torstaina, huhtikuuta 26, 2007

Wanna-be -uhri Tanja Saarela

Erkki Karvonen erittelee oivallisesti artikkelissaan (2006) sitä, kuinka nimenomaan naissukupuolta hyödynnetään intiimillä alueella myös mediassa. Nainen on oikea työväline intiimin tarkasteluun ja intiimin korostamiseen myös uutisoinnissa.

Karvonen palaa kevääseen 2005, jolloin kulttuuriministeri Tanja Karpela oli poikkeuksellisen voimakkaan mediamyrskyn silmässä. Hänen kimppuunsa käytiin Karvosen näkemyksen mukaan jopa hyvin rajusti, vaikka hän ei ollut tehnyt mitään virkavirhettä. "Eräs syy oli hänen misseytensä, jonka katsottiin tekevän hänet kenties sopivaksi intiimin sfäärin makuuhuoneeseen mutta kerrassaan kelvottomaksi ministerin kabinettiin, julkisen sfäärin ytimeen." (8)

Karvonen kertoo tarkastelevansa artikkelissaan mm. sukupuolta ja poliittisen mediajulkisuuden viihteellistymistä, intimisoitumista ja tabloidisoitumista.

Näin jälkeenpäin on helppo todeta, että jotain Karpelalle todella tapahtui median pyörityksessä. Hänet valittiin toiselle kaudelle eduskuntaan vuonna 2003, jolloin hän sai kolmanneksi eniten ääniä Suomessa, 19 169 kappaletta. Puolueen voittoon auttanut ääniharava pyydettiin Jäätteenmäen ja sittemmin Vanhasen hallituksen kulttuuriministeriksi. (9) Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Karpela sai enää alle 6000 ääntä, mikä taisi olla suurin äänimäärän romahdus kyseisissä vaaleissa.

Karpelan tapaus ilmentää Karvosen mukaan mediajulkisuuden intimisoitumista: henkilökohtaiset ja yksityiset juorutason asiat nousevat hallitsemaan poliittistakin julkisuutta. Kiinnostus intiimiin ja intiimin korostaminen osaltaan ohjaavat kehitystä politiikan julkkistumiseen (celebratisation) ja median iltapäivälehtimäistymiseen (tabloidisation). (17)

Karvonen huomauttaa, että yksityisellä ja julkisella on länsimaisen moderniteetin aikakaudella ollut myös sukupuoliset määreet. Hän siteeraa Bryan S. Turneria, joka esittää yksityistä ja julkista aluetta koskevat määreet vastakohtina:

Yksityinen vs. julkinen: Gemainschaft vs. Gesellschaft, halu vs. järki, naispuolinen vs. miespuolinen, epämuodollinen vs. muodollinen, tunneväritteisyys vs. neutralius, partikulaarisuus vs. universaalisuus, sekalaisuus vs. erikoistuminen, hedonismi vs. asketismi, kulutus vs. tuotanto. (18 [Turner 1984, 38])

Politiikkaa tehdään julkisuudessa, siksi politiikka on Karvosen mukaan modernistisesti määrittyvän mieheyden ilmentymää: neutraalia, rationaalia, yleispätevää, muodollista ja koruttoman askeettista. "Perinteisesti määritelty naiseus ei sovi helposti politiikan näyttämölle, koska tässä asetelmassa feminiini kuuluu lähinnä makuukammariin eikä julkisuuteen." (18)

Tanja Karpela oli edustamiensa piirteiden vuoksi siis väärässä paikassa.

Karvonen tekee tarkastelussaan sen virheen, että hän ei huomioi Karpelan omaa halua ja intoa olla esillä julkisuudessa. Karvonen jättää huomioimatta lisäksi erään vielä tärkeämmän seikan. Karpelan valtakäsitys voi perustua naissukupuolen mukaan normatiivisesti yksityiseen sfääriin, naisen valta on juuri siellä makuukammarissa, vaikka hänellä on kiistämättömästi suuri valta julkisella areenalla. Karpela kokee menettävänsä sukupuolelleen kuuluvaa intiimin sfäärin "valtaa", jos hän ei taistele asemansa puolesta.

Karpelan kiinnostus ja panostus nimenomaan intiimiin sfääriin näkyi jo keväällä 2005 siinä, että joutui sairaslomalle ja "masentui" julkisen "ajojahdin" takia. Ajojahdin lähtökohdat ja vimman näen toisin kuin Karvonen. Karvonen tarkastelee Karpelaa enemmän uhrina, mutta minä en näe mitään syytä miksi valtansa huipulla oleva poliitikko musertuisi siksi, että hänellä väitetään olleen yhden yön suhde jonkun kanssa. Ja koska tämä joku on pääministeri Matti Vanhanen, on keskustelu asiasta puolustaa hyvin paikkaansa julkisuudessa.


Pitää muistaa, että Karpela on kerännyt paljon sympatiaa ja luottamusta poliitikon uralleen siksi, että hänellä oli suhde Sauli Niinistön (kok.) kanssa. Parisuhde oli hyödyllinen julkisen imagon rakentamisessa.

Mielestäni intiimiä sfääriä penkova media tonki vain sitä osa-aluetta, jossa Karpela varmistelee huolellisesti valtaansa. Tanja Saarela oli ministeri Karpelana ja sittemmin Saarelana Suomen vaikutusvaltaisimpia ja näkyvimpiä naisia, ja hänellä oli hallussaan korkean virkansa ansiosta myös poikkeuksellisen paljon suoraa valtaa. Silti hän tuntui kovasti olevan riippuvainen nimenomana yksityisen sfäärin vallastaan. Nainen on perinteisen ajattelun mukaan kunnon nainen vain silloin, kun hän mestaroi parisuhteessa ja vanhemmuudessa.

Karvonen ei voinut artikkelin kirjoittamisajankohdan vuoksi hyödyntää kuvaavinta episodia, joka kertoo siitä kuinka nimenomaan intiimin sfäärin valta on naiselle sitä todellista valtaa. Julkisen sfäärin valta ja julkinen rooli on sivuseikka sen rinnalla, kun taas miehelle asetelma on päinvastoin.

Karpela avioitui keväällä 2006 paniíkinomaisesti elokuvaohjaaja Olli Saarelan kanssa, jolle oli samana keväänä syntymässä lapsi edellisen tyttöystävänsä kanssa. Häät olivat juuri vain paria viikkoa ennen lapsen syntymää, joten mediatemppuna naimisiinmeno vaikutti äärimmäisen laskelmoidulta. Karpelalle oli tärkeää todistaa itselleen, miehelleen ja miehensä entiselle tyttöystävälle, että hänellä on tärkeä asema nimenomaan intiimissä sfäärissä. Paniikkiavioituminen oli kuin manifesti, että olen miehestäni riippuvainen.


Michelle M. Lazar (2000) on tutkinut vanhemmuuden esittämismalleja, representaatioita, Singaporen hallituksen kansallisessa mainoskampanjassa. Kampanjassa nousi selvästi esiin naista säätelevän intiimin ja miehelle kuuluvan julkisen sfäärin ero. Lazarin mukaan tasa-arvopuheen (Egalitarian Discourse) mukaisessa esittämisessä vanhemmat hoitavat identtisiä rooleja. Ne esitetään sukupuolineutraalisti, joten terminologiaan kuuluvat neutraalit "vanhempi" ja "vanhemmuus". Isän roolina on hoivaava mies (sensitive New Man) ja äidillä on sitoutumuksensa kodin ulkopuolella, työelämässä (New Woman). Samaan aikaan perinteisessä diskurssissa (Conservative Discourse) kuvataan sukupuolten suhde julkiseen ja yksityiseen sfääriin ja sukupuolten sitoutuneisuus yksityiseen sfääriin hyvin erilailla. (394) Nainen kantaa vastuuta nimenomaan yksityisestä sfääristä.

Avioliiton ajankohta olisi ehdottomasti pitänyt valita paremmin. Olisi ollut hyvin korrektia syntyvää lasta kohtaan, että lapsen isyys olisi ensin selvitetty. Nyt panikoiminen lähetti viestin kaikille naisille: teidän todellinen valtanne on intiimissä sfäärissä, joten huolehtikaa siitä. Isyyden selvittäminen olisi käynyt nopeasti, ja häät eivät olisi juurikaan sen vuoksi viivästyneet. Nyt julkisuustemppuilu ja intiimin ja julkisen sfäärin sekoittaminen oli julmaa syntyvää lasta kohtaan - vaikka lasta ei todettaisikaan Olli Saarelan siittämäksi.

Mielestäni ei ole oleellista pohtia sitä, kuka lopulta on syntyvän lapsen isä. Oleellista on se, että isäehdokas suhtautuu asiaan ainakin julkisessa elämässään lasta kohtaan kunnioittavasti. Se, kuka on isä, on lopulta sivuseikka. Tätä ministeri Karpela, sittemmin Saarela ja hänen miehensä Olli Saarela eivät ymmärtäneet.

Julkisuuskuvan mahalaskusta kertoo Tanja Saarelan äänimäärän romahdus eduskuntavaaleissa. Hän ei ole ollut enää luotettava vaihtoehto naisille, lapsiperheellisille, yksinhuoltajille ja uusperheellisille. Puhumattakaan vasta lapsen saaneista vanhemmista. Makuukammarivallan ja julkisen vallan sekoittava poliitikko ei yksinkertaisesti ole järkevä ja ammattitaitoinen työssään.

On irvokasta, että Saarela on puhunut vielä syksyllä 2006 median aiheuttamasta "loppuunpalamisesta". Niinpä niin. Vaikeudet nimenomaan yksityiselämässä, eli sairastuminen, saattavat tuoda säälipisteitä. Julkisuudessa.



Lähteet:

Lazar Michelle M.: Gender, discourse and semiotics: the politics of parenthood representations. Discourse & Society , 373-400, July 2000, number 3, vol 11, SAGE Publications.

Erkki Karvonen: Karpelan kujanjuoksu ja hutkivat journalistit, 8-20. Kirjassa Laura Ruusunoksa (toim.): Journalismin kritiikin vuosikirja 2006 (Tiedotustutkimus 1/2006) Tampereen yliopisto journalismin tutkimusyksikkö, 2006.



1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Mitä ajattelet tästä uudesta ministeristä Risikosta, jonka meriittilistassa tavataan mainita lapsen adoptoiminen ja joka on auliisti joka käänteessä kiikuttanut Kiinasta hakemansa pienokaisen lehtivalokuvaajien eteen? Mistä ilmiöstä tässä on kyse?