torstaina, helmikuuta 22, 2007

Susan Kuronen uudistaa yhteiskuntaa

Haluan nyt puolustaa eräitä päähänpotkittuja julkkisraukkoja. En kuitenkaan tarjoa sääliä eivätkä edes he suurissa kärsimyksissään herätä kovin uneliasta hoivaviettiäni, vaan minulla on mielestäni täysin rationaalisia perusteita puhua heidän puolestaan.

Susan Kuronen. Minusta siinä ei ole mitään outoa ja väärää, että ihminen purkaa itseään ja suhdehistoriaansa julkisuudessa. Itseasiassa ajattelen niin päin, että miksi pitäisi vaieta? Hyssyttelyllä synnytetään vain tabuja ja vaikeutetaan totuuden löytämistä.

Oikeastaan pidän vakavan yhteiskunnallisen keskustelun ja kaiken yhteiskunnan kehittämisen kannalta erittäin hyvänä ilmiönä, että Kuronen puhuu, raportoi ja muistelee. Moraalinen paheksunta kertoo aina enemmän paheksujasta itsestään kuin kohteesta. Olen vakuuttunut, että sellaista julkista puhumista ja aihetta ei olekaan, jolla ei olisi oikeasti merkitystä yleisen kehityksen ja yhteisen hyvän rakentamisen kannalta. Lopulta aina kaikesta puhumisesta on hyötyä, oli aihe sitten mikä tahansa.

Kuronen edustaa mielestäni sellaista edelläkäyvää tervettä älyä, että hän tulee tuulettaneeksi vaikenemisen muuria. Hänellä on ihan oma lähestymistapansa naisen (moraaliseksi) vankilaksi rakennettuun intiimiin sfääriin, jossa naisen pitäisi elää elämänsä. Samaan aikaan mies rakentaa itse omaa elämäänsä ja uraansa julkisessa sfäärissä.

Olen varma, että tällainenkin Kurosen harjoittama juoruilu auttaa naisia luomaan uuden lähestymistavan julkisen ja yksityisen (intiimin) väliseen ankaraan muuriin. Sukupuoliroolit kaipaavat kehittyäkseen myös tällaisia prokaatioita, josta muuten on esimerkkinä myös Marika Fingerroos.

Marika Fingerroos. Hän on naurettava tyyppi kaikessa adhd-henkisyydessään, mutta hän onnistuu taatusti omalla erityisellä tyylillään laventamaan tätä ahdistavaa yksityisen ja julkisen rajaa. Ja nyt en puhu yksityisestä siinä merkityksessä kuin sitä julkisuudessa ja tiedotusvälineissä yleensä käsitellään. Tarkoitan siis sitä yksityistä eli intiimiä sfääriä, jonka perustalle naisen sukupuolirooli toimijana ja vaikuttajana rakentuu.

Fingerroos osaa hienosti näyttää persettä sille intiimiydelle, jossa naisten pitää normien mukaan olla mestareita. Hyvä Marika!

Tony Halme. Halme on miehenä puolestaan päinvastainen esimerkki näille naisille, joiden siis pitäisi olla intiimiydessä ja yksityisessä sfäärissä roolin orjia ja kuuliaisia. Halmetta sorretaan julkisuudessa siksi, että hän epäonnistui julkisessa tehtävässä eli siinä mikä on itseasiassa miehen sukupuoliroolin perusta. Olen ihmetellyt kohun alusta saakka, että miksi kansanedustaja ei saisi pimahtaa, käyttäytyä lain vastaisesti, tulla vartti- tai puolihulluksi ja joutua sairauslomalle? Suon nuo itseilmaisun lajit kernaasti myös Tony Halmeelle.

Halmetta on roimittu julkisuudessa siksi, että hän epäonnistui MIEHENÄ. Syytöksien motiiveja en kuitenkaan ole koskaan nähnyt arvioitavan tähän tyyliin. Halme on mielestäni kärsinyt sairauslomansa aikana nimenomaan sukupuolisista rakenteista. Syytökset on naamioitu hänen henkisiin omaisuuksiinsa ja koviin poliittisiin lupauksiin kohdistuviksi.

Hänen poliittisiin tavoitteisiinsa ei ota tässä kantaa. Sen verran haluan kuitenkin sanoa, että minusta on paljon parempi että Halmeen kaltaiset vanhanaikaisen Suomen rakentajat saavat päästellä ajatuksensa ÄÄNEEN. En missään tapauksessa olisi tukkimassa heidän suutaan.

Kirjoitin joskus tässä blogissani Eva Dahlgrenistä, joka paheksui ruotsalaista julkista keskustelua. Dahlgrenin mielestä homoista ei saa sanoa julkisuudessa "ihan mitä tahansa". Minusta taas kaikesta on voitava sanoa mitä tahansa ja siten haastettava vastapuoli keskusteluun ja vastaäväitteisiin. Dialogista syntyy uutta luova prosessi.



Ei kommentteja: