perjantaina, toukokuuta 25, 2007

Juuso Waldenin vartalo

Akateeminen trendisuuntaus, ruumiillisuus, on pätevä näkökulma, kun mennään katsomaan näyttelyä Yhtyneiden Paperitehtaiden patruuna Juuso Waldenin elämäntyöstä.

Näyttelyyn suunnatessani ajattelin, että vihdoinkin ruumiillisuus saa ansaitsemansa painoarvon!

Juuso Waldenia juhlitaan näyttelyssä Suurena Isänä, ei ehkä Isä Aurinkoisena, mutta Isä Turvallisena. Waldenin ruumiillisuus, hänen elopainonsa eli massansa on tehnyt hänestä tehdaspaikkakunnan ihmisille isähahmon, joka on monelle fyysisesti enemmän läsnä kuin isän ehkä normatiivisesti tarvitsee olla.

Waldenin miehistä ruumiillisuutta ei kenenkään tarvitse kyseenalaistaa. Koko paperitehdas valjastettiin perheen suojelemiseen siten, että vain naimattomien naisten oli lupa työskennellä tehtaassa. Kun nainen avioitui, tehdas ei enää työllistänyt häntä. Walden lainoitti työntekijöilleen (miehille) omakotitaloja, jonne tuli rakentaa riittävästi huoneita, jotta isä sai töiden lomassa rauhallisen sopen nukkumiseen.

Ruumiillisuus kärjistyi Waldenin aikana siten, että tehtaan ruokalassa työskennelleitä tarjoilijanaisia varten oli oma talo, entinen tehtaan johdon tilava ja edustava villa kauniilla järvenrantapaikalla. Talo sijaitsee lähellä tehdasta ja tehtaan johdon käyttämää huvittelu- ja juhlahuoneistoa. Paikka, jolla naisten asuintalo sijaitsee, tunnetaan yhä nimillä Vittukinkama ja Pillukallio.

Tehtaan ulkomaiset ja muut arvovieraat kylästelivät talossa ilmeisesti juhlavasti katetun päiväkahvin merkeissä. Vieraita majoittanut tehtaan rakennus sijaitsi vieressä, sinne oli vain kullin luikaus.

Saavuin hänen elämäntyöstään kertovaan näyttelyyn hänen ruumiillisuuttaan kunnioittaen: kommentoin heti näyttelyn järjestäjille hänen turvallista ja isällistä elopainoaan. Ilmiön fyysisyyttä korostaakseni nimitin sitä ylipainoksi, josta fyysisyydestään ylpeä Juuso Walden olisi varmasti ollut mielissään.

Näyttelyä valvonut kovasti keski-ikäistynyt miestrio varmasti ihaili painotustani;
pitäähän se sisällään empaattisen oivalluksen Juuso Waldenin tarpeista.

Kommentoin tilaisuudessa myös hänen ruumiillista kuntoaan.

Uskon, että Waldenin kaltainen urheilua ja lihan nautintoja korostanut mies olisi ollut hyvin otettu, kun annoin asiantuntevan lausunnon hänen lihaksistostaan ja hengityselimistöstään. Pyknikko patruuna sai varmasti yhtä älykkäitä arvioita myös niiltä tehtaan naimattomilta tarjoilijanaisilta.

Miehet ovat takuulla kovin iloisia, kun naisetkin huomaavat heidän fyysisen olomuotonsa. Onhan liian tavallista, että miehet joutuvat yksin huolehtimaan ruumiin muotojen kommentoinnista. Kyllä mieskin joskus tahtoo saada palautetta, eikä olla pelkästään se lausuntoja jakava osapuoli.

Mieskin tahtoo olla seksiobjekti, edes joskus.

Niinpä ilahdutin keski-ikäistyneitä herroja, jotka sliipattujen pukujensa puolesta kuuluivat paperitehtaan päällikköosastoon, tekemällä oivaltavia havaintoja Juuso Waldenin rasvaprosentista. Laadin samalla nopeasti ystävällisesti kunto-ohjelman, jonka avulla Walden olisi joskus päässyt eroon roikkuvista rinnoistaan ja levenneestä ahteristaan. Ja se pikku veitikkakin olisi ajan myötä löytynyt sieltä mahan alta.

Tulppaanien kuvin kunnioitan tällä sivulla Suuren Isän, Juuso Waldenin elämäntyötä. Tulppaani symboloi kukinnan muodoltaan Waldenin ajattelutyötä ja onpa tulppaani vastannut varmasti myös hänen aivojensa muotoa.

Tulppaanit ovat kärjestään yhtä kosteita kuin hmm... ne patruunan aivot. Kärjessä on ollut aina tippa jos toinenkin.

Ei kommentteja: