torstaina, toukokuuta 10, 2007

Huoran valheellinen minuus

Nainen tiedostaa oman ahdinkonsa, ahtaat rajansa toimia sukupuolena, joten on mielenkiintoista miettiä millaisia strategioita nainen joutuu kehittämään oman rajallisuutensa ja viallisuutensa peittääkseen.

Naisen on itse kehitetettävä ahtaalle liikkumatilalleen ongelman piilottavia selitysmalleja, jotka myötäilevät patriarkaalisen vallan käsitystä naisen asemasta. Nainen siis tuntee olonsa sukupuolensa takia tukalaksi, mutta hänen on selitettävä asia siten, ettei hän ajaudu ristiriitaan hegemonisen vallan kanssa.


Esther Bott viittaa etnografisessa artikkelissaan Beverly Skeggsin tutkimukseen, jossa naiset pyristelivät vapauteen, mutta määrittelivät ongelmansa sosiaaliluokkien väliseksi eturistiriidaksi. Naiset eivät tahtoneet nimetä itseään työväenluokkaisiksi. (Totta kai myös sosioekonominen asema vaikuttaa vapauden ja mahdollisuuksien määrään, mutta suuri osa rajoittavista tekijöistä kumpuaa mielestäni alunperin sukupuolijärjestelmästä. Nainen samaistetaan työväenluokkaan, mies jonnekin ylemmälle tasolle, joten naiset tahtovat rimpuilla ulos tästä pakkoraosta. Mies sen sijaan voi tuntea olonsa kovin kotoisaksi työväenluokassa.)

In mapping the significance of respectability to subjective class categorization, Skeggs' research explored the notion of class disidentification. She discovered that the women experienced class not through explicit identification with class positioning but rather by a deliberation to not be working-class: '[T]hey made enormous efforts to distance themselves from the working-class' (1997:74). But processes of class disidentification did not manifest directly either. Instead, they happened in what Skeggs calls a 'dialogic manner' of comparison: ' in every judgement of themselves a measurement was made against others' (1997:74). Skeggs discusses processes of 'valorization' as occurring by disassociation with an unvalorized social identity, that is, working-class woman, and the accessing of new, positively evaluated identities as always being set in opposition to the Other. (24)


Aivan samasta ongelmasta, eli ongelman todellisen perustan hämärtymisestä, on kyse, kun työmarkkinaosapuolet vaativat sairaanhoitajia luopumaan roimasta palkankorotusvaatimuksestaan, koska vielä koulutetummatkin matalapalkkaiset naisalojen palkansaajat ovat sairaanhoitajia pahemmassa palkkakuopassa. Kätevää. Itse ongelma, eli sukupuolirakenteet saadaan kivasti piiloon, kun naiset laitetaan riitelemään keskenään.

Naisten oletetaan siis itse kuuliaisesti ja reflektiivisesti rakentavan yhteiskunnallisesti hyväksyttävää ja hegemonisen vallan kanssa ristiriidatonta identiteettiä. Oleellista on, että ongelmien todellisia syitä ei nimetä eikä lausuta ääneen.

Sukupuolijärjestelmän luomat ongelmat saadaan näyttämään naisten keskinäisiltä ongelmilta.


Bott on haastatellut Teneriffalla työskenteleviä tanssijatyttöjä, joiden työhön kuuluu käydä istahtamassa kapakan asiakkaiden sylissä. Tytöt liikehtivät vauhdikkaasti sylistä syliin. Näiden naisten työtä pidetään moraalisesti paheksuttavana ja monessa mielessä epäilyttävänä. Sylitanssijoiden täytyy siksi jatkuvasti tietoisesti rakentaa identiteettiään, jonka avulla he perustelevat ammatinvalintaansa itselleen ja muille.

(...) identity management, in order to begin mapping the ways in which migrant British lap dancers produce themselves, negotiate gender and class, and seek forms of respectability, reputability and honour through their work. (23)


Nämä sylitanssijat kertoivat Bottille, kuinka heidän nykyinen identiteettinsä eroaa aiemmasta elämästä. Iso-Britanniasta kotoisin olevat haastatellut sylitanssijat kuuluivat kotimaassaan työväenluokkaan, ja he ovat koettaneet ammatinvalinnallaan rakentaa parempaa elämää. Aiempi elämä kotona Iso-Britanniassa oli monien sosiaalisten ongelmien sävyttämää.

Esther Bott on koonnut mielenkiintoisen ja selventävän taulukon haastattelemiensa nuorten naisten vastauksista:


Opposite subjectivities:


(1)

Other (working-class woman)

Old (or old-acting)
Trapped
Haggish
Ugly
Fat
Weak
Cog in machine

Self [eli lap dancer, "sylitanssija"]

Young
Free
Glamorous
Attractive
Slim/fit
Brave
Autonomous

(2)

Other (Alter-self) [Iso-Britanniaan jäänyt entinen minä ja elämä:]

Trapped
Pale
Poor
Failure
Depressed
Ordinary

[Nykyinen elämä sylitanssijan ammatissa:]

Free
Tanned
Rich
Success
Happy
Special


On mielestäni mielenkiintoista, että tanssijat haluavat kertoa, kuinka luksus kuuluu heidän elämäänsä. Tästä Bott kirjoittaakin paljon artikkelissaan. Hän huomauttaa myös, kuinka tanssijoita työllistävä kapakat ovat suttuisimmasta päästä, alueen tunkkaisimpia luolia.

Bottin koostamassa taulukossa sylitanssijat vertailevat mielenkiintoisesti itseään myös prostituoituihin, joita Teneriffalle virtaa Euroopan köyhimmistä eli entisen itäblokin maista. Sylitanssijat rakentavat tietoisesti eroa prostuoituihin, koska heidän mielestään sylitanssimisella ei ole mitään tekemistä prostituution kanssa. Haastatellut eivät voisi edes kuvitella työskentelevänsä prostituoituina.

(3)

Other (Eastern-European) [Itä-Euroopasta kotoisin olevat prostituoidut:]

Trafficked Freely moved
Controlled Independent
Desperate Coping
Prostitute Non-prostitute
Dangerous Innocent
Oppressed Liberated
Victim Agent
Amateur Professional

[Oma ammattiminä Teneriffalla:]

Freely moved
Independent
Coping
Non-prostitute
Innocent
Liberated
Agent
Professional


(Bott 2006, 32, table 1)


Vertailutaulukko kuvaa mielenkiintoisesti sitä, kuinka naisille (ja yleensä ihmisille) on äärimmäisen tärkeää rakentaa itselleen sosiaalisesti hyväksyttävä identiteetti.

Siksi minusta on hämmästyttävää, että sosiologi Anna Kontula hyväksyy pureskelematta haastattelemiensa prostituoitujen väitteet, että heidän työnsä ja aivan erityisesti heidän identiteettinsä on ymmärretty täysin väärin. Hän levittää ilosanomaa, jonka mukaan prostituoitujen ammatti vahvistaa heitä naisina ja ihmisinä. Kyllä, varmasti hyvin samalla tavalla kuin sylitanssijat tuntevat vahvistuneensa Bottin tutkimuksessa.

Bottin ja Kontulan välinen ero on siinä, että Bott ei tulkitse sylitanssijoiden väitteitä elämänsä edellytysten parantumisesta kirjaimellisesti, vaan hän näkee ne osana omasta elämästä kerrottua tarinaa, sepitettä. Me kaikki kerromme elämästämme itsellemme edullisessa valossa. Tieteen tehtävä on iskeä tähän, identiteetin sepitteellisyyteen, eikä ahmaista kaikkea kyselemättä. Kiltin kyseenalaistamattomuuden seurauksena on vain paisuminen ja pöhötys, koska kaikki tieto on valikoimatta ja pureskelematta nielaistu.


Anna Kontulan perusajatuksen mukaan on turha pohtia sitä, onko prostituoituja joillakin keinoin pakotettu ryhtymään moiseen ammattiin. Mielestäni lähtökohta on älytön. Mitä tiede sitten tutkii, jollei juuri näitä lainalaisuuksia eli pakottavia rakenteita? Toinen omituinen lähtökohta Kontulan ajattelussa näyttää olevan se, että prostituoituja ei saa syyllistää.
"Milloin prostituoidut ovat uhreja, heidät alistaa meidän suvaitsemattomuutemme." (Kontula, Ydin 2/2004)

Niin. Syyllisiähän Kontula luulee meidän ahdasmielisten tavisten etsivän.

"Kirja [Rajat ylittävä prostituutio, toim: Susanne Thorbek & Bandana Pattanaik, 2003] ei lähde hedelmättömään väittelyyn seksityön valinnanvapaudesta. Prostituoidut nähdään toimijoina, jotka kykynenevät kantamaan vastuun omista tekemisistään. Kuten Anders Lisborg artikkelissaan toteaa, suurinta osaa Tanskan thai-prostituoiduista ei voida pitää ihmiskaupan uhreina. He tekevät tulevaisuudensuunnitelmia ja pyrkivät tavoitteisiinsa määrätietoisesti." (Kontula 2004)

"Vapaasti" tehty ammatinvalinta ei mielestäni kiistä sitä, etteikö ammattiin pakottavia rakenteita olisi olemassa. Mielestäni prostituutiotutkimuksessa luotetaan aivan liikaa yksilön mahdollisuuksiin valita - ja tehdä päätöksensä harkiten. Viittaan tässä Philip Ballin esittelemään kriittisen massa käsitteeseen, jonka perusajatus on, että yksilön kyky rationaalisiin päätöksiin on puutteellinen. Niiden voima ja järkevyys voidaan todistaa vasta sitten, kun samansuuntaisia valintoja tehneistä yksilöistä muodostuu riittävän suuri massa.

Väitän siksi, että prostutuution maineen parantamista ajavien täytyisi alkaa vaatia aidosti ammatin vapauttamista: aviovaimoja ja perheenäitejä on avoimesti kannustettava ja ohjattava prostituutioon. Muutoin prostituution äänitorvia on lupa pitää surkeina hurskastelijoina.


Mielestäni Kontula ei ole oivaltanut sitä, että syyllistäminen eli syyllisten etsiminen ja syiden etsiminen eli rakenteiden tutkiminen ovat kaksi eri asiaa. Sosiologina Kontulankin pitäisi tutkia prostituutiota ilmiönä, johon sen ympärillä olevat yhteiskunnalliset rakenteet vaikuttavat. Eli pitäisi etsiä syitä prostituution menestykselle.

Sen sijaan Kontula näyttää etsivän todisteita ja selitysmalleja prostituoitujen syyllisyyden kumoamiseksi.

Väitänpä, että ei yhteiskuntatiede ole edes kiinnostunut syyllisyydestä ja siten Kontulan projektista, vaan prostituutiossa vaikuttavista rakenteista, jotka ovat yksilöä suurempia ja vahvempia.


Silti Kontula selvittää väitöskirjaan tähtäävässä työssään muutamien yksittäisten prostituoitujen henkilökohtaista selviytymisstrategiaa. On suorastaan itsestäänselvää, että marginaaliin ajetut ja epäilyttäviksi leimatut prostioidut käyttävät selviytymisstragianaan "vahvuuttaan" - ja niin, tietysti, naisellisia erityistaitojaan.

Kontulahan koettaa selittää, että prostituutio on keino naisen vapautumiseksi ja se on hänelle yksi vallan käytön muoto.


Prostituution puolustaminen on mielestäni Kontulan ja median edustamassa muodossa niin alkeellista, että se on luokiteltavissa Bottin taulukossaan kuvaamaksi erottautumisen tavaksi tutkijantyössä ja ihanneidentiteetin rakentamisen työvälineeksi. Prostituution puolustaja voi uskotella kulkevansa kehityksen etulinjassa ja edustavansa vapaampaa ajattelua, johon ei tavallinen ahdasmielinen kansalainen ja tieteentekijä yllä.

Prostituutiopuheesta on tullut kätevä liberalistinen projekti, jonka avulla ilmiön puolustaja voi todistella omaa vapautuneisuuttaan, ja siten se toimii todisteena oman identiteettiprojektin onnistuneisuudesta.

Prostituutiomyönteisyys tarkoittaa tieteentekijöiden kapean arkiajattelun mukaan ajatuksen vapautta - ja deterministisesti oman subjektin (oletettua) vapautuneisuutta. - Aika köyhää, mielestäni.



LÄHTEET:

Bott, Esther (2006): Pole position: migrant British women producing 'selves' through lap dancing work. Feminist Review, 2006, vol. 83, 23-41.

Kontula, Anna (2004): Uhrit ja oman elämänsä sankarit. Kirja-arvostelu kirjasta Susanne Thorbek & Bandana Pattanaik (toim.): Rajat ylittävä prostituutio. Helsinki: Like 2003. Ydin 2/2004, s. 44.


VIITTEET:

Skeggs, Beverly (1997): Formations of Class and Gender: Becoming Respectable, London: Sage.







Ei kommentteja: