maanantaina, huhtikuuta 23, 2007

"Jaettu vanhemmuus" on vielä idealismia

Anne-Marie Devreuxin (2007) mukaan "uutta vahvistuvaa isyyttä" ei voi löytää kodin jokapäiväisestä elämästä. (99) Läntisissä yhteiskunnissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että uusi isä (new father) on myyttinen hahmo. Täten väite vanhemmuuden jakamisesta (sharing) on sidottu tähän erittäin venyvään ja diskursiiviseen konstruktioon (99, [McMahon, 1999]).

Devreuxin mukaan ajatus uudesta isyydestä (new fatherhood) saattaa liittyä pikemminkin siihen, että isä ja äiti jakavat yhdessä tunnekokemuksia, jotka liittyvät lapsen syntymään. He myös hoitavat yhdessä vanhemmuuden vaatimaa auktoriteetin tehtävää. Sen sijaan "jaettu vanhemmuus" (Suomessa vakiintunut ilmaus) ei näytä olevan vanhemmuuteen ja kotihoitoon liittyvien tehtävien jakamista. (99)

Devreux siteeraa Pierrette Hondagneu-Soteloa ja Michael Messneriä [1999, 347], joiden mukaan emotionaalista, ilmaisuvoimaista, hoivavaa ja tasa-arvoista "uutta miestä" (New Man) ei ole olemassa. Se on ideologinen konstruktio.

Devreux viittaa Ruotsiin, jossa isät viettävät pitkiä vanhempainlomia. Miehet käyttävät siellä etuoikeuttaan valita lomansa ajankohta ja pituus, ja he yhdistävät ne vuosilomiinsa. Isät myös jäävät vanhempainlomalle nimenomaan silloin, kun äiti on varmasti kotona. Isät odottavat tällöin, että äidit huolehtivat lapsenhoidosta. (99 [Brachet, 2004; katso myös Ahrne & Roman, 2000]).

Ranskan ajankäyttötietojen mukaan isät käyttävät sitä vähemmän aikaa kotitöihin, mitä enemmän heillä on lapsia. Lapsimäärän kasvaessa vanhemmuuden tehtäviin jaettu aika pysyy samana. Naisten kuluttavat lapsiluvun kasvaessa enemmän aikaa lastenhoitoon, mutta kotitaloustöihin käytetty aika vähenee hieman, mutta ei niin selvästi kuin miesten. Lisäksi tutkimusajankohtana kolme miestä kymmenestä ei tehnyt kotitöitä lainkaan. (95)

Yhden lapsen isistä 74 prosenttia osallistui kotitöihin, ja 24 pronsettia vanhemmuuden tehtäviin. Kahden lapsen isistä 69 prosenttia teki kotitöitä ja 26 prosenttia jakoi vanhemmuuden tehtäviä. Kolmen ja useamman lapsen isistä 68 prosenttia hoiti kotitöitä ja 24 prosenttia lapsia. Samaan aikaan naiset käyttivät 2 - 2,5 kertaa niin paljon aikaa kotitöihin ja vanhemmuuteen 2,5 - 3 kertaa. (95, table 2.)

Devreux toteaakin, että mitä enemmän lapsia on perheessä ja mitä vanhemmiksi he tulevat, sitä enemmän isät vetäytyvät kodinelämästä, jo paljon aiemmin kuin lasten kasvu ja kehitys sitä edellyttäisi. Isät keskittyvät työelämään ja ammattiuransa edistämiseen. (100)

Länsimaissa tehdyissä tutkimuksissa on osoitettu, että miehet valitsevat kotitöistä ne, mitkä heitä kiinnostavat. (96 [McMahon 1999; Ahrne & Roman, 2000; Jacobs et al. 2000]). Miehet kadottavat mielenkiintonsa kotitöihin, erityisesti kokkaamiseen ja tiskaamiseen, kuten myös siivoukseen ja pyykinpesuun. Mielenkiinnon puute näitä kotitöitä kohtaan vahvistuu yhä selvemmäksi mitä suuremmaksi perhe kasvaa. Mikäli miehet edelleen tekevät kotitöitä perheen kasvaessa, heidän ajankäyttönsä töihin ei lisäänny, vaikka perhe olisi kasvanut. (96)

KUVASSA poikani Tuukka ja Eino Palovesi, kuka sitten lieneekään. Taidenäyttely tunnetuista jyväskyläläisistä hahmoista Kirkkopuistossa, kaupungintalon edustalla. Kuvattu lauantaina 21.4.2007.


Devreux viittaa Anthony McMahoniin, jonka mukaan "uusi isyys" (new fatherhood) alkaa käsitteenä realisoitua vasta sitten, kun isien panos lasten ja kodin hoidossa kasvaa. Hänen mukaansa miesten osuuden lisäämiseksi täytyy paneutua myös sosiologien esittämiin perusteluihin, kuten myös miesten itsensä käsityksiin neuvottelun ja valintojen tekemisen mahdollisuudesta. Esimerkkitapaus valinnan vapauden diskurssista on se, että miehen mielestä naisen työhön lähtö edustaa hänen vapauttaan valita. Tätä puolestaan miehet käyttävät tekosyynä sille, että he itse eivät kuitenkaan tee enemmän kotitöitä, vaikka nainen kävisikin työssä. (100)

Ranskalaiset perhesosiologit ovat löytäneet uusia muotoja avioliitossa käytävistä neuvotteluista ja individualismin esiinmarssista perheen sisällä. (100 [de Singly, 2000; Kaufman, 2004]) Tämä tukee mielestäni hyvin käsitystäni tarpeesta lainuudistukselle, jossa vanhempien eron jälkeen kumpikin vanhempi omalla tahollaan neuvottelee suoraan lapsensa kanssa huoltoon liittyvistä asioista (huoltajuus, asuminen, tapaamiset ja elatusmaksu).

Lainuudistus (josta käytän nimeä Lex Ruokamo) korostaisi yksilön omaa panosta ja rakentaisi hänelle toimintatilan, kun toisaalta samalla yksilön (eli usein etävanhemmuuteen tuomitun miehen) kuorma ja vastuu vanhemmuudessa kasvaa täysimääräiseksi. Se olisi nykyhistorian suurin uudistus myös kaikessa muussa vanhemmuudessa eli ydinperheissä.


Lähde:

Devreux, Anne: (2007) "New Fatherhood" in Practice: Domestic and Parental Work Performed by Men in France and in the Netherlands. Journal of Comparative Family Studies, winter 2007, 87-103.






Ei kommentteja: