lauantaina, huhtikuuta 14, 2007

Mieheen ripustautuva Anna Kontula

Mielestäni prostituutiotutkija Anna Kontula edustaa romantiikkaa, ei tiedettä.


Olen miettinyt, mikä motivoi tutkija ja väitöskirjaa aiheesta tekevää Anna Kontulaa näkemään prostituution liian vähän hyödynnettynä mahdollisuutena naisen voiman esiintuomiseen. Motiiveja voi olla kaikenlaisia, mutta olen tietysti halunnut tietää sen älyllisen kiihokkeen, joka Kontulalla varmasti on. Nyt löysin Kontulan kirjoittaman kiinnostavan artikkelin Internetin Megafoni-lehdestä, joka on kerännyt netissä mainetta lehtimuotonsa vuoksi ja jonkin verran yhteiskunnallisen keskustelun herättäjänäkin.

Megafoni näyttää muuten koettavan olla niin kovasti avantgardistinen, edelläkävijä ja cool, että se antaa melko teennäisen vaikutelman. En käsitä, miksi lehden sisällölliset luokat ovat englanninkielisiä, vaikka Hardcore, Softcore, Extreme Closeups, Vintage ja Snuff kuulostavat komeilta. Ei tuo ole coolia, tuo on itseasiassa vähän junttimaista.

Anna Kontula mielestäni sotkee artikkelissaan "Stringeillä kirjailtu kapinalippu" muutamia asioita. Eräs on se, että hän näyttää näkee prostituution seksuaalisen itseilmaisun muotona. Kun nainen myy itseään, hän toteuttaa seksuaalisia tarpeitaan. Toki kaupankäynnissä voi olla kyse osittain tuostakin, mutta väitänpä että itseään ilmaiseva ja seksiä rakastava huora ei ota panoistaan vastaan joka kerta samaa kiinteää (ja suurta!) summaa rahaa, vaan osaa nauttia elämästään paljon laajemmin. Vastalahjaksi "lahjastaan" nainen siis voisi hyväksyä rahan sijaan vaikkapa yhden kivan aterian hyvässä seurassa, matkan, miellyttävää yhdessäoloa ja jotain muuta enemmänkin ei-materiaalista, mutta enpä tiedä prostituutioon liittyvän tällaista kokeilunhalua ja välittömyyttä.
Prostituution rutiinia kun tuntuu olevan nimenomaan se rahanteko, ei itse seksistä ja tilanteesta nauttiminen.

Miksi sitten Kontula koettaa vääntää prostituution ilmiöksi, jossa nainen on nauttiva ja valtaakäyttävä osapuoli?

Minusta on erittäin kummallista, että Kontulan mukaan tie naisen vapautumiseen kulkee prostituution kautta, vaikka se on ilmiönä jopa niin privaatti (=ei-julkinen), että naiset eivät myy itseään edes omalla nimellään.

Aidosta vapautumisen oivalluksesta kertoisi minusta vasta se, että prostituoidut käyttäisivät omaa oikeaa nimeään - tai edes omia hiuksiaan. Tv:ssä monta kertaa asiaohjelmissa esiintynyt suomalaisnainen Johanna, joka toimii alalalla Sekspertti-nimellä, on jäänyt lähtemättömästi mieleeni rumista peruukeistaan.

Toinen sekasotku Kontulan ajattelussa on se, että hän näkee prostituution naisen kapinana. Kontula kirjoittaa:
"Väitän, että prostituutioon liittyvä häpeäleima johtuu naisen seksuaalisen
aktiivisuuden poliittisesta vaarallisuudesta - tai pikemminkin siitä uhasta,
että jonka naisen seksuaalinen aktiivisuus luo yhteiskunnan tuotantosuhteille." (Megafoni 27.2.2007)
Olen samaa mieltä Kontulan kanssa siinä, että naisen seksuaalista aktiivisuutta pidetään poliittisesti vaarallisena. Muslimimaissa ja uskonnollisissa yhteisöissä naisen biologian ja oma-aloitteisuuden hallinnasta ja rajoittamisesta on tehty uskonnollisia opinkappaleita, jotka ovat suorastaan uskonnon ydinsisältöä ja yhteisön jäseniä yhteen sitova voima.

En kuitenkaan tajua, miten Kontulalla on kanttia väittää että prostituutio olisi vallankäyttöä ja itseilmaisua eli kapinaa? Jotta kapina-ajatus toteutuisi, täytyisi huorien ehdottomasti olla avioliitossa eläviä ydinperheäitejä. Piste. Ja heidän pitäisi tehdä työtä julkisesti ja omalla nimellä.

Huorat piileskelevät säälittävästi peruukkien ja maskiensa takana, ja valokuvissa näkyy pelkästään litisevä klitoris. Ei kuulosta kovin vahvalta ja kokonaiselta identiteetiltä, jonka avulla käytetään valtaa ja kapinoidaan, puhumattakaan siitä, että tehtäisiin asennevallankumous.
Jos joku tahtoo kapinoida, ja edetä peräti seuraavalle asteelle eli vallankumoukseen, on hänen ensin tultava tietoiseksi omasta subjektiudestaan. Mielestäni huorat ovat vielä erittäin kaukana tuosta subjektiudesta; he kun itse ovat rajoittaneet elämänsä äärettömän pieneksi, sellaiseksi että kukaan ei-prostituoitu nainen ei suostuisi sellaista piileskelevää kaksoiselämää elämää.

Prostituoidut eivät ole mielestäni lainkaan uskottavia - ja Anna Kontula on väärässä. Miksi hän koettaa väkisin tunkea vapautumisen aatteitaan prostituutioon, joka totisesti edustaa vielä ilmiönä puhtaimmillaan hierarkkista järjestystä, luokkayhteiskuntaa, sananvapauden puutetta, traditionaalisia sukupuolirooleja ja patriarkaalista valtaa?

Suurin ihmetykseni aihe liittyy Anna Kontulan valtakäsitykseen. Mikä voisi olla objektiivinen todiste suurelle yleisölle siitä, että huorat ovat vapautuneita, tietoisia, aktiivisia, omaehtoisia, naisen roolia muuttavia ja vallankäyttöön pyrkiviä toimijoita? Minä en keksi yhtään. On nimittäin niin, että itse seksin harjoittaminen ja seksi elämän jokapäiväisenä sisältönä ei ole todellakaan niin poikkeuksellista kuin Kontula näyttää luulevan.

Todellinen seksintuntija ja seksuaalisesta vapaudestaan nauttiva ei myy seksiä kaikille jotka sitä tahtovat ostaa, vaan nautinto tulee jossain muussa muodossa kuin rahana. Kuinka rutiininomainen kauppa voisi laventaa käsitystämme seksuaalisesta nautinnosta? - Siis se rutiininomainen paketti, jota huorat kauppaavat. Heidän työnsähän kuitenkin perustuu tuotteen toimitusvarmuuteen. Enpä pysty näkemään siinä mitään spontaaniutta ja hetkeen tarrautumista, jota kaikki elämän nautinnot edellyttävät.

Sekoittaako Kontula fantasiat ja todellisuuden? Nainen saattaa haaveilla prostituoidun ammatista, sillä ajatus yksinkertaisesti vain kiihottaa. Mutta pelkkänä ajatuksena. Naisten väitetään unelmoivan myös raiskatuksi tulemisesta, mutta enpä ole kuullut kenenkään haahuilevan minihameessaan pimeässä puistossa halukasta raiskaajaa etsien.

Ehkä kaikkein ällöttävin asia kaupallisessa seksissä on se, että SEN ON PAKKO OLLA NAUTINTOA, kummallekin osapuolelle, muuten tuote ei myy. Ei h..tti, ihminen siis pakotetaan reagoimaan työssään tietyin emootioin? Todella vapaata ja omaehtoista. Kontula tulee vain lujittaneeksi sitä myyttiä, että nainen nauttii aina, kun mies nauttii. Eli naisen nautinto kulkee miehen nautinnon kautta. Tässä on itseasiassa Kontulan ajattelun perusvika, eikä hän mielestäni pysty mitenkään pyyhkimään prostituutiosta pois tuollaista vaatimusta, naisen pakkonautintoa, vaikka miten yrittäisi. Eikä hän yritäkään, koska hän kertoo kuinka prostituutio on kehitystä oikeaan kuljettava ilmiö.

Prostituutio on kuvaavin esimerkki siitä, kuinka kulttuurimme myyttien mukaan miehen potenssia ja stondista pidetään yllä vain tietyin kaavamaisuuksin ja maneerein. Ja kuinka miehen pelin seisomaan nostattava nainen on itse siinä samassa kuuma, kostea ja valmis - stondiksen aikaansaaminenhan on naisen kiihottaja. Kyllä varmasti näin onkin, mutta ajattelutapa on outo. Logiikan mukaan mies voi vaatia yhdyntää missä tahansa keneltä tahansa naiselta, jonka edessä hänellä sattuu seisomaan.

Saman logiikan mukaan jokaisen suurtalouskeittäjän on pakko alkaa valmistaa ruokaa kaikille kadulla kohtaamilleen nälkäisille.

Miksi sellaista pitäisi kutsua kaunistellen "vapaudeksi"?

Kontulalla on varmasti tutkimuksessaan ja ohjelmallisessa poliittisessa prostituoitujen puolustamisessa hyvä tarkoitus, mutta hän onnistuu vain lujittamaan ja siunaamaan vanhentuneisiin sukupuolirooleihin perustuvia myyttejä naisen asemasta ja naisen haluista ja tarpeista. Kontulaa lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että naisen tarpeet, halut, identiteetti ja itseilmaisu ovat riippuvaisia miehestä. Vain miehen kautta peilaamalla nainen voi olla "kokonainen" ihminen.

Krookukset valokuvasin eilen 13.4.2007 Jämsänkoskella päiväkoti Koivulinnan kukkapenkissä.

1 kommentti:

Panu kirjoitti...

Se on kyllä jännää miten sinun pitää etsiä aina salattuja motiiveja ihmisten tekojen takaa jotta välttyisit ottamasta kantaa heidän ajatuksiinsa. Sitä kutsutaan meilläpäin salaliittoparanoiaksi. Feminismi ei tuossa sinun edustamassasi muodossa mitään muuta olekaan kuin salaliittoparanoiaa.