keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2007

Miksi Naistutkimus-lehti vaikenee?

Hämmästelen, miksi Naistutkimus-lehti ei ole käsitellyt lainkaan Jussi K. Niemelän ja Osmo Tammisalon pikku kirjasta Keisarinnan uudet (v)aatteet (Terra Cognita, 2006). Lehti ei ole julkaissut edes rutiininomaista kirja-arvostelua, muusta yleisemmästä ja laajemmasta keskustelusta puhuttamattakaan. Niemelän ja Tammisalon manifesti sopisi mielestäni oivallisesti aiheena naistutkimukseen erikoistuneen lehden sivuille. Miehethän arvostelevat kovin sanoin ja kaikkensa antaen akateemista feminismiä eli naistutkimusta. Kirjaa on esitelty monessa muussa mediassa, joten se on tullut tieteenalan ulkopuolisellekin tutuksi. On ollut siksi kiusallista, että manifestikirjanen runttasi nimenomaan naistutkimusta, jonka tieteelliset metodit eivät poikkea muista humanistisista tieteistä. Mikä siis tekee Niemelän ja Tammisalon ajattelussa nimenomaan naistutkimuksesta hyvän kritiikin maalin? Heidän pääväitteensä on, että sosiaalisesti tuotetulla "gender"-sukupuolella ei ole merkitystä sukupuolijärjestelmässä. Vain biologinen "sex" ratkaisee. Väite on aivan perseestä.

Tieteenalan jatko-opiskelija Johanna Pakkanen tarkastelee Naistutkimus-lehdessä (4/2006) Matti-elokuvan Mirva-hahmoa. Mirva esitetetään filmissä naisena, joka olemuksellaan ja miesmäisyydellään (esim. "juo kuin miehet") rikkoo viihdemaailman hellimää käsitystä naisellisesta naisesta. Pakkanen kirjoittaa pitkän artikkelinsa lopussa:

"Matin ja Mirvan parisuhteen komiikkaa sisältyy myös heidän epäonnistuneeseen heteroromanssin esitykseensä. Osan epäonnistumisesta romanssissa muodostaa Mirvan 'väärin' esittämä sukupuoli ja osan molemminpuolinen väkivalta suhteessa. Mirvan väkivaltainen käytös lieventää Matin väkivaltaisuuden leimaa, [...]"

Mielestäni Matti-elokuvan henkilöhahmot ovat esimerkki siitä, kuinka viihdeteollisuuden myyntimenestys voidaan rakentaa sukupuolistereotypioiden ja sukupuoliroolien esittämisen ja niiden karrikoinnin varaan. Juuri tämä sukupuolittaminen on sitä genderiä eli kulttuurin tuotetta. Mirva nimenomaan ei ollut hahmona biologinen "sex", joka olisi synnyttänyt, imettänyt, kasvattanut, huolehtinut ja hoivannut, vaan genderissään hyvin päinvastainen ilmiö biologiselle ihannekuvalle (sex).

Jo Matti-elokuva riittää selventämään asiaan perehtymättömälle suurelle yleisölle, johon näköjään myös Tammisalo ja Niemeläkin kuuluvat, kuinka kovasti ajattelumme ja siten myös kaikki toimintamme on sidoksissa gender-sukupuoleen. Matti-elokuva menestyi kaupallisesti hyvin nimenomaan siksi, että katsojat tunnistivat Mirvan hahmon (ja sen uhkaavuuden Matti-paralle). Mirva ei edustanut mitään uusia kulttuurisia uria aukovaa hahmoa, vaan oli jo entuudestaan tuttu. Siksi ihmettelen sitä, miksi Jukka Hankamäki väittää Keisarinnan uudet (v)aatteet -kirjan arvostelussaan (Sosiologia 1/2007), että sukupuoli ei ole performanssi.

Mielestäni Matti-elokuva saama suosio riittää jo itsessään todistamaan, että nimenomaan sitä sukupuoli on, performanssia. Se on varmasti sen lisäksi muutakin, mutta sukupuolen luonne ihmisyhteisössä on nimenomaan kulttuurinen eli gender. Matti ja Mirva on elokuvassa tyypitelty niin vahvasti kulttuurissa muovautuneiden maskuliinisuuksien ja feminiinisyyksien avulla, että katsoja havaitsee helposti sen, milloin hahmot kulkevat tuttuja kulttuurisia kuvastoja vastaan.
Mirvasta on elokuvassa tehty miesmäinen öykkäri ja fyysisesti vastenmielinen hikinen läski, jotta hän vaikuttaisi uhkalta Matille ja hänen miehisyydelleen.

Elokuvahan on kuin pitkä puolustelu ja selittely sille, miksi mies tulee tehneeksi huonoja valintoja ja miksi nimenomaan miehellä on oikeus näihin valintoihin. Elokuva on siksi opintomatka kulttuurin tuottamaan sukupuoleen eli genderiin.

FT, filosofian opettaja Jukka Hankamäki erittelee mielestäni hyvin Tammisalon ja Niemelän kirjan heikkouksia ja virheellistä ajatteluperustaa. Hankamäki on hienosti oivaltanut sen, että kaksikon yritys käsitellä ihmisten toimintaa ja yhteiskuntaa mekaanisina biologisina olentoina johtaa vääriin päätelmiin.

Hankamäki viittaa Tammisalon edelliseen kirjaan Rakkauden evoluutio (Terra Cognita 2005):

"Tieteen sosiologisesti kiinnostavaa on, mihin näitä naturalistisia seksin selityksiä jatkuvasti tarvitaan. Tammisalon edellisessä kirjassa Rakkauden evoluuto (Terra Cognita 2005) rakkaudesta ei puhuttu juuri mitään. Riittävän syyn ja periaatteen perusteella (principium reddendae rationis) tapahtuva kausaalisten selitysten etsiminen on todettu ideologiseksi ja deterministiseksi selittämisen tyypiksi. Se ei ota huomioon, että ihminen on myös ymmärtävä olento, jonka intentiot saavat perustelunsa arvovalinnoista, esimerkiksi tulevaisuuden päämääristä." (Sosiologia 1/2007)

Mielestäni Naistutkimus-lehden olisi voinut tarkastella Keisarinnan uudet (v)aattet -kirjaa monesta kiinnostavasta näkökulmasta. Eräs on tietysti se, että mihin tarkoitukseen halutaan sukupuolen (sex ja gender) riisumista pelkäksi naturalisoiduksi "luonnonlapseksi" ja biologis-mekaaniseksi suorittajaksi.

Oman oletukseni mukaan nykymiehet taistelevat sitä vastaan, että äitimyytti ja lähimmäisten puolesta uhrautuvan mestariäidin rooli saattaisi heikentyä naiseuden määrittäjänä. Miehet pelkäävät siis menettävänsä äidin ja ihanteellisen äitiyden. Eli kaiken sen mitä äitiys tässä maailmassa - ja nimenomaan kulttuurissamme - edustaa: PERUSTURVALLISUUTTA niin emotionaalisesti kuin kaikella tavalla fyysisestikin.

Miehet (kuten Osmo Tammisalo ja Jussi K. Niemelä) eivät tahdo, että kulttuurin luomat rakenteet paljastetaan, vaan koettavat perustella kulttuurin keinotekoiset ja rakennetut myytit "luonnon" ja biologismin avulla, jonka he yrittävät uskotella edustavan "luonnonlakeineen" lopullista totuutta ja objektiivisuutta.

7 kommenttia:

Panu kirjoitti...

On ollut siksi kiusallista, että manifestikirjanen runttasi nimenomaan naistutkimusta, jonka tieteelliset metodit eivät poikkea muista humanistisista tieteistä.

Toisin kuin kuvittelet, kaikissa humanistisissa tieteissä ei suinkaan aseteta lähtökohdaksi sitä, että tietty sukupuoli, yhteiskuntaluokka tai rotu on hyvä ja jalo ja että tarkoituksena on kehitellä todellisuudesta tieten tahtoen sellainen tulkinta, jossa kauheat sortajat aina vain sortavat tätä tiettyä porukkaa.

Eniten feminismi muistuttaa natsien rotutiedettä, jonka tarkoituksena oli selittää, kuinka pahat juutalaiset (miehet) nyt alistavat jaloja arjalaisia (naiset).

Russ kirjoitti...

Biologia on kovakaapeloitu asia, kulttuuri ei. Kumpi vie pidemmän korren?.

Anonyymi kirjoitti...

"Heidän pääväitteensä on, että sosiaalisesti tuotetulla "gender"-sukupuolella ei ole merkitystä sukupuolijärjestelmässä. Vain biologinen "sex" ratkaisee. Väite on aivan perseestä."

Nyt meni taas suoraksi iso mutka. Kirjassa ei taidettu väittää, että sosiaalisesti tuotetulla sukupuolella ei ole merkitystä. Sen sijaan väitettiin, että biologinen sukupuoli on otettava huomioon. Biologinen sukupuoli on kuitenkin jonkin verran myös "obejktiivinen" tosiasia (ei pelkkä valtarakenne tai myytti) ja se vaikuttaa gender-sukupuoleen.

Muutoin sanon, että varsin hyvät sivut nämä. Kiinnostavia näkemyksiä eikä suinkaan aina vääriä.

Harri kirjoitti...

Onhan tästä ihan älykkästikin kirjoitettu: http://www.valt.helsinki.fi/staff/rotkirch/ET_ja_sosiologia.pdf

Anonyymi kirjoitti...

Biologia on kulttuurisesti tuotettu ajatusrakennelma, kuten kulttuurintutkimuskin. Pitkän korren vienee se, joka tunnustaa tämän.

Russ kirjoitti...

Kuukautiset ovat siis sosiaalinen konstruktio?

Russ kirjoitti...

Näin käy kun biologialle annetaan tossua, minä en sano että biologia vie koko show:ta, sanon vain että biologian vähättely näissä asioissa on typerää.

"According to Israeli Utopian theory, the burden of child-rearing and home-making was the root cause of sex-role differentiation and female inequality. Therefore radical changes in family structure were instituted. Traditional marriage was replaced by a system of cohabitation in which a man and woman were assigned shared sleeping accommodation within the commune but retained their separate names and identities. The children were removed from special contact with their parents and reared with others of the same age in community-run nurseries where they played, ate, slept and were educated. Adults were supposed to think of all the kibbutz children as joint social property and were discouraged from developing particularly close relationships with their own offspring."

Vähän eteenpäin..

When anthropologists Melford and Audrey Spiro examined the achievements of the kibbutzim in 1950, the experiment appeared to have been largely successful and their preconception of human nature as 'culturally relative' was held to be confirmed. However, in 1975 Melford Spiro returned to the kibbutz for a follow-up study and was surprised to discover that in the intervening quarter-century striking changes had occurred in the domain of marriage, family and sex-roles which 'all but undid the earlier revolution' (Spiro, 1979). The younger generation of women, although raised with unisex models (women driving tractors and men in domestic service occupations) and taught from early childhood that men and women are the same in nature, were now pressing to be allowed fulfilment in the role of mother. 'Women's rights' had taken on almost exactly the reverse meaning to that in our society.

ja..

The kibbutz government had become predominantly male, apparently because the women showed little interest in politics, and a traditional division of labour along sexual lines had become established. Men were doing most of the productive work, while women were doing mostly community and service work such as teaching, nursing and housekeeping.

http://www.heretical.com/wilson/rkibbutz.html

Biologiaa ei voida sulkea kylmästi pois toteamalla kaiken olevan jotain hämärää konstruktiota.