tiistaina, huhtikuuta 03, 2007

Jokin mättää feminismissä

Mitä vikaa feminismissä?

Feminismin perusvika on se, että se ei ole koskaan osannut selvittää miten äitiys sortaa naista. Äitiys katsotaan yhä feminismissä kunniatehtäväksi ja etuoikeudeksi. Feminismi mielestäni siunaa äitiyden naiselle ainoaksi keinoksi raivata itselleen yhteiskunnallista toimintatilaa ja vaikutusvaltaa. Tämän hyvin puutteellisenkin "vallan" feminismi luokittelee Vallaksi.


Samalla minusta tuntuu, että feminismi ikään kuin myöntää sen, että äitiys voi olla vain vaikutusvaltaa, mutta ei koskaan itse valtaa.

Feminismi ei ole koskaan ollut kiinnostunut siitä, kuinka naiset siis itse osallistuvat sortojärjestelmään sitä uusintamalla ja sitä myös itse uusin tavoin vahvistamalla. Tarjoan feminismin kiinnostavuuden lisäämiseksi ja älyllisen viekoittelevuuden vahvistamiseksi "kriittistä feminismiä" (minun oma koulukuntani), joka on feminismin viimeisin kehitysaste.

Olen hämmentynyt siitä, kuinka vähän feminismi (puhumattakaan sen teoreettisesta suuntauksesta naistutkimuksesta) puhuu äitiyden kulttuurisista ja siten rakenteellisista kahleista. Niitähän voidaan aina muuttaa, ja usein tällaisissa muutoksissa parannetaan myös lapsen asemaa. Feminismi tulee sekoittaneeksi nämä kahleet johonkin mystiseen biologiseen välttämättömyyteen.


Mielestäni feminismi ei osaa tarkastella äitiyttä kulttuurisena rakenteena, vaan se on kiinnostunut lähinnä vain lapsen ja äidin välisestä psykologiasta ja naisen biologisesta uusintamiskyvystä.

Minusta tämä on pahimmanlaatuista patriarkaalista ideologiaa käärittynä feminismin kaapuun.

Feminismi vie eteenpäin kiltisti ja kyselemättä patriarkaatin sanomaa ja sen toiveita.

En yleensä itse tule ajatelleeksi, että feminismiä kritisoidessani minun pitäisi ruveta selittämään syitä kritiikilleni. Yritän nimittäin esittää perustelut kritiikin yhteydessä. Sanon nyt kuitenkin tässä puolustuksekseni, että kriittisyydestäni huolimatta en ole yhtään vähemmän feministi kuin olen ollut tähän saakka.


Feminismi on hyödyllinen RAKENTEITA tarkasteleva näkökulma. Mielestäni siinä ei ole oleellista se, että feminismi tulee asettaneeksi miehet ja naiset vastakkain, koska sukupuolittuneet järjestelmät eli karkeasti sanottuna naiset ja miehet ovat juuri näitä rakenteita. Feminismi ei ole hyökkäyssuunnitelma miehiä vastaan, miehet ovat mielestäni koko ajan yhä pienemmässä ja vähäisemmässä asemassa mitä pitemmälle ajatuskehitelmiä viedään.

Todellinen ongelma kun mielestäni on lopulta se, että naiset itse tulevat (kritiikittömästi, hyväuskoisina, hölmöinä ja sokeina) tukeneeksi miehisiä järjestelmiä. Sanon tässä sen nyt mahdollisimman yksinkertaisesti: naiset tekevät sen itse.

Feministisen teoreettisen ajattelun nykytilaa esittelevässä kirjassa "Feministejä - aikamme ajattelijoita" - kirjassa (toim. Anttonen, Lempiäinen ja Liljeström, Vastapaino 2000) ei yksikään esitellyistä teoreetikoista paneudu äitiyden käsitteen synnyttämään ongelmaan naisen elämässä ja hänen yhteiskunnallisessa asemassaan.


Feminismissä vallitsee mielestäni vain pari paradigmaa, eli ajattelumallia, joiden pohjalle kaikki aivoitukset pohjautuvat. Ensiksi, naisen asema on miehisen valtajärjestelmän luoma. Toiseksi, naisen ja naiseuden käsitettä ei ole vielä vapaasti rakennettu naiseuden ehdoilla, ilman alituista ja pakonomaista heijastusta mieheen ja mieheyteen. Molemmat lähestymistavat ovat perusteltuja, ja niitä voidaan käyttää yhdessä.

Minusta näistä kahdesta kuitenkin puuttuu jotain. Itsekriittinen lähestymistapa naisen puutteellisen yhteiskunnallisen aseman tutkimiseen. Mielestäni nykyfeminismi ei ole osannut tehdä naisesta subjektia, mikä tekisi naisen kokeman sukupuolisen sorron tarkastelun avarammaksi ja jännittävämmäksi. Nyt nainen häilyy ambivalentisti jossain subjektiuden ja objektiuden välimaastossa, kun taas mies on tietysti selkeä subjekti, suhteessa naiseen.


Feminismin ymmärettävyyttä, jännittävyyttä ja kaikinpuolista kiihottavuutta lisäisi se, että nainen nähtäisiin itse oman sortonsa aktiivisena tuottajana. Mielestäni pitäisi mennä jopa niin pitkälle, että naista pitäisi usein tarkastella itse oman sortonsa käynnistäjänä. Primus motorina. Nainen tulkitsee ja ennakoi refleksiivisessä nyky-yhteiskunnassa mitä mies tahtoo.

Uusi kriittinen näkökulma feminismissä ei yhtään vähentäisi miesten syntejä. Naistutkimus on osannut kuvata hienosti miesten alistusjärjestelmiä, mutta kuvaukset ovat mielestäni kovin vaillinaisia, osatotuus, niin totta kuin nämä kerrotut palaset ovatkin.

Minusta on miesten etu, jos naiset eivät ala tutkia suostumismekanismejaan erilaisiin selvästi miehisiin hankkeisiin. On siis tarkasteltava, miksi naiset ovat esimerkiksi suostuneet nykyisen kaltaiseen äitiyden malliin, äitiyteen jonka on itsessään katsotaan olevan melkein koko vanhemmuus.

Sukupuolinen sorto on nyky-yhteiskunnassa juuri tällaista. Naiset suostuvat toimimaan sellaisten sukupuolittuneiden etujen ajajina, jotka palvelevat nimenomaan miehiä. Äitiys on aivan ylivoimaisen kirkkaasti tällainen yhteiskunnan alue (huom! ei siis psyyken, fyysisyyden tai sosiaalisten suhteiden alue, sillä niihin äitiys kytkeytyy aina epäämääräisemmin ja löyhemmin kuin yhteiskuntaan). Nykykäsitykset äitiydestä eivät ole lasta varten, vaan miestä varten.

Menen vielä pitemmälle. Nykyäitiyden käsitykset äitiyden eräästä hyvin alkeellisesta (kyllä: ALKEELLISESTA) perustoiminnasta, imetyksestä, eivät ole lasta varten vaan miestä varten. Imetyksestä on tehty aivan uskomaton ongelmien kimppu siksi, että naiset ovat suostuneet johonkin hyvin ihmeelliseen ja hämärään itsesyyttelyleikkiin. Näissä itsesyytöksissä nainen moittii itseään siitä, että hän keskittyy lapseen ja silloin aika ja rinta ovat poissa mieheltä. Väitän, että nämä kaikki syytökset ovat vääriä.

Naiset ovat ottaneet miesten etujen ajamisen jo niin itsestäänselvästi omaksi asiakseen, että heidän on vaikea nähdä mihin kaikkeen ovatkaan suostuneet. Otetaan esimerkki. Naisten puheääni on madaltanut viime vuosikymmeninä selvästi, muistaakseni pari sävelaskelta. Naiset ovat siis lähteneet kilpasille miesten kanssa puheäänen mataluudesta! Kilpaan suostuminen on aiheuttanut sen, että vain matalalla äänellä puhuttu puhe otetetaan vakavasti. Tervettä naisen ääntä on erittäin vaikea kuulla sähköisissä viestimissä.


Radiotoimittajien professionaalisuutta kuulostaa mittaavan se, kuinka matalaa äänentasoa naistoimittaja tohtii tavoitella.


Niinpä niin. Kisassa kahden sukupuolen välillä on lopulta aina kyse siitä, kenen hallussa on totuus. Journalismi ja kirjallisuus tuottaa jatkuvasti miesten selitysmalleja siitä, että naisten totuus on huonompi kuin miesten eli vain miehet voivat olla objektiivisia. Arvostelin jo aiemmin Marko Hamilon kirjaa "Älkää säätäkö päätänne - häiriö on todellisuudessa. Suomalaisen psykokulttuurin kritiikki" (Ajatus Kirjat 2007). Minusta se on säälittävästi kokoonkyhätty vastalause rakennelma, jonka mukaan yhteiskunnan alistettujen ei kannata puhua ääneen miltä heistä tuntuu.

Mielestäni on oireellista, että "psykokulttuurin" kritisoimista pidetään niin hyvänä asiana, että siitä voi julkaista huitaisten kootun ja selvästi vain puolivalmiin kirjan.


3 kommenttia:

Feministi kirjoitti...

Monesti on tehnyt mieli kommentoida kirjoituksiasi, mutta sitten kun huomaan tuon mutkat suoriksi oikoi tekstin, se tuntuukin tarpeettomalta, kun itsekin asian ymmärrät.

Pitää kuitenkin sanoa, että kaikki muutkin ymmärtävät, että on olemassa useita käsityksiä feminismeistä. Minäkin olen feministi, mutta usein kanssasi eri mieltä.

Feministi kirjoitti...

Hei kaksoisolento! Olet kiinnittänyt huomiosi asiaan, jota mietin silloin kun päivitysten allekirjoitusta laadin. Ajattelin sitä, että en haluaisi kuulostaa silottelevalta ja anteeksipyytävältä, kun kerron oikoneeni mutkia. En todellakaan. Tiedän, että "mutkien oikomista" voisi käyttää vaikkapa tekosyynä huolimattomalle ja väsyneelle ajattelulle, mutta luotan siihen että lukija itsekin tajuaa kirjoittajan olevan konttaavassa mielentilassa. Ei sitä tarvitse usein erikseen mainita. Joten kommentoi toki, jos mieleesi jotain tulee. Mutkien oikomisella tarkoitan sitä, että usein asioita on hemmetin vaikea sanoa täsmällisesti ja osuvasti. Siksi joutuu tyypittelemään ja turvautumaan huonoihinkin yleistyksiin. Kieli vain on sellaista, että esitettävien kuvien pitäisi olla mahdollisimman yksinkertaisia.

Totta muuten tuo, että feminismin suuntauksista on monenlaisia käsityksiä. Paljon on suorastaan harmillisen epäyhteiskunnallistakin höttöä mukana, sellaista itsensä ja ruumiinsa tiedostamista. Menkää joogaamaan, jos etsitte vielä missä se pikkuvarvas on. Ennen kaikkea minua ärsyttää juuri tuo, mistä kirjoitankin, että naisten omaa osuutta, aktiivista subjektiutta, sorron uusintamisessa ei tunnisteta. Kyllä jo arkikokemus sen kertoo: naiset sortavat toisiaan ja keskinäinen kilpailu voi olla täysin vailla minkäänlaisia sivistyneitä pelisääntöjä. Niitä voisi kysellä vaikkapa miesten keskinäisistä skaboista.

Russ kirjoitti...

Miehet haluavat olla miehiä ja naiset haluavat olla naisia. Kuukautiset eivät ole sosiaalinen konstruktio, vaan biologinen kovakaapeloitu muuttamaton fakta. Sukupuolissa on isoja eroja. Mies ja nainen täydentävät toisiaan, siksi mies haluaa olla mies ja nainen nainen. Feminismi ei auta asiaa tekemällä kaikesta epämääräistä sosiaalista konstruktiota ja sortoa. Minun on hyvin vaikea ymmärtää mitä hienoa ja vapautettua on naisessa joka voisi olla kotona omassa rauhassa lapsia hoitamassa, sen sijaan että hän vapautettuna ja "voimautettuna" joutuu olemaan siwan kassalla.

Kirjoitat aivan niin kuin naiset olisivat jokin vähemmistö jota koko systeemi lätkyttää mennen tullen turpaan. Naiset elävät pidempään, tekevät vähemmän itsemurhia, kohtaavat vähemmän väkivaltaa. Minun on vaikea nähdä mitenkä asiat on naisilla niin huonosti ja sorretusti. Sitä paitsi aina kun jotain pahaa tapahtuu, se on mies joka tulee paikalle, se on mies joka rokottaa toista miestä. Miehet kyllä erittelevät omasta sukupuolestaan paskasakin pois, tekevät sen oikein mielellään. Sen sijaan feministit haluavat esittää jokaisen naisen kyvyttömänä uhrina, joka ei missään nimessä pysty esim.väkivaltaan vaikka 80% lapsen kuolemaan johtaneista pahoinpitelyistä on naisen aiheuttamia. Ja naisten osuus parisuhdeväkivallasta on 37% ja tämä on aivan varmasti alakanttiin, koska tämä aihe on paljon enemmän tabu kuin mikään VHM:n (valkoinen heteromies) suorittama pahuus. Tilastoiduista lapsiin kohdistuvasta väkivallasta 60% syyllistävät naiset.