torstaina, maaliskuuta 08, 2007

Television huono Akkavalta

Jo yli viikon ajan mielessäni on ollut kirjoittaa Ajankohtaisen Kakkosen viime viikkoisesta Akkavalta-teemaillasta. Teen sen nyt, sillä muistiinpanoni ovat herkeämättä odottaneet möyhimistä.

Ohjelmassa lienee ollut tarkoitus keskustella ja väitellä siitä, kuinka tämän ajan nuori nainen pääsee nauttimaan ja hyödyntämään sitä tasa-arvotyötä, jota vuosikymmenien ja -satojen ajan Suomessa on tehty. Keskustelu kompastui kuitenkin heti alkuunsa pöyristyttävästi siihen, että studioon kutsutut pari-kolmekymmentä naista ohjattiin puhumaan vain äitiydestä. Ja sitä sitten riitti parituntisen ohjelman loppuun asti. Aivan hirveää. Nyt olisi ollut hyvä tilaisuus IRROTTAA naista ja naiseutta äitiydestä, kun ohjelma onnistui vain betonoimaan entistä lujemmaksi sen myytin, että naiseus rakentuu nimenomaan äitiydestä. Ei rakennu.

Heti lähtökiihdytyksessä studioon toivotettiin tervetulleeksi kotiäitien kuningatar, kotiäitiyhdistyksen keulahahmo Jaana Rogers, joka marssi paikalle lattia ylipainon vuoksi vavahdellen. Hänen kotonaan oli kuvattu filmipätkä siitä, kuinka hän paistoi pikkuleipiä tyttäriensä kanssa ja söi sitten niitä maidon kanssa.

Hyi v...u, en paremmin sano! Uskomatonta, millaista kotikasvatusta nuoret neidot saavat, nyt tekee kyllä mieli vähän moralisoida. Että pikkuleipiä - ja vielä ylipainoisen äidin kanssa, jonka ei missään nimessä pitäisi ainakaan itse niitä pikkuleipiä paistella. Riittäisi hyvin perheen energiatalouden kannalta, että hän ostaisi silloin tällöin, harvakseltaan, jonkin keksipaketin kaupasta.

Jaana Rogersin sisäänmarssin jälkeen oli kovin vaikea orientoitua enää katsomaan suurella vaivalla koostettua näyttävää teemailtaa.

On kumma, että Rogersin kaltaisten äititoteemien pitää työntyä julkisuuteen, jos kerran koti, perhe, lapset, aviomies ja yksityisyys ovat ne ikuisesti samana säilyvät elämän peruspilarit. Minä kysyn, että mitä lisäarvoa kotiäitiyteen julkisuus voi antaa, jos kerran uljas yksityisen sfäärin äitiys ja lastenhoito on niin tyydyttävää ja oikein?

Mielestäni ohjelma kärsi pahasti siitä, että ohjelmaa juontaneet Salla Paajanen ja Satu Miettinen eivät ymmärtäneet miten tätä naisten tasa-arvon tilannekatsausta olisi pitänyt viedä eteenpäin. He eivät olleet pohtineet mitkä tekijät yhteiskunnan ja sukupuolten tasa-arvoistumista
vievät eteenpäin. Nyt keskustelun pohjana väijyi jatkuvasti pelkkä regressio, taantuminen jonnekin "naisellisten perustarpeiden" äärelle. Niitähän ovat lapset, aviomies, äitiys, hoivaaminen, omistautuminen, uhrautuminen, itsensä näkymättömäksi tekeminen...

Ohjelman loistotyyppi oli Uppsalan tuomiorovasti Tuulikki Koivunen-Bylund, joka hämmästeli moneen kertaan kuinka sokeita studioon kokoontuneet suomalaiset kanssasiskonsa olivat. Koivunen-Bylund vaikutti siltä, kuin hän ei olisi aina oikein uskonut korviaan, mitä tulee niin juontajien kuin studioon kokoontuneiden naistenkin puheenvuoroihin. Hänellä tuntui olevan vaikeuksia tehdä itsensä ymmärrettäväksi, koska naiset olivat junttautuneet jonnekin kovin normatiiviseen - niin suomalaiseen - tasa-arvon illuusioon.

Hän oli oikeassa monessa asiassa. Ensiksikin jo se, että ohjelman nimenä oli Akkavalta, hämmästytti häntä. Akkavalta-sana viittaa hänestä johonkin POIKKEUSvaltaan, sellaiseen mikä poikkeaa totutusta normista. Naisten valta on siis vähemmän valtaa kuin ns. normaali (mies-)valta. Minusta Koivunen-Bylund oli havainnut ihan oikean asian, kielenkäytöllä ja luokitteluilla rakennetaan ja vahvistetaan tiettyä valtakäsitettä ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta.

Ei kommentteja: