintäänkin päästä Metro-lehteen kolumnistiksi!

Ekalla kysyjällä: turha huudella asia-argumenttien perään koska sellaisia ei nyt vaan olla. Eikä tämä mitään kritiikkiä nyt ollutkaan, olipahan vaan yliestrogeenin tai PMS:n aiheuttama purkaus (solidaarisuuden osoitus?) muille "siskoille." ;)

Anonyymi kirjoitti...

Noh..... "Pojat" :)

Tuossahan lukee profiilissa että "levoton sielu".

Mitäs muuten veikataan, kestääkö "yhteiskuntakriittinen sisko" itse kritiikkiä, vai lähteekö punakynä vinkumaan?

Täällä veikataan punakynää.

Mikko kirjoitti...

Ilmeisesti yhteiskuntakriittinen feministi on perehtynyt naistutkimukseen kohtuullisen hyvin. Voisitko antaa muutamia viitteitä laadukkaaseen naistutkimukseen?

Haluaisin perehtyä tutkimuksen laatuun ihan itse, ettei tarvitsisi "luottaa" Tammisalon ja Niemelän valikoinnin objektiivisuuteen.

Anonyymi kirjoitti...

Minä en jaksanut lukea kokonaan tuota purkausta. Heittikö Ruokamo psykoanalyysiä soppaan? Sillä se yleensä yrittää todistaa mustan valkoiseksi.

t. Veikko

jtv kirjoitti...

Blogin ylälaidasta: "Toistemme sättimisen sijaan arvostelu pitää kohdistaa instituutioihin ja rakenteisiin ja niitä edustaviin vallanpitäjiin. Siksi pieni virkamieskin voi olla ansioitunut kritiikin maalitaulu."

Kauniita sanoja, oi, niin kauniita sanoja, jotka eivät kirjoittajalleen merkitse tämän avautumisen perusteella yhtään mitään.

MJN kirjoitti...

Tuota, kirjoitus pisti lähes sanattomaksi. Ei kuulosta ainakaan kovinkaan kypsältä enemmänkin jonkun identiteettikriisissä olevan teinin vuodatukselta, vaikka et olekaan teini.

Ilmeisesti feministit eivät todellakaan osaa keskustella asioista järkevästi. Haluaisin myös viitteitä laadukkaaseen naistutkimukseen. Olen kysellyt näitä viitteitä jo vuosia, enkä ole mistään sellaisia löytänyt

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa, että feministisessä blogissa on kommentointimahdollisuus. Ainakin kommenttipalstat ovat olleet kovin lyhytikäisiä mikäli niitä on ollut lainkaan. Tämä on sinänsä harmillista, sillä kommentoitavaa yleensä riittää.

Anonyymi kirjoitti...

Ohhoh, tulipa tämäkin nähtyä. Jos Sinä, hyvä Kaisa, yrität alkaa ilkeillä, ei tämä vielä riitä. Voisithan vielä mustamaalata Tammisalon ja Niemelän ja heidän äitiensä lisäksi kaikki sukulaisensa ja ystävänsä. Sepä vasta olisi perinaisellinen teko.

Tammisalon ja Niemelän kirjoitus on todella loukannut Sinua, Kaisa, mutta usko Miehen sanojani, että et mitenkään voi keksiä sellaista loukkausta, että mikään juttusi heitä vähänkään hetkauttaa. Kaiken lisäksi Sinua varmasti riepoo, että Miehinä he eivät vastaa henkilökohtaisuuksiisi ja alennu samalla lokaaheittävän naisen tasolle. Asiahan on perin yksinkertainen: heidän ei tarvitse.

VTL, Helsinki kirjoitti...

Niin tyypillinen sepustus. Tiedostavat naistutkimustahot eivät _koskaan_ pyri argumentoimaan faktapohjalta evoluutiopsykologiaa vastaan, vaan _aina_ kyseessä on surullinen, äärimmäisen affektiivinen ad hominem. Tässä tapauksessa vieläpä vailla minkäänlaista substanssia. Häpeä.

Suomen ainoa vakavasti otettava naistutkija lienee Anna Rotkirch, joka on täällä Helsingissä sosiaalipolitiikan ja naistutkimuksen dosenttina. Hän muuten kirjoitti JP Roosin kanssa esipuheen Tammisalon Rakkauden evoluutio-teokseen. Nyt on Kristiina-instituutin professuuri avoinna, mutta tälle väelle Rotkirch on täysi anathema, siis täysin "poliittisista" syistä, mikä tietysti heille kuuluu olennaisena osana tieteellistä kenttää.

Anonyymi kirjoitti...

Sympatiaa tarvitaan.

Katsokaa nyt tätäkin kuvaa. Ei ihme, että yksinhuoltaja on miehille katkera. Harmittaa vaan pojan puolesta, kun koko lapsuuden kuvat on julkaistu netissä. Niitähän hän ei sieltä pois saa vaikka haluaisi. Katkeruus on syvällä, kun miehelle suunnattu kosto suunnataan omaan poikaan.

http://tkfiles.storage.msn.com/x1pM0jCSUoiRhC5jSj_r8rbclXucRhllqx0QLKS6fxd1EfquFZLeZi_zLHYe0qkbiJ8nebqL0dNDQe55H-7zwEcyK1HIj1EQl-d-8OucmGf3IQ3OOb0jSw6Bx4mvxeMj3ve

Anonyymi kirjoitti...

Hämmästyttävää.

Tammisalon ja Niemelän naistutkimus-kritiikki on oletettavasti niin kestämätöntä, ettei sitä voi osoittaa muulla tavoin kuin heihin kohdisttuilla hiekkalaatikkotasoisilla ad hominemeilla. Riemun päivä yhteiskuntakriittiselle feminismille!!!

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa todellakin että kerrankin feministi-blogiin voi kommentoida vapaasti! Hyvä Kaisa! Sensuroivien feministikollegoittesi pitäisi ottaa sinusta esimerkkiä. Ilman keskustelua ei tule... keskustelua... Hatunnosto!

Anonyymi kirjoitti...

Joku laittoi näköjään tuohon linkin kuvaan jostain prostituoidusta. Tietenkin provokatiivisesti, jotta feministi suuttuisi.

Se oli varsin turhaa provokaatiota, ja lähes yhtä "alhainen temppu" kuin Ruokamon psykoanalyysi ad hominen.

Yritetään pojat pitää blogi siistinä eikä laiteta mitään prosujen tai muiden pornostarojen kuvia tänne.

Tasoa!

Anonyymi kirjoitti...

Tasoa, totta tosiaan.

Tunnustan, tuo provosoija olin minä. Tein sen tietysti tarkoituksella, jotta pamfletin kirjoittajien persoonaan käyvät hyökkäykset jatkuisivat ja pahenisivat. Mikäpä nimittäin olisi parempaa mainosta? Annetaan näiden kiihkoilijoiden tehdä sitä markkinointityötä, jolla voidaan lopulta saavuttaa niitä tavoitteita, joita pamfletin kirjoittajilla lienee ollut mielessään.

Sitä paitsi - kenen luulette tätä blogia lukevan? Ehkäpä se muutaman kiihkofeministin joukko kiihdyttää nyt toisensa vielä pahempaan raivoon, ja saamme nauttia todellista laadukasta sanailua muussakin mediassa kun turhanpäiväisissä nettiblogeissa. Tämä media ei valitettavasti riitä, muutokseen tarvitaan lisää julkisuutta.

Eufemia kirjoitti...

Hyvä MJN ja muut viitteitä laadukkaaseen naistutkimukseen kaipaavat. En ole suinkaan paras mahdollinen henkilö antamaan tällaisia viitteitä, sillä en ole opiskellut naistutkimusta, vaan olen törmännyt naistutkimusta sivuaviin teoksiin aivan muuta lukiessani. Pari ehdotusta voin kuitenkin antaa.

Tuija Pulkkisen Postmoderni politiikan filosofia on havainnollinen ja monenlaisia kantoja selittävä muttei erityisen helppo kirja. Se on syytä lukea alusta loppuun mitään skippaamatta jos ei ole varsin perehtynyt aihepiiriin aiemmin ja tahtoo ymmärtää mistä lopun naistutkimusosuudessa on kyse.

Anna Kortelainen on taidehistorioitsija, jonka kirjat ovat varsin suosittuja. Monet niistä ovat myös naistutkimusta. Esimerkiksi Levoton nainen, Hysterian kulttuurihistoriaa on helppolukuinen ja erittäin suositeltava.

Jo mainitun Anna Rotkirchin tekstit ovat nekin ajoin ihan kiinnostavia:
http://www.valt.helsinki.fi/staff/rotkirch/

Lopuksi vielä uskallan varoen ehdottaa, vaikken ole itse vielä lukenutkaan, folkloristi Satu Apon teosta Naisen väki, Tutkimuksia suomalaisten kansanomaisesta kulttuurista ja ajattelusta.

Lopuksi hyvä Kaisa Ruokamo, mikäköhän tämän tekstin pointti oli? No, toivottavasti sen kirjoittaminen oli terapeuttista.

Jukka kirjoitti...

Aika ikävätapa tyrmätä täysin ilman asia-argumentteja toisen mielipiteet. Tulee jotenkin mieleen natsien tai stalinistien tyyli leimata toisia. Herää tosiaan kysymys kuka nyt on pelästynyt siitä että omaa maailmankuvaa ollaan romuttamassa ja kuka kirkuu äitiä tai isää apuun.

Panu kirjoitti...

Katkeruus on syvällä, kun miehelle suunnattu kosto suunnataan omaan poikaan.

Juuri tästä syystä äidin feminismiä tulisi pitää riittävänä perusteena ottaa huostaan äidin poikalapset.

Hieno kolumni kirjoitti...

Kuinkakohan moni yllä olevista kommenteista on Tammisalon ja Niemelän postaamia? Veikkaan, että ainakin enemmän kuin nolla.

No, asiaan. Eikö tämän blogin muut lukijat ole havainneet sitä, että Kaisa kirjoittaa kolumnityylisesti. Ei hänen tekstejään ole edes tarkoitettu luettaviksi kirjaimellisesti. Tekstit ovat nautinnollista luettavaa, mutta kirjoituslaji on aivan muuta, kuin yllä muut ovat olettaneet.

