tiistaina, marraskuuta 21, 2006

Naisten onni Ilkka Kanerva

Ihailen kokoomuspoliitikko Ilkka Kanervan kykyä lähestyä ihmisiä. Hän tekee sen sellaisella charmilla ja lämmöllä, että koko ajan paukkuu raja, jonka ylittäessään hän alkaa näyttää jo makeilevalta ja mielistelevältä.

Moinen kyvykkyys on varmasti myös pahasta; Kanervan sanotaan hankkineen kättelemällä yleisurheilun MM-kisat Helsinkiin. Kisoista seurasikin taloudellinen floppi. Hyvin perustein voidaan puhua myös imagollisesta tappiosta. Kurjat säät eivät maalanneet Helsingistä ihanteellista matkakohdetta, eikä medianäkyvyyskään ollut häävi.

Aarno Laitinen paljasteli Iltalehden kolumnissaan lauantaina 18.11.2006 taustatietojaan Ilkka Kanervan sosiaalisuudesta: "Itse olen kuullut useammankin naisen kertomia yksityiskohtaisia kuvauksia Ilkka Kanervan kyvyistä, mutta eivät hekään myyneet kokemuksiaan 7 Päivää -lehdelle." Enpä yhtään epäile tuota Laitisen väitettä. Todennäköistä on, että nuo Laitisen tuntemat naiset ovat vieläpä hänen kollegoitaan, sillä toimittajan työssä virkeä suhdeverkosto on luontaisetu.

Ilkka Kanerva on varmasti mukava persoona, helposti lähestyttävä tyyppi. Marika Fingerrooskin loi helposti hekumallisen kuuman tekstailuyhteyden.

Olen kerran päässyt Aamulehteen keventävässä pikku-uutisessa, joka käsitteli sittemmin kovin paljon puhuttua asiaa: Kanervan kesäpartaa. Kanervan lisäksi joku toinenkin poliitikko oli kasvattanut itselleen miehekkään sänkisen kesäparran. Ymmärtääkseni siitä lähtien aina muutama poliitikkomies on antanut parran kasvaa aina kesän tullen. Kanerva loi tuolloin poliitikkojen kesämuotia.

Se oli kesä varmaankin kesä 1991, kun työministeri Ilkka Kanerva lensi helikopterilla Sallan Poropuistoon, joka sijaitsee Sallatunturin lähimaastossa. Minä olin tekemässä juttua paikallislehteen ja olin ottanut lainaan väkevän lisäsalaman lehden varsinaiselta valokuvaajalta Jussilta.

Leppoisa Kanerva tutustui uutukaiseen Poropuistoon, jossa matkailijat voivat tutustua porotalouteen. Jossain vaiheessa kiikkerä ja painava salama tipahti lattialle, kivilaatalle, ja särkyihän se. Kanerva kuuli räsähdyksen, käännähti ja askelsi luokseni, vaikka hänen seurueensa kulki jo toiseen suuntaan. Hän kysyi kuin aidosti kiinnostuneena: "Pudotitko salamasi, menikö se rikki?"

Erittäin pieni askel Ilkka Kanervalle, mutta iso askel yhteisymmärrykselle. Minä olin hyvin otettu ja vähän hämilläni, että joo, tässä minä särjen tätä työkalustoa... Kanervan suhtautumistapa on jäänyt mieleeni, se oli niin välitön ja rento, että hän onnistui luomaan lohdullisen ilmapiirin. Kanerva tietää, että tuollaiset älyttömän pienet jutut voivat olla hirvittävän tyylikkäitä - ja inhimillisyytensä vuoksi mieleenjääviä.

Kanerva on työskennellyt koko elämänsä poliitikkona, enkä ihmettele sitä lainkaan. Hänen persoonansa on luotu siihen hommaan.

Seuraavana päivänä Aamulehti kirjoitti Kanervan kesäparrasta uutisoidessaan, että Ilkka Kanerva oli helikopterista laskeutuessaan niin paha näky, että paikallislehden toimittaja pudotti ja rikkoi kameransa. No joo. Uutisoinnissa vähän oi'ottiin asioita, kuten kesäpartauutisointiin kyllä sopiikin.

Ei kommentteja: