keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2007

Kermapeppu Petri Neittaanmäki

Tässä sitä olisi, "vittaa" kaikille herkkähipiäisille kermapepuille.


Keskustan konservatiivisiipeen kuulunut nuori Petri Neittaanmäki Keski-Suomesta putosi eduskunnasta. Loistavaa. Jouti häipyäkin, hän ilmeisesti keräsi neljä vuotta sitten ääniä opiskelijoilta ja yliopistolaisilta, mutta osoittautui työskentelyssään patavanhoilliseksi. Luulen, että Neittaanmäen perusäänestäjäkunta oli mielipiteiltään hyvin kaukana siitä, mitä hän kansanedustajana painotti.
Neittaanmäkeläinen maailma on kliseinen kepulainen umpiperä, ankarien roolimallien varassa toimiva linnoitus.


Elämä on yhtä jatkuvaa Suviseuraa ja perhekuntien kokoontumisajoja savipelloille matkailuvaunuineen.

Neittaanmäen maailma ei pysy pystyssä, jos nainen ei ole äiti. Hän vastusti hedelmöityshoitojen antamista yksinäisille naisille ja naispareille. Ajattelin tuolloin, että tuollainen Juutas Käkriäinen ammutaan vaaleissa kananmunasateessa ulos eduskunnasta.


Neittaanmäki kuuluu siihen tekopyhään ja vanhemmuutta romantisoivaan porukkaan, joka ei ymmärrä kuinka Suomen lainsäädäntö suistaa jo tällä hetkellä aidon ja täysipainoisen isyyden ulos vanhemmuudesta. Neittaanmäki luulee idealistisesti, että Suomen lapset saavat jo nykylaissa riittävän isyyden - sellaiseksi hänen mielestään riittää se, että mies on itse aktiivisesti valinnut vanhemmuuden. Mutta tuo ajattelutapa on järjetön ja vastuuton tärkeimmän eli lapsen kannalta. Vanhemmuus on biologisena tapahtumana niin arvaamaton juttu, että lasta ei mennä ostamaan kuin autoa merkkiliikkeestä.

En voi pitää kovin suurena yhteiskunnallisena ajattelijana ketään sellaista kansanedustajaa - tai entistä, kuten pudonneen Neittaanmäen tapauksessa - joka ei osaa oivaltaa lainsäädännön OHJAUSvaikutusta kaikessa elämässämme. Esimerkiksi vanhemmuuden jakamisesta nykylaki tarjoaa hyvin erikoisen näyttämön kaikille eroaville vanhemmille. Mies voi käytännössä tehdä loputtomasti valintoja ja aloittaa päättymättömän itseterapoinnin sen vuoksi, että häneltä on "riistetty lapset pois".

Oikeastaan laki lapsen huollosta ja elatuksesta toteuttaa sitä miehistä ihannetta, että mies voi käydä ostamassa halutessaan lapsen merkkiliikkeestä korottomalla osamaksulla.

Erolapsista yli puolet on menettänyt tiiviin eli sen luonnollisen yhteyden isäänsä, puhumattakaan siitä että ehkä vielä useammassa tapauksessa lapsi kärsii isän maksaman liian pienen elatusavun takia.


Hienohelma Neittaanmäki teki rikosilmoituksen jyväskyläläisestä kunnallisasioista vilkkaasti keskustelevasta Aarre Päristä, joka oli varsin viattomasti pohtinut ääneen kunnallispoliitikkojen vaalirahoitusta. Päri arveli, että paljon tosiasiallista vaalitukea jää ilmoittamatta siksi, että laki vaatii vain tietyn rajan ylittävien tukirahojen ilmoittamisen. Niinpä vaalirahoituksesta vaikeneminen on ihan laillista. Herkkähipiäinen Neittaanmäki syytti Päriä mustamaalaamisesta, vaikka tuollainen ääneen pohdinta on täysin luonnollista, eikä siinä tarvitse olla mitään tarkoitusperää. Päri vain totesi ääneen sen, minkä laki sallii. Neittaanmäen arvion mukaan siis lainsäädännön tarkastelukin on laitonta.


Ihmettelen kyllä sitä, että Jyväskylän kihlakunnan syyttäjä Juha Parmio päätyi syyttämättä jättämispäätöksessään puolittain moittimaan Päriä. Parmio "'katsoo selvitetyksi, että Päri on esittänyt kansanedustajista valheellisen vihjauksen', vaikka ei katsokaan kunnianloukkausrikoksen koko merkistön täyttyneen". (Neittaanmäki, Petri: Linjan vetoa. Puheita ja kirjoituksia 2003-2006, 153. Jyväskylän Keskustaseura ry, 2007)

Mielestäni nimenomaan julkisuus on oikea paikka kaikelle spekulaatiolle, joka on perusteltua. Pärin logiikka ja ajattelu voidaan todentaa jokapäiväisessä elämässä: hänen esittämäänsä pikku korruptiota, voitelua ja suhdetoimintaa esiintyy takuulla kaikkialla yhteiskunnan eliittikerroksissa. Kyllä siitä on saatava puhua silloin, kun voi esittää kuinka toiminta on täysin mahdollista, laillista ja siksi varmasti myös laajasti harrastettua.

Parmio ei ole ymmärtänyt, että julkisuuden ensisijainen tehtävä on toimia erilaisten ajatusten, lue: spekulaatioiden, esittämispaikkana. Rationaalinen ajattelu kun edellyttää, että tabuja ei ole ja olemassa olevien tabujen kimppuun käydään lujasti ja täysin tietoisesti. Ne kuohitaan julkisuudessa hengettömiksi.

Neittaanmäki muistuttaa tv:n tyypillistä talk show -juontajaa, jonka ilmiselvä miellyttämishalu, sopuilu ja vallitsevien arvojen kyseenalaistamattomuus koetaan radikaalina energiana ja raikkaana nuoren miehen ajatteluna. (Vrt. esim. aina niin väsyttävät Joonas Hytönen ja Ruben Stiller.)



Niin, ja käykää tosiaan tuolla Petri Neittaanmäen nettisivuilla. Mieshän poseeraa Urho Kekkosen kanssa ja puhuu poliittisesta luottamuksesta! Uskomatonta, miten hölmöä ja lapsellista. Neittaanmäellä näyttää olevan niin vanhanaikainen käsitys poliittisesta uskottavuudesta, että se on peräisin täysin toisesta poliittisesta kulttuurista ja maailmasta.

Ei kommentteja: