perjantaina, joulukuuta 08, 2006

Dahlgren kauhistelee kakkapastoria

On pitänyt jo reilun viikon ajan kirjoittaa Eva Dahlgrenin kirjasta "Kuinka lähestyä puuta" (Hur man närmar sig ett träd, suom. Ulla Lempinen, WSOY 2006) ja kommentoida Dahlgrenin suuttumusta homojen sorrosta, jota harjoitetaan sanan ja tiedotusvälineiden vapauden nimissä.

Kirjan tyyli on kovin rauhallinen ja laulaja-lauluntekijä tuntuu arvostavan tyyntä elämänrytmiä. Muutamin paikoin hän pärskähtelee, kuten tulistuessaan Ruotsin lehdistöasiamiehen yltiöliberaaleille mielipiteille, jotka Dahlgrenin mielestä heijastavat ajatusmaailmaa: oikeastaan ei millään ole mitään väliä, antaa mennä, laissez-faire.

Toki lukija saa Dahlgrenin kirjasta käsityksen, että hän ei koskaan ole perustyypiltään mikään konformisti eli sopeutuja ja sopuilija. Tietty poliittisuus liittyy aina homoseksuaaliseen parisuhteeseen - mutta jos tarkemmin ajatellaan, niin onko epäpoliittisia parisuhteita olemassakaan? Politiikka ja politisointi ovat ihania asioita, jotka istuvat kaikkeen.

Dahlgren on siis äärettömän tuohtunut. Homofobinen helluntaipastori Åke Green on hänen mielestään yllyttänyt vihaan kansanryhmää vastaan. (165)

"Lehdistöasiamies Olle Stenholm ei halua, että Green tuomittaisiin. Sen sijaan hän haluaa, että Greenin väitteistä - kuten että minun kaltaisteni mielestä on kiva nussia eläinten ja lasten kanssa - KESKUSTELTAISIIN [versaali ja kursivointi minun] vapaassa ja avoimessa ilmapiirissä. Voi miten hienoa. Vapaus on hieno asia. "

Dahlgren hämmästelee ja paheksuu sitä, että homoista on lupa puhua mihin sävyyn tahansa - kaikki törkeydet voidaan perustella sananvapaudella.

Dahlgren siteeraa lehdistöasiamies Stenholmia:
" 'Valtion täytyy suojella myös sopimatonta ja vastenmielistä mielipiteen ilmaisua' (...) 'Ilmaisun vapaus ei ole erilaisten valtakeskittymien oikeus. Se on jokaisen yksilön perustavaa laatua oleva ihmisoikeus, ei pelkästään yleinen etu, jonka toteutumisesta valtiopäivät suopeasti huolehtii.' "

Dahlgren tarkastelee ongelmaa mielestäni oivaltavasti yhteiskunnallisen keskustelun näkövinkkelistä, ei niinkään homojen sorron kautta. Hänen mielestään homoista on tehty sallittu kohde myös sellaiseen keskusteluun, jossa on luvallista heittää tyylitaju ja asiallisuus nurkkaan:
(...) "Sillä ei kai hän [lehdistöasiamies Olle Stenholm] tarkoittanut, että ainoastaan meidän homojen on ylläpidettävä sananvapauskeskustelua? Ei kai hän suinkaan tarkoittanut, että juuri meidän on pidettävä ilmaisuvapaus voimassa?" (...) (165-166)

Dahlgren tarjoaa siis erittäin mielenkiintoisen näkökulman homojen asemasta käytävään keskusteluun. Hänen havaintonsa peilaavat hyvin koko yhteiskuntaa, joten mielipide ei jää pelkäksi sisäänlämpiäväksi narinaksi.

Ymmärrän hyvin Dahlgrenin kannan, sillä hän perustelee sen kirjassaan napakasti. Olen silti pitkälti samaa mieltä lehdistöasiamies Stenholmin kanssa. Ainoastaan sen verran asetun eri linjalle, että Stenholm tuntuu painottavan liikaa yksilön vapauden toteuttamista. Mielestäni sananvapaudessa ei ole lopulta hienointa se, että sen avulla toteutetaan yksilön oikeuksia ilmaista itseään. Paras asia sananvapaudessa on yksilön oikeuksien tuloksena syntyvä yleinen etu, jota Stenholm tulee lyhyessä siteerauksessa vähätelleeksi.

Julkisen keskustelun pitää juosta rajoittamattomana, toisin sanoen ennakoimattomasti ja nimenomaan tyylittömästi (sen ei silti tarvitse tarkoittaa asiattomuutta). Itse asia kärsii, jos aletaan kuljettaa ajatuksia tietyn tyylin mukaisesti. Toki tyyli antaa käyttäjälleen myös vapauden tuoda taloudellisesti ja tehokkaasti esiin uusia ajatuksia, mutta se edellyttää tyylin hallintaa.

Mielestäni julkisissa esiintymisissä ja keskustelussa ei voi keneltäkään edellyttää tyylilajin osaamista; se rajaa varmasti ihan järkeviäkin näkökulmia pois. Tietyn diskurssin vaatiminen on selvää vallankäyttöä - mikä muuten on yllättävän monille epäselvä asia.

Olen sitä mieltä, että ihmiset saavat olla mitä mieltä tahansa, mielipiteen sisältö ei ole tärkeä, vaan se että mielipiteelle löytyy perustelut. Moralismia ei tarvita, koska ääliömäisimmistäkin mielipiteistä on voitava keskustella. Mielipiteet muodostavat oman linnakkeensa tai maailmansa, jossa ne muokkaavat kulttuuria genealogisesti ja evolutiivisesti eteenpäin, paremmaksi.

Olen varma siitä, että helluntaipastori Åke Greenin mielipiteiden kaltaisia ajatuksia esiintyy vähemmän tai ainakin niillä on vähemmän vaikutusvaltaa, jos annetaan kaikille äänille tilaa.

Pastori Åke Greenin syntiset ajatuksethan ovat itsestään perkeleestä, niistä nauttii vain paholainen ja helvetin tulimeri pysyy tuollaisten takia lämpimänä.

Kulttuurin evoluution takia on tärkeää tunnistaa väitteet ja niiden vastaväitteet. Dialogisuus on kehityksen ehto. Älykkäät mielipiteet jalostuvat vain vapaasti kaikkea vastaanottavassa ilmapiirissä, jossa mädät ajatukset haastetaan väittelyyn.

Ei kommentteja: