torstaina, maaliskuuta 15, 2007

Ääni naiselle voi olla miehen voitto

Tässä kirjoituksessani paljastan ketä olen äänestänyt. Mutta siitä tuolla myöhempänä.


Olisin käynyt äsken kansanedustajaehdokas Tuula Peltosen (sd.) vaalikojulla, jossa hän jakoi makkaraa tai jotain ärtsysoppaa, mutta marssin kiireesti ensimmäiseksi työvoimatoimistoon.
Käräytin erään ulkopaikkakuntalaisen yrityksen, joka hyväksikäyttää erästä työtöntä alkoholistia. Alkkis on erittäin pätevä ja työkykyinen, mutta syrjäisellä sivukylällä toimiva pienyritys on onnistunut luomaan ihmeellisen manipulatiivisen "perheyhteisön", jonne yrittäjäpariskunta on ystäväni sulkenut. Ystäväni ei saa palkkaa, jotain taskurahaa vain, mutta viinaa on aina tarjolla. Ei haittaa, jos on pikkukännissä työaikanakin.

Ystäväni on koettanut paeta yrityksestä jo monta kertaa, hän on lähtenyt muualle töihin, mutta aina tämä niljakas yrittäjäpariskunta hakee hyvän ja ILMAISEN työntekijänsä takaisin sorvin ääreen. Ystäväni pyörittää käytännössä yksin tehdastuotantoa.

Projektini on mielenkiintoinen. Toiminnallani voidaan ehkä välttää yhden ihmisen varhainen eläköityminen työkyvyttömyyden takia. Ja yrittäjäpariskunta joutuu vihdoinkin perehtymään ihan arkiseen ja jokapäiväiseen palkanmaksuun. Oikotietä onneen heille ei pidä sallia työntekijän fyysisen ja henkisen terveyden kustannuksella.

Kaikenlaisia ihmisiä sitä maailmassa onkin!

Myös ystäväni kärsinee hankkeeni vuoksi siten, että hän joutuu palauttamaan perusteettomat päivärahat, jotka ammattiliitto on maksanut. Mutta projekteilla on aina hintansa. Ystäväni saa toki kaiken takaisin korkojen kanssa, kun hän käräjöi firmaa vastaan. Niin, en tiedä mitä tapahtuu, mutta lain, oikeuden ja kohtuuden on oltava sellainen, että heikompi eli sorrettu ja hyväksikäytetty ystäväni ei ole tässä se suurin kärsijä, vaan jonkin sortin voittaja enemmänkin.

Ja mitään tabuja en ala kantaa mukanani. Jos tiedän, että jossain oikeus ei toteudu, ryhdyn hommiin, meni syteen tai saveen. Minä olen täysivaltainen ja vapaa kansalainen, jolla on sananvapaus.

Tuula Peltosen kanssa Jämsän torilla oli ihmisiä innostamassa ja tapaamassa kansanedustaja Kalevi Olin, demari hänkin. Äänestin ennakkoon, enkä kannattanut kumpaakaan heistä.

Äänestyspäätökseni syntyi siten, että olen aina tietyn puolueen kannalla. Äänihän menee aina nimenomaan puolueelle, ei niinkään sille yksittäiselle ehdokkaalle. Vaikka ehdokas ei pääsisi läpi, puolue hyötyy äänestä jokatapauksessa. Kun olen saanut puolueen ehdokkaat tarkasteltavakseni, koetan etsiä sieltä jonkin ehdokkaan, jolla voisi olla samanlaiset poliittiset päämäärät, mutta myös samanlainen sosioekonominen asema. Edes jotakuinkin.

En nimittäin halua äänestää "itseäni parempaa", kuten kansalaiset tuntuvat tekevän innokkaasti. Muistaakseni Savon Sanomien äskeisen uutisen mukaan kansanedustajiksi valituilla on NELJÄ KERTAA paremmat tulot kuin kestovertoäänestäjällä. Eihän tuollaisessa äänestyskäyttäytymisessä ole mitään järkeä; minä haluan olla itsekäs ja siksi realisti.

Mutta oliko Savon Sanomien uutisessa vertailtu kansanedustajan saamaa palkkaa vai edustajuutta edeltänyttä palkkatasoa? - Kansanedustajan työstä maksettavaa palkkaa ei ole tietenkään niin hyödyllistä ja paljastavaa vertailla äänestäjän palkkatuloon.

Äänestyspäätökseni tein ilman ennakkotutkimusta. Tunnustan, etten tiennyt oikeastaan mitään ehdokkaani Hamid Yazdi-Aznavehin mielipiteistä ja tavoitteista, kun kävin äänestyskopissa. Ajattelin, että tsekkaan sitten äänestämisen jälkeen mitä tämä tyyppi ajattelee kaikesta. Minulla oli onnea; intuitio vai mikä ohjasi minua äänestämään oikeaa ihmistä.

Olin todennut aiemmin, ennen äänestyspaikelle marssimista, että onpa Vasemmistoliitolla paska lista. Yksikään ehdokas ei saanut minua oikein syttymään. Onneksi sitten oli tämä maahanmuuttaja, mikä jätti ainakin kivan mielen.

Äänestyspäätöksessäni oli nimittäin äänestysvaiheessa tärkeää lähinnä vain se, että KENELLE TAHDON ANTAA ÄÄNEN PUHUA eli minkä ihmisryhmän sananvapautta tahdon tukea ja laajentaa. Äänestin siksi maahanmuuttajaa, jolla on muslimilta kuulostava nimi. Mietin, että tyyppi on varmasti joku tyttärensä ympärileikkaaja tms., mutta otin riskin. Jokatapauksessa tiettyjen ihmisryhmien on saatava ääni eli oikeus puhua.

Ilokseni kuulin eilen Keski-Suomen tv-uutisista, että tämä samainen Hamid Yazdi-Aznaveh oli kolmanneksi suosituin ehdokas koululaisten vaaleissa. Sitäkin iloisempi olin asiasta, kun kuulin että koululaiset äänestävät älyttömän konservatiivisesti tunnettuja ja jo vuosikymmeniä politiikassa vaikuttaneita tyyppejä, jotka ovat kasvaneet eduskunnassa vastakuoriutuneesta tipusta lihaviksi broilereiksi.

Olin sitten erittäin iloinen, kun luin ehdokkaani vaalikoneeseen antamia vastauksia. Tässä tapauksessa pahin mahdollinen (kulttuurien eroista johtuva) sudenkuoppa eli sukupuolten välinen tasa-arvo ohitetettiin mallikkaasti. Ehdokas oli juuri siten esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parien hedelmöityshoidon kannalla, kuten minäkin. Hedelmöityshoitoa on annettava kaikille. Olen muuten sitä mieltä, että parasta ja hedelmällisintä työtä perheiden - siis kaikkien perheiden, myös ydinperheiden - ja lasten etujen ajamiseksi tehdään juuri homo- eli sateenkaariperheissä. Tiivistetysti: ydinperheiden onni turvataan parhaiten sateenkaariperheiden asioita ajamalla.

Sateenkaariperheissä tehdään - varmasti tietysti pakon sanelemana - sellaista ajattelutyötä, joka hyödyttää koko yhteiskuntaa.

Nainen, älä äänestä naista!

Onneksi en tuntenut mitään omantunnon pistosta siitä, että en äänestänyt naista. Näiden vaalien naisehdokkaiden vika on ollut, että heitä äänestäessään ei oikein tiedä kenelle, mille Hyvä Veli -seuralle äänelle lopulta menee. Naisilla kun ei ole sellaista sananvapautta kuin miehillä. Mielistelevä ehdokasnainen haaskaa ääneni mieshegemonian alttarilla. Pidän suoruudesta, tiukkuudesta ja rehellisyydestä.

Naisehdokkaista jää vaikutelma, että ääni naiselle onkin lopulta ääni miesvallalle. On siksi parempi äänestää esim. feministimiestä.






Ei kommentteja: