maanantaina, marraskuuta 13, 2006

Söpöstelevä Maria Guzenina

Kaltaiseni poliittisen ihmisen mielestä on ihanaa, että ensi keväänä on eduskuntavaalit. Media rakentaa joistakin ihmisistä hyvin tarkoitushakuisesti uskottavia ja äänestyskelpoisia poliitikkoja. Median (muutamat ja harvalukuiset) todelliset suosikit pääsevät varmasti komealla äänimäärällä parlamenttiin.

Erittäin kiinnostavaa mielestäni on, mitä tällainen mediallisen uran rakentaminen ehdokkaalta vaatii - ja onko mediasuosio ja -taidot sitten mikään takuu siitä, että ehdokas todella osaa viedä eteenpäin korjausta ja parannuksia vaativia ongelmakohteitaan?

Väitän, että esimerkiksi Maria Guzenina (sd) on jo varmasti vähintään vuoden ajan saanut niin paljon julkisuutta POLIITIKKONA, "tulevaisuudenkykynä", että hänen mediakuvansa eli imagonsa ei välttämättä enää vastaa hänen kyvykkyyttään. Maria Guzeninasta on kirjoitettu valtavia, muhkeita ja näyttäviä henkilöhaastatteluja, joissa toimittajat ovat paiskineet lujasti hommia rakentaakseen Guzeninalle äänestäjiä kiinnostavaa imagoa. Guzenina saa ilmaiseksi sen, mistä plösö keski-ikäinen porvariäijä joutuu maksamaan kalliissa mainoskampanjassaan.

Turvonneesta mediasta mieleeni on jäänyt esimerkiksi toimittaja Tommi Parkkosen kirjoittama henkilöhaastattelu viime vuodelta Iltalehdessä. Siinä Parkkonen todistelee hämmästellen kuinka sittenkin vakavasti otettava poliitikko Maria Guzenina on. Parkkosen kirjoituksen ainoa anti lukijalle oli, että äänestäkää Mariaa, kun kerran toimittajakin on niin häikäistynyt.

Guzenina saa siis muhkean palkinnon siitä, että hän jaksaa kiiltävää enkelin imagoaan. Mediateollisuus nimittäin rakentaa tarinansa tällaisten stereotyyppien varaan. Kiva, suopea ja harmiton eli naisellinen nainen on median vakiokuvastoa.

Guzenina haluaa uusimman City-lehden aukeaman kokoisen lihavan haastattelun mukaan mieluusti vaieta urastaan MTV:n tiskijukkana. Tota noin, minun mielestäni Guzeninan kannattaisi kyllä tarkastella hyvin kriittisesti uraansa ja selventää itselleen se, miten läpikaupallisella tv-kanavalla keikistely on vaikuttanut hänen käsitystensä muotoutumiseen. On nimittäin niin, että Guzeninasta on nähtävissä sellainen salakavala ja valheellinen tarve miellyttää, olla söpö, harmiton, kiva ja vaaraton.

Hän joutui pitkänpuoleisella urallaan MTV:ssä nimenomaan myymään juuri tällaista "persoonaa"; muut ammattitaitoon liittyvät kyvykkyydet olivat toisarvoisia kivana ja vaarattomana typykkänä veikistelyn rinnalla.

Tästähän Guzenina kirjoittaa itsekin kirjassaan Unelmatehdas - Access All Areas, joka muuten on kiinnostava ja hyvin kirjoitettu kirja. (Sitä myydään nyt Kipa-kirjakaupan alennusmyynnissä hintaan kaksi euroa.)

Sorry vaan, mutta Maria Guzenina on mielestäni vanhanaikainen ja patriarkaalista miehen ylemmyyttä korostavaa yhteiskuntajärjestelmää tukeva. Guzenina ei ole osannut irtaantua söpöstelevästä ja siten tietyllä tavalla aivottomasta roolistaan, jossa hänen tärkein manifestinsa tuntuu olevan: "Muista olla miellyttävä, älä astu kenenkään varpaille, älä ärsytä. Ole HARMITON NAINEN, joka miesten on helppo työntää syrjään, jotta he eivät tuntisi oloaan kriisitilanteessa tukalaksi."

Guzenina kuuluu siis jonnekin menneille vuosikymmenille, sillä hänen keinovalikoimansa on tosiasiassa kovin kapea. Naissukupuolelle on aina menetys ja uhka sellainen "naisten äänitorvi" (jollainen kai Guzeninakin koettaa olla), joka suostuu älyttömiin vaihtokauppoihin status quon säilyttääkseen. Guzenina on valmis tietyllä tavalla huoraamaan mediassa, jotta hän pätkätyöläisenä saisi vihdoinkin kunnon työpaikan kansanedustajana tai europarlamentaarikkona (eurovaaleissakin hän oli ehdolla).

Väitän, että Guzenina on epäluotettava toimija ja poliittinen moottori juuri tästä syystä. Hän tuntee voimakasta tarvetta mielistellä (esimerkkinä vaikkapa söpön imagon kantaminen, imago joka enkelimäisyydessään edustaa vain niitä kivoja naisellisia piirteitä, joita miehet eli todellinen valta pitävät vaarattomina), joten hänen poliittinen filosofiansa on OPPURTUNISMI eli suopeiden tuulien haistelu ja niiden mukaan taipuminen ja takinkääntäminen.

Mielestäni Guzenina osaa kirjoituksissaan ja haastatteluissaan nostaa esiin kiinnostavia yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ongelmia ja hänellä tuntuu olevan asioille oikea tärkeysjärjestys. Ongelma kuitenkin on se, että sosiaaliaiheet voivat tarjota vain kivan nosteen omalle poliittiselle uralle.

Olen varma, että hänen käsittelensä ongelmat ovat hänelle aivan oikeasti tärkeitä asioita, mutta Guzenina lienee valmis "hetkeksi" asettamaan pahimmatkin yhteiskunnalliset epäkohdat syrjään, jos ne uhkaavat hänen imagonsa puhtautta. Imago siis, ennenkaikkea. Ja puhtaalla Guzenina-imagolla tässä tarkoitan juuri sellaista NAISimagoa, jossa naisen pitää olla viehättävä, viettelevä, eteerinen, kiltti, mukana, suopea, taipuisa, vastaanottavainen, äidillinen, hoivaava ja turvallinen.

Guzenina erosi Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liiton puheenjohtajuudesta viime vuoden keväällä. Tehtävä kun oli kaikkine yksinhuoltajien ongelmineen ja yhteiskunnallisine epäkohtineen liian "tahraava". Oli vaarana, että Guzenina olisi joutunut työskentelemään esimerkiksi erilaisten yhteiskunnallisten tasa-arvoasioiden kanssa (yksinhuoltajathan kärsivät monenlaisesta taloudellisesta, yhteiskunnallisesta, sosiaalisesta ja sukupuolisesta epätasa-arvosta). Se uhkasi hänen markkina-arvoaan ja kaupallista menekkiään autonmerkin mannekiinina automessujen osastolla.

Enkeli Maria Guzenina oli vaarassa muuttua yhteiskunnalliseksi ääneksi, ja sehän ei ole sopivaa.





3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onko feminismi sitä, että haukutaan kaikki naiset? Eikö yhteiskunnan asenteita naisellisuutta kohtaan pitäisi muuttaa, eikä kitkeä naisista pois naisellisuutta?

Feministi kirjoitti...

Kiitos kommentistasi.

Ööh, mielestäni juuri tuo mainitsemasi NAISELLISUUS on niin stereotyyppinen ja ulkoapäin määritetty, että sillä ei välttämättä ole paljoakaan tekemistä naisten ja siten naisellisuuden kanssa. Nainen siis survotaan sisään tähän "naisellisuuteen". Esimerkiksi äitiyden katsotaan normatiivisesti olevan naiseuden ydintä, mutta minä olen aina äitinä ihmetellyt miten se naiseus ja vanhemmuus (=äitiys) oikein liittyvät yhteen. En ole vielä keksinyt. Ja minä sentään olen esimerkiksi imettänyt lastani ylipitkän ajan. En anna äitiyden biologisimpienkaan (eli "luonnollisimpien") tehtävien pusertaa itseäni johonkin älyttömään stereotyyppisen kategoriaan.

Naista hallitaan stereotypioin. "Naisellisuus" on rakennettu vain miehiä ja heidän etuaan varten. Onhan hitto vie miehille suuri etu, että naiset esimerkiksi hoitavat lapset ja kodin.

Ja ketä varten on "viehättävä" (=naisellinen) nainen? "Miehekäs mies" on toisten miesten kohtaamista varten rakennettu rooli, "viehättävä nainen" sen sijaan ei ole toisia naisia varten, vaan miesten halujen ja turvallisuudentarpeen täyttämiseksi tehty.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, törmäsin blogiisi esseeni parissa raataessani - aihepiiri pyörii feministisen mediatutkimuksen ympärillä. Hienoa, että tartut tärkeisiin aiheisiin täällä. Silti kohottelen kulmakarvojani aika monille päätelmillesi - minkä faktan perusteella väität esim. Guzeninan eronneen mainitsemasi liiton puheenjohtajuudesta sen "tahraavuuden" tähden? Miksi naiselliset naiset ovat sinusta uhka ja heidän uskottavuutensa/painoarvonsa kärsii viehättävyyden tähden? Ts. mielestäsi naisellisuus median luomana stereotyyppinä on aina miehiä varten, viehättävä ja itsestään huolta pitävä nainen ei voi itse nauttia siitä? Miksi paheksut sitä, että usein sosiaaliasiat politiikassa ovat naisten esiin tuomia - olisiko parempi mikäli ne jätettäisiin kokonaan käsittelemättä (miehetkö eivät ole kiinnostuneita sosiaalipolitiikasta)? Miksi naiset politiikassa ylipäätään - olivat he kauniita tai eivät (sikafarmari on pätevä poliitikko, missi ei?) närästävät sinua? Ylipäätään minua kiinnostaisi kuulla sinulta vaihtoehtoja tai ratkaisumalleja, kuinka asioiden pitäisi mielestäsi olla. Millainen on toimiva, räyhäkkä nainen julkisuudessa - onko heitä mielestäsi? Miksi naisen tulisi kantaa menneisyyttään taakkana, vääriä valintoja lienee itse kullakin tehtynä ilman että ne toimivat esteenä myöhemmälle kehitykselle. Tässä muutamia kysymyksiä näin alkuun. Itse olen kolmikymppinen työkseni kirjoittava ja jatko-opintoja visuaalisen kulttuurin parissa suorittava (naisellinen) nainen, myös (feministi) äiti. Henkilökohtaisesti koen feminismin positiivisena voimana, jonka nimissä en ainakaan itse haluaisi vähätellä tai pilkata toisia naisia.