perjantaina, syyskuuta 08, 2006

Vittukinkama

Sami mainitsi lyhyesti eräästä erittäin mielenkiintoisesta asiasta, josta kerron tässä. Sami on koko elämänsä elänyt Jämsänkoskella. Paikallishistoria on siis tuttu.

Paikkakunnan elinkeinoelämää hallitsee paperitehdas, joka on nykyään UPM. Edesmennyt tehtaanjohtaja ja patruuna Juuso Walden on yhä ihmisten ihailema. Tämä on kaikille tuttua. Pieni uutinen tulee tässä: Waldenin aikana paperitehtaan kyljessä kukoisti tehtaan herrojen oma bordelli, jota nimitettiin Vittukinkamaksi (tunnetaan myös nimellä Pillukallio). Se oli tarjoilijana työskentelevien nuorten naimattomien naisten asuintalo. Tehdas halusi tarjota ulkomaisille arvovierailleen näiden naisten palveluita, halusipa asuintaloa ylläpitämällä suorastaan turvata sen, että naisten antamaa hoitoa olisi aina saatavilla. Jokaiseen hätään ja tarpeeseen.

Kaikki talon tarjoilijat olivat naisia ja heidän piti ehdottomasti olla naimattomia. Kun nainen löysi kumppanin ja avioitui, hänen piti luopua työstään - tai ainakin asumisestaan talossa.

Jämsänkoskella arvellaan, että naiset ansaitsivat tavallisia tarjoilijoita paremmin ammatissaan - joskin kuukausittaiset tulot lienevät olleet hyvin vaihtelevat. En tiedä.

Talossa asuttiin ja palveltiin herroja vielä 1960-luvulla.

Paperitehdasyhdyskunta näyttäytyy tämänkin kertomuksen valossa hyvin miehisenä. Paras todiste alan miehisistä arvoista on nykypäivänä se, että paperityöläisten palkat ovat tehdastyön huippua Suomessa.

Vittukinkama, Jämsänkosken paperitehtaan herrojen oma turvallinen bordelli olisi hyvä tutkimuskohde jollekin sosiologille tai historioitsijalle, jolla olisi naistutkimuksellinen ote.

Vittukinkama sijaitsi kauniilla paikalla järven rannalla ehkä kolmen sadan metrin päässä tehtaasta. Rakennus on purettu. Paikalla on nykyään villiintynyttä luontoa, jonka läpi kulkee polku jota pitkin juoksen aamulenkeilläni.

Miksi tämänkin bordellin naiset olivat naimattomia naisia? - Minusta prostituution arvostusta parantaisi tehokkaimmin se, että nimenomaan avioliitossa ja vakiintuneessa parisuhteessa olevat naiset myisivät itseään. Samalla hälvenisivät ne monet ennakkoluulot prostituoituja kohtaan, joista prostituution puolestapuhujat (joita löytyy mm. eduskunnasta, parlamentaarikkomiesten konservatiivisimmasta osastosta) huoruuden vastustajia moittivat.

Prostituoidun ostohan on miehen oikeus ja vanha ja itsestäänselvyydeksi vakiintunut tapa, joten aviovaimojen kannattaisi vakavasti harkita ryhtymistä tähän ihmisläheiseen ammattiin.

Aiempina vuosikymmeninä avioituminen näytti siis Vittukinkaman valossa aiheuttavan haittaa naiselle. Nainen joutui jättämään työnsä. Nykypäivänä saman lopputuloksen aiheuttaa abstraktimpi ja laajemmalle lonkeronsa ulottava elämänvaihe: se että nainen tulee perheenperustamisikään eli on iältään noin 25-40 -vuotias. Nykynainen joutuu pätkätöihin, kun työnantaja arvelee naisen ryhtyvän pian synntyshommiin. Aivan samoin myös Vittukinkamassa naisen perhe-elämä ja parisuhde liittyivät tiukasti hänen työuraansa. Voi myös olettaa, että yhä vieläkin, Vittukinkaman tapaan, naiseutta rakennetaan yhteiskunnallisella areenalla (eli esim. politiikassa ja taloudessa) hänen ruumillisuutensa kautta.

Nainen on vieläkin työelämässä ennenkaikkea oman ruumiinsa edustaja eli synnyttäjä. Häntä ei siis lopulta tarkastella työntekijänä eli taitojensa kautta. Ranskalainen feministifilosofi Luce Irigaray on kirjoittanut naisesta paikkana, paikkana nimenomaan vastasukupuolelle eli miehelle. Mies voi samaan aikaan työskennellä, toimia ja liikkua, kun hänellä on pysyvä paikka, nainen. Nainen on jo olemukseltaan pysyvä paikka, mutta hän myös rakentaa miehelle paikkaa eli pesää asua ja elää. Olemuksensa puolesta liikkuva mies piipahtaa aina käynneillään naisen paikassa. Jotenkin noin Irigaray asian esittää, ja hänen ajatuksistaan kirjoittavat myös Soile Veijola ja Eeva Jokinen kirjassaan "Voiko naista rakastaa".

"Nainen paikkana" on kuitenkin vain ajattelutapa, johon naisen ei tarvitse suostua - sillä suostumisestahan siinä lopulta on kyse. On hyvä, että mainitsemani kirjoittajat ovat kirkastaneet naiselle asetettavien olemisenvaatimusten ongelmallisuutta. Paperitehdaan bordelli oli käytännön elämän esimerkki naisesta miehen paikkana. Miehet voivat jo naisen roolilla "miehen rauhansatamana" perustella ja oikeuttaa prostituution.

Itse olen niin liikkuva ihminen, että ajatus paikkaan rajoittumisesta ällöttää.

Naisen ruumis asettaa työnantajien mielestä siis uhanalaiseksi kaikki hänen työsaavutuksensa. - Ja sehän johtuu ennenmuuta siitä, että vanhemmuus tulkitaan kaikkialla yhteiskunnassa edelleen lopulta yksin naisen suoritukseksi.

1 kommentti:

OPN kirjoitti...

"Miksi tämänkin bordellin naiset olivat naimattomia naisia? - Minusta prostituution arvostusta parantaisi tehokkaimmin se, että nimenomaan avioliitossa ja vakiintuneessa parisuhteessa olevat naiset myisivät itseään. Samalla hälvenisivät ne monet ennakkoluulot prostituoituja kohtaan, joista prostituution puolestapuhujat (joita löytyy mm. eduskunnasta, parlamentaarikkomiesten konservatiivisimmasta osastosta) huoruuden vastustajia moittivat."

Juuri näin. Kyllä prostituutioon liitetty häpeä ja ahdistuskin on "sosiaalisesti tuotettua", ja asia voisi olla toisinkin.