Ad hominem-argumentoinniksi voi toki Kaisan tekstejä syyttää, mutta syytös on osin perusteeton: lukee mitä tahansa Kaisan blogausta, hänen kirjoitustyylinsä on sama. Jos hän olisi mies, hän varmaan nauraisi partaansa, kun näkee, kuinka hänen tekstiään on nyt tulkittu. Kaisan blogaustyyli ei ole luonnontieteellinen, tai tieteellinen ylipäätäänkään, vaan kuten jo aiemmin sanoin, ehkä kolumnin tapaista. Ja sellaisena se pitäisi tulkitakin, ja hänen blogauksia kommentoitaessa pitäisi myös tyylilaji ottaa huomioon... siihen ei Tammisalo-Niemelä-kaksikko ole todennäköisissä kommenteissaan (jotka on vaikea erottaa kun he ovat kirjoittaneet kommentteja todennäköisesti anonyymeinä) eivätkä ilmeisesti muutkaan yllä kommentoineet edes huomanneet.

Ps. Kolumneissa kuuluukin olla ivaa ja ironiaa.

Onnea, teidät on trollattu. kirjoitti...

Aijjaij, taas ovat aikuiset ihmiset toistensa kurkuissa kiinni. Naistutkimus vissiin on vain niin perkeleen tulenarka aihe, että tappelu siitä aina syntyy. Parasta kun ilmeisesti koko blogin tarkoituksena ollut ärsyttäminen ja vinoilu on vain niin osunut maaliin, että tällainen määrä kommentteja on ollut ihmisten pakko tulla tänne silminnähden närkästyneenä kirjoittamaan. Useissa kommenteissa epäillään, että pian se nainen siellä alkaa häpeämään kun esitti mielipiteitä ja sensuroi kohta itseensä kohdistuvan kritiikin, mutta tuossahan nuo taitavat vielä olla. Heh heh. Johtuisikohan ehkä siitä, että juuri tuommoisia reaktioita on yritettykin herättää ja hätääntyneet ja vihaiset kommentoijat ovat yksinkertaisesti langenneet ansaan? Voin olla ihan väärässäkin, ehkä kukaan kommentoijistakaan ei ollut tosissaan >;)

En tiedä sitten onko tällaisista aiheista vitsailu ja naljaileminen sitten toisaalta kovin kannattettavaa. Ilmiselvästi joillekin ihmisille aihe aiheuttaa todellista ahdistusta. Myöskin olisi noloa jos pilkka osuisi omaan nilkkaan. Jos "vakavan" tieteellisen keskustelun puolella alkaisi tulla entistä useammin vastaan tätä, että satiiri ymmärrettäisiin tarkoituksella väärin ja käytettäisiin sitä alleviivaamaan taas jotain "kaikkien maailman naistutkijoiden hupakkomaista ja epätieteellistä käytöstä", niin olisihan se nyt pelkästään synkkää.

Ehkä siitä ei toisaalta ole huolta. Tähän mennessä "oikeat" naistutkijat ovat saaneet olla käsittääkseni melkoisen rauhassa ja toisaalta ovat yleensä niin pitkän linjan akateemikoita, ettei heitä vastaan tämmöisestä tappelusta vain tulisi mitään. On kriittistä yhteiskuntatiedettä tehty jo vähintään seitsemänkymmentä vuotta, ei naistutkijat ole mitenkään ensimmäisiä. Unohdetaanpas ne pelkokuvat kikkeleitä irtileikkaavista militaristilesboista ja tutustutaan ihan oikeasti asioihin.

-Yhteiskuntatieteiden kandidaatti ja naistutkimuksen sivuaineopiskelija

Anonyymi kirjoitti...

"Tekstit ovat nautinnollista luettavaa."

Paskat, sanon minä. Mistä lähtien muiden ihmisten törkeä henkilökohtainen solvaaminen on ollut hauskaa? Ei ole nautinnollista, vaan silkkaa kärsimystä. Ja kaiken lisäksi laitonta.

Toivottaapi nimimerkki
"Pimeällä tavataan. Siis ta-va-taan."

Anonyymi kirjoitti...

Terve!
Vielä jatkot tästä aiheesta?
Kutsuin Osmon ja Jussinkin.
http://www.nakokulma.net/index.php?topic=12512

Anonyymi kirjoitti...

http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=215331&Tunnus=RK&AiheID=7

Anonyymi kirjoitti...

Aamulehdessä kyseltiin, mitkä asiat ovat Suomessa tabuja.

Keskustelujen kulun ja tason perusteella huomaa, että
1) maahanmuuttajakriittisyys ja
2) naistutkimuskriittisyys
ovat aiheita, joista ei ikinä synny asiallista keskustelua. Yleensä ei päästä leimakirves- tai ad hominem -vaihetta pidemmälle.
Kirkko, Kekkonen, Mannerheim, fallos, romanien hameet, masturbaatiofantasiat ovat jo kohdanneet keskustelunsa, yllä mainitsemani aiheet (1 ja 2) eivät.