tiistaina, toukokuuta 15, 2007

Äitiys on rooli, ei tunneside

Äitiyden ansa on siinä, että sen ajatellaan olevan ensisijaisesti tietynlainen läheinen tunneside lapseen. Sosiaalisena rakenteena äitiys on aivan jotain muuta. Se on tarkkaan määritelty rooli yhteiskunnassa (eli julkisen sfäärin Gesellschaft, Ferdinand Tönniesin kätevän typologian mukaan) ja aivan erityisesti yhteisöissä (privaatin sfäärin Gemainschaft).

Äitiyden perustan ajatellaan olevan lapsi, mutta lapsi saattaa jäädä toisarvoiseksi, kun äitiyden roolille etsitään rakenteellista pohjaa.

Äitiys on tietynlainen normatiivinen ihanne, joka määrittelee myös lapsetonta naista. (Tässä kannattaa esittää kysymys, määritteleekö isyys lapsetonta miestä?) Nuoret naiset tekevät eniten Suomessa pätkätöitä, vaikka lapsia ei vielä olisikaan. Nainen on aina äiti, oli lapsia tai ei.

Äitiyteen kuuluvat tehtävät määrittelevät myös naisvaltaisten alojen työtehtäviä. Hoito-, opetus- ja sosiaalialat ovat kuin äitiyden osa-alueita.

Normatiiviset toiminta- ja ajattelumallit muodostuvat yhteisöissä nopeasti ja varmasti. Se takaa, että kaikki naiset joutuvat vähintäänkin ottamaan kantaa äitiyden normeihin. Äitiys on myös osa yhteiskunnan laajempaa hierarkkista rakennetta, jonka avulla määritellään naisen asema yhteiskunnassa yleisemminkin.

Jane Sell, J. David Knottnerus, Christopher Ellison ja Heather Mundt ovat tutkineet käytännön kokein, kuinka itsestään selvästi ja helposti tietty hierarkkinen sosiaalinen rakenne syntyy uudessa ryhmässä. Sosiaalisen rakenteen syntymisessä on säännönmukaisuutta, vaikka rakenteen muodostaminen ei olisi ryhmän, yksilön tai ympäristönkään intressi. (Sell, Knottnerus, Ellison & Mundt 453)


The reproduction of social structure occurs with regularity, even when it is not in the interest of the group, the individual, or the society. (Sell, Knottnerus, Ellison & Mundt 453)

Normatiivisuus ohjaa niin ryhmän kuin sen johtajankin toimintaa. Tutkimus vahvisti käsityksen, että ryhmän johtajat alkavat siirtää naapuriryhmässä havaitsemiaan normeja omaan ryhmäänsä. Normit kulkevat ryhmästä toiseen, vaikka ryhmän jäseniä ei mikään kannustaisi erityisiin rituaaleihin ja tiettyihin toimintamalleihin ja ryhmien väliset toiminnot eivät alunperin muistuttaneet toisiaan. (453)



Based upon the two theories, we predicted that leaders would transform their own groups in the image of those they observed. This would occur even though there were no incentives for particular procedures and rituals, and even though the observed groups were not involved in tasks similar to the tasks given to the leader and his group. (453)

Äitiyden rooli voi olla tällainen samanlainen metateema, johon naisella ei tarvitse olla mitään erityistä omaa motivaatiota, mutta rooli silti vahvasti muovaa hänen toiminnan tapojaan. Äitiyden vastuullinen ja toisaalta isyyden valinnanvapaus ja tietty vastuuttomuus ovat normeissa siirtyviä toimintamalleja.
Äitiys kuuluu demokratian, sananvapauden ja oikeudenmukaisuuden ulkopuoliseen alueeseen eli intiimiin - vanhemmuushan kuuluu kotiin ja on perheen sisäinen asia - joten nainen ei ole voinut saanut palkkiota vastuullisuudestaan. Mies työskentelee julkisella areenalla, eikä rakenna identiteettiään, sukupuoltaan ja kansalaisuuttaan isyydestä, joten hän kerää hyödyn poliittisen, taloudellisen ja ideologisen vallan käyttäjänä.

En syytä miehiä heidän menestyksensä takia, he tekevät mielestäni aivan oikein siinä, etteivät suostu piilottamaan kykyjään ja saavutuksiaan intiimiin. On tervettä rakentaa yhteiskunnallista asemaa nimenomaan julkisessa sfäärissä, joka on luonteensa vuoksi tukee oikeudenmukaisesti ponnistuksia.

Ei siis kumma, että miesten keskinäinen solidaarisuuskin kuuluu olevan parempaa ja luotettavampaa kuin naisten välinen. Hyvä Veli -verkosto on korruption vastaisen kansainvälisen järjestön Transparency Internationalin mukaan ongelma Suomessa. Hyvä Veli -verkosto käyttää sukupuoleen sitoutunutta rakenteellista valtaa.

Naisethan eivät intiimissä pysty eivätkä osaa rakentaa keskinäisiä tukiverkostoja.

Naisen ongelma on, että hän suorittaa kollektiivista rooliaan, äitiyttään, intiimissä. Äitiys (eli vanhemmuus) on yhteiskunnan uusintamisen kannalta tärkein mahdollinen tehtävä, mutta sen poliittinen valta on vähäinen. Äitiys ei siis toimi luonteensa vuoksi julkisessa sfäärissä, koska äitiyden ideologian keskiössä ei ole yhteiskunnallisuus vaan tietty läheinen tunnesuhde lapseen.

Siksi olisi purettava pois tämä äiti-lapsi -sidos emotionaalisine kaavamaisuuksineen ja siirryttävä sukupuolettomaan ja sukupuoliroolittomaan vanhemmuuteen. Ja HUOMIO! Sukupuoleton vanhemmuus ei tarkoita tässä kuitenkaan sukupuolineutraalia vanhemmuutta.

Intiimin luonteensa takia äitiyttä on vaikea haastaa ja kyseenalaistaa, sillä ne tehtävät kuuluvat julkiseen sfääriin. Äitiys voi siis peittää naisen näkökentän ja eristää hänet entistä pahemmin avoimesta yhteiskunnasta. Suljetussa ryhmässä näköharhat saavat elää rauhassa.



Challenger-sukkula
putosi,
koska ajattelu urautui

Sell, Knottnerus, Ellison & Mundt viittaavat tutkimukseen sukkula Challengerin tuhon syistä. Vaughan osoitti vakuuttavasti, että onnettomuus ei johtunut esimerkiksi sääntöjen vastaisista päätöksistä, vaan toimintaryhmässä muodostuneista rutiineista ja organisaatiossa muodostuneista itsestäänselvyyksistä. Oli syntynyt rutinoituneita tapoja tarkastella asioita, mikä samalla esti näkemästä asioita eri tavalla. (454 [Vaughan 1996: 394])

Työryhmän jäsenet olivat luoneet tietynlaisen eli virallisen käsityksen sukkulaa mahdollisesti kohtaavista riskeistä. Tämä rakenteellinen käsitys vaikutti kaikkiin tuleviin päätöksiin. (454 [Vaughan 1996: 395])


Vaughan (1996) demonstrates cinvincinly that the Challenger disaster was not the result of malfeasance or decision-making that violated the rules. While many of the popular media accounts blamed media pressure or power-hungry managers, Vaughan concludes these did not lead to the tragedy. 'Instead its originis were in routine and taken-for-granted of organization life that created a way of seeing that was simultaneously a way of not seeing' (Vaughan 1996:394). (453-454)



Niinpä Challengerin toiminnan uskottiin olevan tietynlainen ketju, ja keskityttiin vain tämän ketjun ymmärtämiseen. Ajattelu siis rajoittui. Sukkulan toimintaa ei tajuttu tarkastella jonain toisenlaisena ketjuna, jonka vuoksi onnettomuutta ei osattu ennakoida. (454)

So, for example, once the precedent for accepting the performance of joints that deviated from design predictions was set, improvement of the performance of these joints was considered and reconsidered, but redesigning the joints or reconfiguring them was not. This precedent then shaped one series of decisions that led to technical problems and the Challenger disaster. (454)

Uskottiin siis liikaa homoloogisuuteen eli samanlaisuuteen, samana toistumiseen, mikä on myös normatiivisen ajattelun ja normien perusta. Challengerin tekniikasta huolehtineet sokeutuivat normatiivisuuteen tyytyneen ajattelunsa takia.

