perjantaina, tammikuuta 19, 2007

Ihana komentaja Hägglund!

Ykkösen Aamu-tv:n Jälkiviisaat on ehdoton suosikkini televisiossa. Jälkiviisaiden keskustelua joka perjantai kello 8:45. Kuuntelen sen Radio Peilin kautta, jossa koko keskustelu uusitaan viikonlopun aikana useasti.

Rouva Syyttäjä Ritva Santavuori on ollut siitä lähtien suuri ja uljas idolini siitä lähtien, kun olen häntä ensimmäisen kerran kuullut. Olen kirjoittanut hänestä ennenkin ihailevaan sävyyn tässä blogissani, mutta viehätykseni ei perustu meidän yhteisiin mielipiteisiimme. Yleensä kun olen vähintäänkin osittain mutta usein myös täysin eri mieltä hänen kanssaan.

Pidän suunnattomasti Santavuoren tavasta puhua. Siinä on jotain hyvin lumoavaa, sellaista kursailemattomuutta. Hän ei mieti miten on SOPIVAA puhua (kun tarkastellaan asiaa asiaa miljoonasta eri näkökulmasta: sukupuoli, ikä, sukupolvi, sosioekonominen asema, ammattiura), vaan hän uskaltautuu lausumaan mielipiteensä tiukan asiakeskeisesti. Ja näin arvioin minä, jonka mielestä Santavuori on useimmiten väärässä tai jollain tavalla vähän metsässä. Olen kuitenkin hyvin vakuuttunut, että jos nainen tahtoo oppia ottamaan puheenvuoron ja sanomaan sen mitä OIKEASTI ajattelee, eikä vain rakentaa puheenvuoroistaan säälittäviä kompromisseja, hänen kannattaa tutkia Ritva Santavuoren tyyliä. Ritva on great!

Jälkiviisaiden kokoonpano tuntuu heti vaillinaiselta, jos Santavuori ei ole päässyt lähetykseen mukaan.

Aivan älyttömän kiva lisä Jälkiviisaiden porukkaan on muuten uusi jäsen, eläkkeellä oleva Puolustusvoimain komentaja Gustav Hägglund. Tämä on siis yllättävää. Pidin hänestäkin oitis, kun hän avasi suunsa. Loistotyyppi omalla tavallaan. Hän on erinomainen poikkeus siinä ankaran hillityssä korkeiden valtion virkamiesten porukassa, joka kakkaa heti housuunsa, jos heidät saadaan kiinni mielipiteen esittämisestä. En tarkoita, että Hägglundkaan mielipiteet olisivat jotenkin hirmu radikaaleja, mutta ne ovat silti hyviä ja ajateltuja, mies selvästi harrastaa asioiden pohtimista.

Taidehistorioitsija Anna Kortelainenkin on ollut muutamalla piipahduksellaan jämerä jäsen keskustelukolmikossa. Hän toimi sijaisena silloin, kun joku vakijäsen oli poissa. Ongelmaksi näyttää hänen jäsenyydelleen tulleen se, että Santavuori ja Kortelainen eivät selvästikään tulleet toimeen keskenään, ajatukset ja etenkin perustelut olivat niin eri maailmoista. Kortelainen tuntee luultavasti tulleensa jyrätyksi, ainakin siltä se tv:ssä näytti. Santavuori kävi liikaa päälle pelkästään vanhemman rouvan arvovaltaan luottaen, mikä ei ollut kovin kaunista katseltavaa.

Kortelainenkin on älyttömän hyvä ja mielenkiintoinen mielipidetykki. Hän esiintyi muistaakseni jossain toisessa ohjelmassa filosofi Torsti Lehtisen kanssa, jolta oli juuri julkaistu erään suomalaisen prostituoidun elämästä kertova kirja. Lehtinen koetti äärettömän vanhanaikaiseen ja konformistiseen tapaan selittää, kuinka oikeasti tämä huora oli se, joka käytti valtaa miesasiakkaisiinsa ja siten ovelasti hallitsi omaa elämäänsä ja työtään. Heh. Kortelainen tyrmäsi mielestäni loistavasti Lehtisen väitteen toteamalla kuivasti, että tämä on juuri se malli, jolla miehet niin mielellään haluavat naisia tarkastella. Että aivan kuin hyväksikäytetyimmätkin naiset olisivat aina lopulta niitä, joilla on voima ja valta hallussaan. Näin miehet pesevät kätensä hyödyntämällä vain yleisesti hyväksyttyä ajatteluamallia. Kuinka helppoa.

Yllättävää kyllä, minusta tutkija Anna Kortelainen on parempi puhuja kuin kirjoittaja.

Mutta mitä me teemme Jälkiviisaiden Ville Blåfieldille? Kiva poika on jotenkin väärässä paikassa. Hänen päästään ei koskaan kuule yhtään kiinnostavaa NÄKÖKULMAA; hän on kyllä tapahtumista aina hyvin tietoinen, mutta oma persoonallinen sihti puuttuu. Siksi hän on tylsempi kuin keskiverto kahvipöytäkeskustelija.

Vähän samasta syystä moitin Uutisvuodon
Peter Nymania. Herran jestas miten harmaa, väritön ja tylsä tyyppi!

Ei kommentteja: