lauantaina, marraskuuta 11, 2006

Kyllä naiset ovat tyhmiä

Naiset ovat hirveitä ämmiä. He ovat sitä siksi, että he kyseenalaistamatta ja kiltisti lähtevät tähän rooliin, joka naissukupuolta varten on laadittu. Naisten tehtävä kun on vahtiva moraalia ja olla miehille tukijalkoja arjen ongelmien ratkaisemisessa. Naiset onnistuvat tekemään itsestään tästä syystä hupsuja, typeryksiä - ja tylsimyksiä.

En kadehdi miehiä. Jos olisin mies, olisi varmasti vaikeaa löytää morsiamekseni yhtään järkevää ja mielenkiintoista naista. Naiset vaikuttavat pääsääntöisesti idiooteilta.

Nainen kun on subjektina reaktiivinen, ei aktiivinen. Nainen on subjektina vain peili miehelle, joka on alkuperäinen ja aito subjekti, standardi. Tästä puhuu ranskalainen filosofi Luce Irigaray kirjoituksissaan. Hän vaatii, että sukupuolille (siis naiselle) on rakennettava eettinen sukupuoliero, naisesta on vihdoinkin muovattava sellainen vapaa ja itsenäinen subjekti kuin mies standardina on.

Olen samaa mieltä.

Minua jaksaa aina ihmetyttää joka kerta yhtä suuresti se, että mies kapakasta ja reissuilta tullessaan odottaa minun jotenkin moittivan häntä. Mies alkaa selvittää, että tuli oltua taas rökälehtimässä. (Tällaisen verbin kuulin viimeksi.) Ainoat asiat, joita minun tarvitsi tässä baarikeskustelussa taivastella, olivat rahankulutus ja unenpuute.

Rahaa nimittäin oli palanut yhden baari-illan aikana, arki-iltana vieläpä, 120 euroa.

Sehän on muuten ihan normaali hinta kapakkajuopottelusta, YHDESTÄ ILLASTA. Summa on muuten melko tarkalleen sama kuin on erolapsen saama keskimääräinen elatusapu. Lasta elätetään Suomessa tuolla summalla kuukauden verran, ja isä pystyy juomaan sen kurkustaan alas yhtenä iltana. Silti puolet elatusavuista on jatkuvasti perinnässä, koska elatusvelvollinen ei ole maksanut kuukausittain toistuvaa maksua ajallaan.

Toinen asia, jota siis ihmettelin ääneen miehelle on siis se valvominen. Ja sen päälle humalaisena nukahtaminen. Varjelen ehdottoman mustasukkaisena omaa untani, siis sitä aikaa ja paikkaa jossa nukutaan. "Nukkumisen" aikana sen sijaan voi puuhailla kaikenlaista, en häiriinny yöunen pätkittämisestä. Oikeastaan monet asiat ovat hirmu miellyttäviä puuhia puolinukuksissa. Silloin ihminen on virittynyt uudellen taajuudelle, lihakset ovat nautinnollisen rennot ja elimistössä on erilainen hormonitasapaino kuin vaikkapa keskellä päivää.

Mutta. Ihmisen, joka ei saa muutoinkaan kiireittensä vuoksi riittävästi nukuttua, ei pidä tuhlata kallista aikaansa typerään rahantuhlaukseen kyläkapakassa. Tämä on logiikkani. Sen sijaan kehun miestä siitä, että hänellä on harrastuksia. Mielestäni baarissa käyminen ja vaikkapa karaoke ovat hyviä harrastuksia, niissä ei ole mitään vikaa, mutta paheksun typerää rahan kylvämistä. Minun piti erikseen, hyvin selkeillä lauseilla muotoilla miehelle selväksi juuri tämä ero.

Baarit ja ryyppääminen ja näihin liittyvä remuaminen ovat ok. Niistä minulla ei ole erityistä mielipidettä. Mutta jos rahaa palaa kolmessä-neljässä tunnissa 120 euroa ankeassa kyläkapakassa, asiaa voi jo taivastella. Kuten myös sitä, että unen puutettaan jatkuvasti voivotteleva mies hienon mahdollisuuden nukkua siihen, että hilluu vain puolitajuisena kapakassa. Hänellä olisi ollut rentouttava vapaa ilta käytössään nukkumista varten, ensimmäinen kunnon yö pitkään aikaan.

Näin me ihmiset tuhlaamme mahdollisuuksiamme.

Minua ällöttää se roolimalli, jonka mukaan minun olisi pitänyt alkaa kiljua miehelle siksi, että hän oli "luvatta" ja etukäteen kertomatta lähtenyt omille reissuilleen, juonut rahansa ja viivästytti baarikeikan takia myös seuraavan päivän suunnitelmia. Oikeastaan koko seuraava päivä meni minultakin mönkään hänen tempauksensa takia. Mutta mitäpä minä tuohon sanomaan.

Minusta on hyvin kannatettavaa että mies IHAN ITSE säveltää ja tekee, katselen kyllä mielelläni vieressä ihmisten (niin hänen kuin muidenkin ihmisten) itsenäisiä projekteja ja päähänpälkähdyksiä. Yksinkertaisesti tykkään siitä, että ihmiset ovat aktiivisia, eli hienommin sanottuna toteuttavat itseään.

Voitte siis uskoa, että tunnen usein naisen roolimallin (moraalin vartija, mäkättäjä, nalkuttaja, hoivaaja, parantaja, auttaja, sivustatuki, turvallisuuden luoja jne...) AHDISTAVANA. Olen havainnut pääseväni parhaiten tästä paskaroolista eroon (ja siitä rimpuilenkin ulos päivittäin, heti kun minua ollaan siihen puristamassa) valitsemalla itse diskurssin (eli puhe- ja ajattelutavan) jolla arkielämän tilanteita käsittelen. Koetan aina muistaa, että kukaan ei sanele minulle valmiiksi kuinka minun pitää naisena (eli miestä peilaavana, tukevana ja pönkittävänä sukupuolena) toimia.

Olen vakuuttunut, että parisuhteissa riidellään jatkuvasti siksi, että NAISEN KUULUU ALOITTAA RIITA JOSTAKIN (täysin olemattomasta) ASIASTA. Nainen on omaksunut onnettoman roolinsa niin perusteellisesti ja kiltisti sukupuolijärjestystä myötäillen, että hän nalkuttaa ja on tosi typerä.

Olen täysin vakuuttunut, että feminismikään, ei filosofiana, eikä varsinkaan käytännössä ole vielä lainkaan ymmärtänyt tätä subjektin rakentamisen tarvettaa. Nykyfeminismi tyytyy yhä rakentamaan naissubjektia jonkinlaiseksi moraalisesti ylemmäksi sukupuoleksi. Tälle väitteelleni annan tässä todisteeksi esimerkiksi sen tosiseikan, että nykyfeminismillä on mielestäni erittäin ongelmallinen suhde äitiyteen. Feministit eivät vieläkään tajua kuinka vanhemmuus on yhä oikeastaan silkkaa äitiyttä ja kuinka nainen on oikeastaan aina, olipa hänellä lapsia tai ei, vain "äiti".

Siksi minun täytyykin erottautua muusta feminismistä luomallani "kriittisellä feminismillä", joka ei näe äitiyttä naisen perusroolina, väistämättömänä ja luonnonlakina.

Äiti on naisen vastenmielinen prototyyppi. Yäk.

Onneksi lapsellani on hyvin moniulotteinen suhde isään. Ilman sitä hänestä ei voisi tulla järkevää ja mahdollisuuksiaan täysillä hyödyntävää ihmistä.

Aivan samoin kuin haluan miehen kulkevan omia polkujaan ja kyhäävän omien projektiensa parissa, samoin tahdon lapseni kulkevan omia raikkaiden tuulten tuivertamia polkujaan ja puuhaavan omien projektiensa parissa. Siihen nainen (ja mies) tarvitsevat vastapoolia eli sitä toista vanhempaa. Lapsen älyllinen ja emotionaalinen vapaus ja siten elämänrakennusaineet ovat turvattuja vain sellaisessa elämässä, jossa lapsella on mahdollisimman monia vanhemmuutta kantavia aikuisia. Sellaisia ovat esimerksiksi oma äiti ja oma isä. Lapsi tarvitsee juuri näitä erilaisia peilaamisen ja turvautumisen tarjoajia. Niitä nimitetään vanhemmiksi, siis monikossa. Kun lapsesta tuntuu, että äiti on paska, isä tarjoaa asiaan uuden näkökulman, joka tarjoaa lapselle ongelmaan ratkaisun.

Äidit ovat panneet monta poikaa pilalle. (Lappilaiset käyttävät panna-verbiä joka yhteydessä, Lapissa ei niinkään laiteta kuin pannaan. Ja tuohon virkkeeseen "panna" sopii sen monimerkityksisyytensä takia.)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä Kaisa.

Hyvä kirjoitus ja olet, vaikkakin vahingossa, hyvin kiteyttänyt suomalaisen tasa-arvopolitiikan.

Siinä peilataan nimenomaan miehen reaktioita.

Kyllä se on saatanan saamatonta, voiko muuta sanoa.

Nyt on siis ihan meidän miesten ryhdyttävä "narisemaan" kun ei jumalauta tasa-arvopoliittiset viranomaiset siihen onnistu.

Miten lujaa joutuu huutamaan kunnes tasa-arvoviranomaisena toimiva feministiseen ideolgiaan nojaava nainen, on peilannut itsensä miehen kautta, ja ymmärtänyt että jotain on vitulleen?

Pitääkö huutaa kuin Tarzan?

Yhteiskuntakriittisenä, veikkaanpa jopa että meidän punatukkainen valtionjohtajakin on samaa luokkaa.

Siinä sulla Kaisa muutettavaa. Anna kynä palaa beibe!

Anonyymi kirjoitti...

Muuten K.

Oletkos pillu märkänä siitä että sulle kommentoidaan?

Voisi ehkä kuvitella että kuvittelet saavuttaneesi jotain, nyt kun irtoaa okein kritiikkiäkin.

Fuck it.

Laitappa joskus aloitukseen nää kritiikit. Olisi mielenkiintoista kuulla mikä on "yhteiskuntakriittisen feministin" suhtautuminen niihin.