keskiviikkona, huhtikuuta 25, 2007

Life style -feminismiä

Ruumiillisuus on tiedon paikatumisihanteidensa lisäksi myös lihallisuutta, siis filosofista materialismia. Christine M. Cooper (2006) muistuttaa, että "Vagina-monologit"-teatteriesitys (Eve Ensler, 1996) on kohonnut maailmanlaajuiseen suosioon.

Suosio perustunee siihen, että se on paljon muuta kuin pelkkää draamaa, se on massakulttuurillinen tapahtuma, joten sitä esitetään satoja kertoja vuodessa. (727)

Vagina-monologit muodostuvat sarjasta minä-muodossa esitettyjä puheenvuoroja. Naiset kertovat niissä vaginoistaan. Tyypillistä on, että tarinat liittyvät seksuaalisiin kokemuksiin.

Cooperin mukaan Vaginamologien poliittinen viesti ja eetos on se, että meidän täytyy kuunnella toistemme tarinoita ja ymmärtää toisiamme. Ymmärrys kasvattaa yhteishenkeä, jota tarvitaan muutosten ajamiseksi omassa elämässämme ja laajemmin maailmassa. (728)

Cooper kyselee, miksi feministien pitäisi sitten olla huolissaan.

Ensiksikin, monologi edustaa Cooperin mukaan teatterin historiassa subjektiivista ja henkilökohtaista puheenmuotoa. Antiikin Kreikasta keskiaikaiseen Ranskaan saakka yksinpuhuja on tuonut esiin erikoisen, poikkeavan näkökulman. Puheessa tyyli on korostunut. (729)

Cooper on samaa mieltä näytelmän kirjoittaneen Enslerin kanssa siitä, että monologien taustalla olevat naisten keskinäiset keskustelut on muunnettu yhden naisen tunnustukselliseksi puheeksi, jossa nainen näkee itsensä vaginansa kautta. Cooper suomii teosta siksi, että sekä näytelmän muoto että sisältö latistavat naisten välisen erilaisuuden "samuuden eri versioiksi". (729)

Cooper on tarkastellut sitä, miksi Vaginamonologit ilmestyi, eli sitä alettiin esittää, juuri tiettynä ajankohtana. Tuohon aikaan tiedotusvälineet syöttivät ajatusta feminismin kuolemasta. Samaan aikaan nuoren sukupolven postfeministit olivat valtaamassa asemia vanhemmalta feministisukupolvelta. (730-731)

Enslerin näytelmä ja sen rinnalla järjestetty naisten väkivallan vastainen "V-Day" olivat juuri sellaisia spektaakkeleja, joita media tarvitsi. Media ja yleinen ilmapiiri halusivat liberaalia, humanistista feminismiä ja hyvinpuettuja ja siistejä feministejä, joita katselee mielellään ja jotka eivät aiheuta päänvaivaa.

Vaginamonologeissa viitataan lopulta vain harvoin väkivallan vastaiseen V-Day -kampanjaan. Sen sijaan monologeissa keskitytään tavoittelemaan vaginoille tulevaisuutta, jossa niistä puhutaan ja jossa niitä kunnioitetaan. (754 [Ensler 2001, 154]).

Monogeissa siis kiteytyy vulgaaristi "ruumiillisuus" eli tietämisen ja tiedon sijoittuminen johonkin fyysiseen kehoon.


Vaginamologit on estetiikkaa ja estetisoitua "feminismiä". Cooperin mukaan näytelmä tarjoaa vahingollista logiikkaa feminisminä ja se vaarantaa sen kehityksen, jota väkivallanvastainen V-Day koettaa edistää. (731)

Cooper viittaa feministiseen tutkijan Gina Dentiin, joka varoittaa Vaginamonologien edustamasta vaarasta feminismille ja yleensä kaikille vapaille ja kriittisille ajatussuunnille.


Dentin mukaan sanoman viestiä rajoittaa se, että asia esitetään tietyssä eristetyssä paikassa (kuten teatteri) ja se tehdään rituaalinomaisesti. Toiminta tulee rajoitetuksi esimerkiksi siten, että kysymykset ja dialogi erilaisuuksien välillä kielletään. Tällainen Vaginamonologien edustama feminismi on institutionaalista ja ideologista, koska se yhdistää ja käännyttää sieluja mutta ei halua muuttaa maailmaa. (754 [1995,75])

Cooperin mukaan Vaginamonologien nostattama ilmiö ei muuta maailmaa siten kuin luullaan. Vaikutus vastaanottajiin eli katsojiin on pikemmin psyykkistä kuin herättelyä poliittiseen ymmärtämiseen ja organisoituun vastarintaan. (754 [Poovey 1992, 51]).


Näytelmän autonominen individualismi estää feminismiä tavoittelemasta mitään uutta. Lisäksi pelkästään jo se, että katsoo näytelmän tai esiintyy siinä itse mukana, näyttäisi riittävän feministiksi tunnustautumiseen. Riittää, että identifioituu vaginoiden vapautukseen, josta teoksessa kerrotaan. (755)

Cooperin mukaan V-Day korostaa feminismin luisumista vain tietyn markkinaraon täyttäjäksi. Feminismi ei ole enää vapaamuotoinen ideoiden ja strategioiden muodostelma, vaan tapaa elää maailmassa [Dent, 1995,71]. Se peittää taakseen feminismin kiinnostuksen kohteena olevan ongelman eli vallan epätasaisen jakautumisen, vaikka samaan aikaan elämäntapafeministi elää näissä vallanrakenteissa mukana. Vaginamonologien aiheuttama liikehdintä on täysin linjassa Enslerin näytelmän lähestyssaarnaajamaiseen yhdensuuntaisuuteen: jotkut antavat, kun toiset ovat vastaanottajien puolella. (755)


Cooper pelkää Vaginamonologien kaltaisen viihteen vaikutusta politiikkaan, sillä moinen rutiininomainen vapautuminen feel-good -feministisen katharsiksen kautta estää keskustelua ongelmista. Feminismin täytyy säilyä dialektisena, vuoropuheluna, jotta se säilyttää tieteellisen arvonsa ja pysyy poliittisesti elossa. (755)
Cooperin mukaan hänenkin esseensä Vaginamonologeista vaatii aktiivisia lukijoita, ei pelkkää yleisöä. Feminismin ei saa hänen mukaansa ryhtyä palvelemaan vain harvoja ja valittuja, pientä eliittiä. (755)

Kun asiat, kuten vaginamonologien feminismi, omaksutaan vain kivoina, ihmisiä yhdistävinä asioina ja feminismi rappeutuu siten vain elämäntavaksi (life style), jolla voi erottautua massasta ja rakentaa identiteettiä, on taustalla aina eliitin keräämä hyöty. Kun massat alkavat liikehdinnänomaisesti omaksua yhteistä kaupallista ideologiaa (kuten viihteen tarjoama feminismi), on takana aina pieni kerrostuma vallankäyttäjiä, jotka hyötyvät massojen kääntymisestä feminismiin. Siksi älyllinen liikkeen täytyy pysyä pikemminkin näkökulmana kuin hurmoshenkisenä ja stereotyyppisenä vapautumisena.

"Vapautuneesta vaginasta" on helppo muovata työkalu naiseuden normittamiselle ja naisen kahlitsemiselle uusiin rajoihin.

Feminismin aikalaisajattelijoihin lukeutuvan Mary Dalyn mukaan feminismi todellakin on enemminkin elämäntapa kuin poliittinen suuntaus tai mielipide. Taivun olemaan samaa mieltä siksi, että feminismi sisältää ajattelukehikon, jota voi hyödyntää kaikessa sosiaalisessa elämässä: feminismi kannustaa kaatamaan normeja. Dalyn mukaan feminismi on tietoisuutta patriarkaatin sanktioista radikaalia feminismiä vastaan. Patriarkaatti siis halukkaasti määrittelee senkin, mikä on "sopivaa" feminimiä. Vaginamologien nostattava hurmoshenkinen "vaginoiden vapauttaminen" on varmasti tällaista hyvin siedettyä liikehdintää.

Dalyn mielestä feminismi on tietoista väärintekemistä, "Syntiä" (Errata, Sin) [Daly 1987, 75]. Daly nähdäänkin Katriina Honkasen (2000, 76) mukaan usein ei-akateemiseksi ja proosalliseksi, mikä johtuu hänen tavastaan tehdä syntiä ja rikkoa tieteellisiä konventioita ja metodeita. Juuri tällainen vallankäyttö ja älyllinen ajattelutyö puuttuu Vaginamonologien käsikirjoituksesta ja teoksen herättelemästä feministisestä tunteesta. Vaginoitaan vapauttavat hyväntahtoiset alamaiset hyppelehtivät keskenään, koska ovat saaneet uuden piirileikin.

Kyborgifeminismistään tunnetuksi tullut Donna Haraway puolestaan muistuttaa, että luonnonmukaisuuden ansaan ei pidä kompastua. Ei riitä että vaadimme naisten ja luonnon vapauttamista ja argumentoimme naisen ja luonnon yhteyden puolesta. (Rojola, 2000, 149)

Biologis-seksuaalinen "vapautuminen", kuten esimerkiksi vaginoiden vapautusliike, hämärtää sitä tarvetta, että naisten pitäisi osallistua nimenomaan teknologiseen kehittämiseen. Vaginamonologit pitävät naisen hänen biologiansa vuoksi sivussa vallasta ja kehityksestä yhteiskunnassa.


Lähteet, mm:

Cooper, Christine M.: Worrying about Vaginas: Feminism and Eve Ensler's The Vagina Monologues. Signs, vol. 32, number 3, spring 2007, 727-758.

Honkanen, Katriina: Mary Daly: Feministi! Kirjassa Anttonen, Lempinen, Liljeström (toim.): Feministejä, aikamme ajattelijoita, Tampere: Vastapaino, 2000, 61-84.

Rojola, Sanna (2000): Donna Haraway - Mieluummin kyborgi kuin jumalatar. Kirjassa Feministejä - aikamme ajattelijoita, 137-160. Tampere: Vastapaino, 2000.

Ei kommentteja: