torstaina, marraskuuta 09, 2006

Feministit rakastavat Frederikiä

Feministinä on pakko tunnustaa, että olen aina ihaillut Frederikiä, siis sitä nyttemmin ehkä jo hiukan elähtänyttä laulajaa. Silti Reetu on takuu tietystä tyylikkyydestä.

Minä olen toimittajan työssä tavannut ja haastatellut Frederikiä monta kertaa. Joka kerran se ollut mukavaa. Hän istuu hirveän hyvin machon rooliin, liberaalilla ja raikkaalla otteellaan hän onnistuu rakentamaan machostaan paljon sukupuolirooleja suuremman asian.

Sukupuoliin rajoittuva rooliajattelu ei tosiasiassa ole Reetun machoilun perustana, vaan idea ja innoitus löytyvät jostain muualta, ehkäpä pikemminkin jonkinlaisesta (sukupuoli-) roolien uudelleenjärjestelystä. Nopeasti tarkasteltuna helposti näyttää, että Frederikin hahmo vain pönkittää ankeaa traditionaalista järjestystä, mutta minä en tuohon usko.

En silti väitä, että Reetunkaan suhde naisiin on ongelmaton. Itseasiassa olen varma, että hänellä on paljonkin hänen omasta psyykestään (eli hänestä itsestään) johtuvia ongelmia, miten sitten ovatkaan aikojen saatossa syntyneet. Kesällähän Reetu kirkui isoon ääneen julkisuudessa, että hänet ryöstetään elatusmaksuin, jotka hänelle on langetettu hänen lapsien elättämiseksi. Nämä Reetun jälkeläiset asuvat Ruotsissa.

Reetun aivoitukset lasten oikeudesta saada elantoa (eli siis toisin sanoen jäädä ilman elantoa) olivat halpamaisia, mutta hän mielestäni edustaa sitä erittäin tavallista ajattelutapaa ja diskurssia, jonka miestä ymmärtävien kilttien tyttöjen seura on siunannut. Empaattiset miesten ymmärtäjänaisethan tulevat väittäneeksi jopa lasten oikeuksista keskusteltaessa, että naiset kiusaavat miesressukoita esimerkiksi isyydellä.

Niin, mikä Reetussa on parasta? - Tietysti se itseään ironisoiva miehekkyys, jonka avulla hän mielestäni tulee (tietämättään?) kyseenalaistaneeksi miehen roolin kapeuden ja machoilun naurettavuuden. Reetu osaa nauraa itselleen ja hän on silti täysillä mukana roolissaan. Minusta hän on hurmaava ilmiö.

Ristiriitaista ja psykologisesti kiinnostavaa on, että hän saattaa hetkessä romahtaa ulos roolistaan, ainakin astua sellaiselle alueelle, jossa hän ei tiedä kuinka toimia. Haastattelin häntä ensimmäisen kerran Kittilässä vuonna 1992. Hänellä oli keikka hotelli Kittilässä eli kirkonkylän keskustassa. Juuri ennen esitystä hänellä oli kiire, liput piti myydä ja minähän siinä lopulta istuin ovella lippuja myymässä.

Reetu lupasi jutella haastattelua varten heti keikan jälkeen.

Niinpä istuimme pienellä porukalla pöydän ääressä, kun huoneen ovelle ilmestyi tumma nuori nainen. Reetu säikähti ihan hirveästi - siis nuoren naisen nähdessään! Macho haukkui mimmin maanrakoon, mm. ilmaisulla että tämä vosu on pahempi ämmä kuin hänen oma vaimonsa. Heh. Siinä oli edessäni tosi mielenkiintoinen show, Suomen tunnetuin macho pelkää ja haukkuu selvästi seksin vuoksi paikalle saapunutta naista.

Mimmi oli ajanut peräti Kemistä saakka (about 250 km) Reetua tapaamaan - heillä oli ollut joskus jo aiemminkin seksuaalista kanssakäymistä.

Minä en tiennyt onko minulla lupa nauraa, mutta tosi huvittava show se oli. Yritin pysyä vakavana. Oikeastaan olisin halunnut häveliäisyyssyistä liueta jonnekin, sillä machomiehen kielenkäyttö ja se täydellinen naisen lynkkaaminen oli hurjaa kuultavaa. Ensin Reetu koetti olla lainkaan huomaamatta naista, mutta pikku hiljaa morsio hiiviskeli lähemmäs ja lähemmäs tuskistunutta laulajaa.

Mutta silti. Reetulla on parhaat piisit ja paras asenne.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kertoo feminismistä kaiken, että "yhteiskuntakriittinen feministi" on polvillaan maan törkeimmän machosovinistin edessä. Jonka machosovinismi tietenkin selitetään "itseironiaksi".

Oikean itseironian päällehän te ette koskaan ole ymmärtäneet.