Äitiyden vankka normatiivisuus ja sen intiimiin piilotettu "valta" vaikeuttavat naisen aseman kehittämistä. Naisen on vaikea tehdä vaihtokauppoja vapautensa kasvattamiseksi, koska luovuttamalla osan vanhemmuuden vastuusta miehelle nainen kokee samalla menettävänsä valtaa.

Stacy J. Rogers ja Paul R. Amato luettelevat kuinka monella tavalla naisen tasa-arvo on perhe-elämässä ja yhteiskunnassa kehittynyt. Mies on joutunut omaksumaan uusia toimintamalleja perheessä. Nainen taas rakentaneen uudenlaista valtaa intiimissä sfäärissä. Samaan aikaan kun mies on joutunut luopumaan vanhasta vaikutusvaltaisesta asemastaan avioliitossa, on nainen kasvattanut siellä valtaansa. (Rogers & Atamo 2000, 731)
Kun naisen rooli vanhemmuudessa pienenee, hän vahvistaa rooliaan parisuhteessa.

Kunnon nainen ei näköjään kahleistaan luovu; normien orjana on niin kiva olla. Naisen on ilmeisen vaikea toimintakentällään intiimissä sfäärissä luopua privaatin alueen pseudovallasta ja siirtyä todellisen yhteiskunnallisen eli avoimen ja julkisen vallan käyttäjäksi. Silmien avautuminen edellyttää ensimmäiseksi intiimin sfäärin hylkäämistä.

Naisen lisääntynyt vaikutusvalta avioliitossa ei ole lisännyt avioliiton tasa-arvoisuutta. Rogersin ja Atamon mukaan tasa-arvoinen liitto ei ollut yhtään yleisempi kohdevuonna 1997 kuin vertailuvuonna 1980. (742-743) Silti sekä miesten että naisten vastaukset vahvistivat, että naisten valta on avioliitossa kasvanut.

Arvelen, että naisen "valta" voi uida vielä syvällä normeissa, jolloin se on vain tiettyä moraalista asennetta ja paremmuutta. Nainen katsonee aiempaa selvemmin oikeudekseen määritellä mikä on oikein ja mikä väärin. Se on kuitenkin mielestäni vain normiuskollisuutta eikä todellista halua kehittää omaa asemaa sukupuolensa edustajana.

Rogers ja Atamo viittaavat siihen, että nimenomaan yhteiskunnassa tehty työ on parantanut naisten tasa-arvoa.

In general, the gender relations reported by members of our two marriage cohorts are consistent with broader social changes described earlier.


Väitän, että intiimissä sfääri eli avioliitto ja perhe eivät voi siis olla tasa-arvon vahvistamisen tärkeimpiä moottoreita, vaan privaatti alue on lähinnä vain vastaanottaja. Se ei ole aktiivinen toimija ja uudistaja.

Tämä ajattelutapa vastaa täysin sitä, miten julkinen sfääri määritellään: se on avoin ja siksi oikeudenmukainen paikka. Naisen on irtauduttava äitiyden intiimistä vankilasta ja lähdettävä mukaan julkiselle areenalle.




LÄHTEET:

Rogers, Stacy J & Paul R. Atamo (2000): Have Changes in Gender Relations Affected Marital Quality? Social Forces, vol 79, December 2000. 731-753.

Sell, Jane, J. David Knottnerus, Christopher Ellison & Heather Mundt (2000): Reproducing Social Structure in Task Groups: The Role of Structural Ritualization. Social Forces, vol. 79, December 2000. 453-475.




Kuvat olen ottanut eilen maanantaina ja toissapäivänä sunnuntaina.

Ei kommentteja: