keskiviikkona, toukokuuta 23, 2007

Heimo perheen sijaan!

Miksi äitiys katsotaan altruistiseksi valinnaksi?

Äitiyden myytti muodostuu itsensä uhraavasta naisesta, joka antaa kaikkensa lapsensa ja perheensä puolesta. Hyvä äitiys on uhrautumista, toista ihmistä varten olemista.

Altruistinen itsestäänselvyys on puhunut sen puolesta, että äitiyden tehtäviä ja asemaa ei ole kyseenalaistettu. Äitiys on yhteiskunnassa palvelutehtävän perusmalli, jossa palvelija pysyy koko ajan taustalla piilossa.

Ristiriita nousee pintaan, kun oivalletaan, että äitiys ei ole altruistinen valinta, vaan itsekäs halu toteuttaa itseään. Väitteeni on, että nainen toteuttaa äitiydessä enemmän itseään sukupuolena kuin mies. Mieheys ja isyys eivät kietoudu niin kiinteästi toisiinsa kuin naiseus ja äitiys.

Altruismi liitetään siekailematta äitiyteen, vaikka altruistinen toiminta koetaan sosiologiseksi ongelmaksi, se on vaikeasti selitettävissä ja monimutkainen ilmiö. On paljon helpompi löytää perusteita itsekkäälle toiminnalle. Silti altruismi on liitetty äitiyden ihanteeseen kuin itsestäänselvyytenä. Äitiydestä on rakennettu mallia, jossa Madonna-äiti pitää sylissään Jumala-isän hänelle suomaa poikaa.

Kollektiivisen toiminnan tutkija, biologi Garrett Hardinin [1993] mukaan itsekkyyden kautta altruismiin kulkee viisi askelmaa: individualismi, famialismi, knoyismi, tribalismi ja patriotismi. Mallin mukaan siis altruismi heikkenee ikään kuin kehämäisesti ryhmäkoon laajentuessa. Ihmiset haluavat kantaa suurempaa vastuuta perheestään, suvustaan, ystävistään ja saman paikkaunnan asukkaista kuin vieraiden maiden ihmisistä. (Yeung & Saari, 2005, 32)

Mallin mukaan siis patriotismi on suurinta altruismia, omaan perheeseen keskittyvässä famialismissa sitä on puolestaan toiseksi vähiten.

Tämä johdattaa herkulliseen pohdintaan. Äitiys voisi olla altruistista, jos se latautunut patrioottisesti eli maan hyvinvointiin liittyviä normatiivisia arvoja kunnioittaen. Patrioottiset arvot toisivat äitiyteen konservatiivista patriarkaalista voimaa, mikä tekee naisen asemasta äitinä essentialistisen.

Famialismissa puolestaan altruismia ei enää juuri ole. Niinpä intiimin sfäärin perhe-elämän voi väittää olevan naiselle vallan areena, jossa hän voi ajatella voivansa toteuttaa itseään. Perhe on siten Hardinin altruismin mallinkin mukaan naisen vallan väline, eikä mikään biologinen välttämättömyys.
Perheestä ja intiimistä irrottautuminen olisi nykynaiselle hyvin ajoitettu hanke, koska mielestäni tribalismi on vahvistamassa asemiaan famialismin kustannuksella.

Tribalismia eli heimoutumista, famialistisen perheytymisen sijaan, tukee nykyajan tiedonvaihto, tietoliikenne, jossa eri intressien edustajat voivat muodostaa ryhmiä Internetin avulla.

Tribalismissa on enemmän altruismia kuin famialismissa ja se voi olla älyllisesti perustellumpaa kuin pelkkään kansalliseen yleiskulttuuriin nojaava patriotismi.




Lähde:

Yeung, Anne Birgitta & Juho Saari (2006): Altruismi - "sosiologian tärkeimmän ongelman" tarkastelua. Sosiologia 1/2005. 29-42.


Viite:
Hardin, Garrett (1993): Discriminating altruism. Teoksessa Hardin, Garrett: Living within the Limits. Oxford University Press, Oxford, 225-237.


Kuvat olen valokuvannut tänään, eilen ja toissapäivänä. Mehevää kukka-aikaa. Jämsän kirkon pääportaiden pihapiiri osoittautui aarreaitaksi pinkkien sipulikukkien vuoksi. Mitähän kesä vielä tuo tullessaan... Nälkäni on herännyt. Lisää luontokuviani nettialbumissa.


Ei kommentteja: