maanantaina, joulukuuta 11, 2006

Lipstick-feministi Kontula

Kun kirjoitin aiemmin tänään Viktor Malarekin kirjasta Natashat - seksibisneksen uhrit, katsoin uteliaana mitä prostituutiotutkija Anna Kontula on ruumiin myynnistä kirjoittanut. Kontulan kirjoittama Sexpo-raportti, joka löytyy netistä, vaikutti ihan täysjärkiseltä - ja vielä vakuuttuneempi olin, että hän on selväkielinen ja kirjoittaja. Hänellä on myös kiva blogi, joka myös on helppolukuinen.

Tutkielmassa en edennyt vielä niihin ihmeellisiin väitteisiin, joita olen kuullut Kontulan haastatteluissaan esittävän. Hänen lausuntojaan kuunnellessani olen tullut käsitykseen, että hänen mukaansa prostituutio voimaannuttaa (empower) naista. Itsensä ja ruumiinsa myyminen on siis naiselle keino lisätä vapauttaan ja elämänhallintaa. Prostituutio on kuin tapa jalostaa ja kehittää naisena ja ihmisenä olemista ja ilolinnun toimijuutta ja valtaa laajemminkin yhteiskunnassa.

Olen pitänyt Kontulan väitteitä aina erittäin vahingollisena naisten (ihmis-) oikeuksien kannalta. Kontula nimittäin edustaa sellaista näkökulmaa, jota prostituoituja käyttävät (ne muuten ovat kaikki miehiä, liki 100-prosenttisesti) mielellään kuulevat. Kontula on kuin prostituutiota kannattavien poliitikkojen märkä uni. Kontulan mielipiteet ovat silkkaa terapiaa prostituoitujen asiakkaille, jotka joutuvat hiljaa mielessään pohtimaan asiakkuutensa ja prostituoidun työn ristiriitaisuuksia. Kontula tarjoaa prostituution kannattajille ristiriidattoman maailman, jossa prostituoidut lähestulkoon hyväksikäyttävät miesasiakkaitaan, eikä toisin päin.

Minusta Kontulan prostituutionäkemykset haiskahtavat silkalle sovinnaisuudelle ja mielistelylle. Kontula luulee olevansa edistyksellinen korostaessaan prostituoitujen valinnan vapautta ja itsenäistä toimijuutta, mutta minusta hänen väitteensä sotivat pahasti erästä sosiologista paradigmaa. Sosiologi Kontula ei ota lainkaan huomioon, että yhteiskunnassa ja yhteisöissä on rakenteita, jotka ohjaavat ihmistä käyttäytymään tiettyjen normien ja odotusten mukaan. Tässä sosiologia vetää tärkeimmän eron psykologiaan, johon taas "keittiösosiologia" helposti päätyy liiallisessa yksilön valinnanvapauden korostamisessa.

Olen sitä mieltä, että jopa silloin kun prostituoitu kertoo olevansa kovin tyytyväinen elämäntilanteeseensa ja valintoihinsa, olisi tutkijan tehtävä tarkastella tutkimuskohdettaan kriittisesti. Tutkija ei saisi lähteä myötäilemään haastateltavaansa ihastelemalla, että onpa hienoa kun olet löytänyt kutsumustyön ja tunnet voivasi olla hyödyksi!

Sosiologin pitäisi tarkastella sitä normimaailmaa, johon "työhönsä tyytyväinen" prostituoitu on asettunut, mitä normeja prostituoitu tuntee täyttävänsä, kun hän esiintyy tutkijalle tyytyväisenä ilotyttönä. Sosiologina Kontula on tuskin tullut selvittäneeksi millaisen onnen työssä onnistuminen ja tyytyväisyys omaan uravalintaan ovat rakentaneet, koska sen selvittäminen on jo psykologiaa.

Kontulan prostituutionäkemykset vaikuttavat kovin poliittisilta. Hän on vasemmistoliittolainen, mutta tuollainen yksilöllisten valintojen voiman korostaminen on silkkaa oikeistopopulismia. Kontula haluaa nähdä vasemmistolaisuuden pluralismina, mutta sitä vasemmistolaisuus ei todellakaan ole, jos vaarana on vallan kasautuminen. Vasemmistolainen pluralismi jakaa demokraattisesti valtaa kaikille, mutta prostituutio ei todellakaan ole se keino, jolla naiset voivat vahvistaa yhteiskunnallista valtaansa.

Kontula kirjoittaa blogissaan mielenkiintoisesta aiheesta, huulipunafeminismistä. Hän tunnustautuu sellaiseksi. Lipstick-, girlie- ja slut-feminisminäkin tunnettu ilmiö on femismiä, jossa nainen kulkee yhteiskunnallisena kannanottona piikkikoroissa ja minihameessa. Minä tunnustaudun myös korkeiden piikkikorkojen ystäväksi ja hellepäivinä kuljen aina minihameessa tai -mekossa. En kuitenkaan osaa mieltää minihametta miksikään erityiseksi feministiseksi kannanotoksi - toki se on kannanotto sen puolesta, että minihame on urheilullinen ja ilmava vaate. Haluan, että sääreni päivettyvät ja voin pidäkkeettä harppoa pitkin askelin. Mutta en koe sitä erityisenä vapautusvälineenä enkä vartaloni vapauden alleviivaajana.

Kontulan käsityksen mukaan prostituoitu kokee saavansa ruumista myymällä paremman hallinnan tunteen ruumiiseensa ja ruumiillisuuteensa.

Eräs naistutkimuksen suuntaus korostaa filosofisena perustana naisen ruumiillisuutta. Minusta lähtökohta on aina ollut pelkkää skeidaa; se on puhdas silmänkääntötemppu jolla yhteiskunnallista kriittisyyttä on koetettu pyyhkiä pois feminismistä. Hämmästyttävää on, että ruumiillisuuden painottaminen on tärkeimpiä nykyfeminismin suuntauksia.

Ruumiillisuudella onnistutaan mielestäni vain lujittamaan naisen toiseutta yhteiskunnassa. Ruumiin gloria ja nostalgia vähättelevät ja latistavat naisen toimijuutta.

Ruumis on käyttöä varten ja elimellinen osa aivoja. Ihminen ajattelee ruumiillaan. Sen kummemmin ruumiillisuutta ei kannata korostaa yhteiskunnallisessa ajattelussa, jota feminismikin edustaa.

Minun neuvoni ruumista korostaville feministeille on, että pitäkää kroppanne vireessä ja koettakaa laihtua. Kilokuormaa on turha kantaa. Ja lihaksia pitää olla.

1 kommentti:

oikea feministi kirjoitti...

Minihame on vaate, jossa miehet näissä rakenteissa haluavat naiset nähdä ja kiltit tytöt pukeutuvat minihameeseen ja korkokenkiin viehättääkseen miehiä. Shortseissa voi harppoa paljon pidemmillä askelilla ja lenkkarit on paljon urheilullisemmat kuin piikkikorkokengät.