maanantaina, marraskuuta 27, 2006

Kiltti nainen uhrautuu mielellään

"Radiofilosofit" Jukka Relander ja Tuomas Nevanlinna käyvät dialogia joka viikko Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä. He ovat Radio Helsingin ja Hesarin areenoiden ulkopuolellakin oikeasti akateemisia työläisiä, ajattelevat siis työkseen.

Innostuin heti tavattomasti, kun luin viime perjantaina heidän keskusteluaan. Se on muuten yleensä selväkielisempää kuin filosofista otetta lähestyvän Jyrki Lehtolan pitkät kolumnit Iltalehdessä. (Jostain syystä Lehtola vaikuttaa kirjoittavan ymmärrettävämmin ja yksiselitteisemmin Aamulehdessä, kun taas Iltalehden juttunsa ovat usein hämmentävän moniselitteisiä.)

Tarvittiin taas miehisiä ääniä muistuttamaan meitä naisia siitä, kuinka kiltisti ja kyselemättä suostumme nielaisemaan valmiita ajattelumalleja ja patriarkaalista ideologista paskaa. Nimittäin, Relander kuvailee kuinka naiset itse ottavat kammottavia moraalisia kuormia kannettavakseen; se kun on niin kätevää miesten kannalta. Naisen uhrautumis- ja marttyyrimentaliteetti kokee taas tulevansa ravituksi tyydytetyksi, ja samalla hän todistaa oman yhteiskuntakelpoisuutensa.

Kunnon nainen tunnustaa heikkoutensa isoon ääneen ja pohtii koko ajan sitä, kuinka hänen mahdolliset heikkoutensa saattavat heikentää myös miesten elämisenlaatua.

Relanderin mukaan miehillä on pyrkimys syyttää tuntemuksistaan naista. Kyllä. Tuo ajattelumalli on helppo tunnistaa kaikkialta, esimerkiksi vaikkapa sellaiselta "objektiiviselta" ja järjen ja tehokkuuden hallitsemalta areenalta kuin työyhteisö. Työpaikan naiset ovat lopulta aina vastuussa työyhteisön (tai minkä tahansa muun yhteisön) tunnetaloudesta eli ilmapiiristä, tunnelmasta ja aivan erityisesti tuntemuksista toisia työkavereita kohtaan.

Jukka Relander huomauttaa historioitsijana:
"Viktoriaanisessa Englannissa esimerkiksi ajateltiin, että nainen oli vastuussa miehen siveettömyydestä. Naisen piti käyttäytyä siivosti, ettei mies ajattelisi tuhmia. Sama rakenne sopii sovellettuna myös monille työpaikoille, parisuhteisiin, oppilaitoksiin ja leikkipuistoihin."


Naiset! Kuulkaa nyt totuus tiivistettynä miehen suusta, jos ette ole kiltteytenne vuoksi vielä uskaltautuneet ajattelemaan näin tuhmia ajatuksia. Relander sanoo:
"Nainen syyttää helposti itseään, mies muita."

Totta tosiaan. Syyttävää sormea heristävällä pitää nimittäin olla jo syytöstä esittäessään tietty kokemus omasta vallastaan ja arvostaan, juuri sellainen kuin miehellä on luonnostaan, (kulttuurin rakentaman) sukupuolensa ansiosta.



3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minä en kyllä lainkaan tunnista tätä ajattelumallia. Itsensä syyllistäminen ei mielestäni ole lainkaan sukupuolikysymys.
Kaikenkaikkiaan minulle on hyvin vierasta tässä harrastamasi kaiken sukupuolistaminen. Miksi kaikki tekijät toimivat aina sukupuolina.
relander sanoo miehenä, sinä ajattelet naisena.
Vaikka olen mies niin en ikinä pystyisi toteamaan mitään koko sukupuolen puolesta. Me miehet sitä ja tätä. Me miehet syytämme naista. Te naiset syyllistätte itseänne. Tietenkin ideasi on kärjistys, mutta ei toimi, koska on alunperin virhe tehdä syyllisyyden tuntemisesta sukupuoliasia. Relanderin ääni ei ole miehinen se on subjektiivinen ja humanistinen pakinoitseva ääni.

Anonyymi kirjoitti...

Feministit syyllistävät kaiken muun paitsi itsensä: yhteiskunnan ja miehet. Minulla on työssäni muutenkin täysin päinvastaisia kokemuksia. Naiset eivät juurikaan suostu ottamaan vastuuta virheistään.

Feministi kirjoitti...

Kiitos teille, pojat ja tytöt, ajatuksistanne.

Hmm... Pekka Eskimo, mielestäni on hurskastelevaa väittää, ettet havainnoisi maailmaa miehenä tai jonkin muun kategorian edustajana. Olen vakuuttunut, että kaikki korkeampi ajattelu ja älyllinen elämä ylipäätään vaatii, edellyttää ja suorastaan pakottaa kategorisointiin.

Kategoriat kun ovat sitä vanhaa, jo opittua ja tunnistettua tietoa mitä meillä on käytössämme. Kuulin tänäiltana radiosta toimittaja Terttu Lensun filosofiohjelmassa hyvän kiteytyksen, joka sopii tähän. Filosofi Ludwig Wittgensteintotesi jotenkin tähän tapaan, että me emme koskaan löydä mitään uutta tietoa, vaan kaikki tiedollinen kehitys on vanhan tiedon uudelleen järjestelyä. Tämä tiedon uuteen järjestykseen asettaminen kuvaa mielestäni hyvin tarvetta ja suoranaista pakkoa kyseenalaistaa normeja (joita esim. sukupuoliroolit ovat).

ANONYYMILLE: Miksi nainen kantaisi vastuun "virheestään", jos hän on ollut sen päätöksenteon ulkopuolella, joka on johtanut virheen synnyttäneeseen tapahtumaketjuun?