tiistaina, toukokuuta 08, 2007

Monokulttuuri - naisten ansa!

Nykyinen uusliberalistinen talousmalli ei hyväksy naisen erilaisuutta. Uusliberalismi ei pysty heittämään harteiltaan rasismin taakkaa, vaikka se kuuluttaa tukevansa vapaata ja "rationaalista" markkinataloutta. Uusliberalismista on siis kaikki aatteellinen hömpötys riisuttu pois, mutta ei sentään rasismia eikä muita erilaisia ihmisryhmiä syrjiviä luokitteluja.

Amerikan ja amerikanafrikkalaisen kirjallisuuden apulaisprofessori Jodi Melamed (2006, 1) ihmettelee, kuinka rasismia ja vihamielisyyttä ruokkiva uusliberalismi voi elää harmoniassa rasismia vastustavien tavoitteiden kanssa. Hän kysyy, kuinka uusliberalismi pystyy peittämään epätasa-arvon ja vihan.

In all these expressions, an idea of the ethic of multiculturalis as the spirit of neoliberalism dissimulates the reality of the racialized social structure of globalization. How can neoliberalism appear to be in harmony with some version of antiracist goals? What configures and restricts racial politics and meanings to make this possible? More specifically, what allows neoliberalism to incorporate U.S. multiculturalism in a manner that makes neoliberalism appear just, while obscuring the racial antagonisms and inequalities on which the neoliberal project depends?

Melamed ei suoraan mainitse naisia rasismista kärsivien kohtalontovereina, mutta mielestäni rasismin läsnäolo kaikkialla, sen läpitunkevuus ja vallanhimoinen ylemmyydentunne kuvaavat myös naisiin kohdistuvaa syrjintää - ja vihaa. Mielestäni on kuitenkin kyse samasta ilmiöstä.

Feminismi on osannut aina rinnastaa rasismin ja naisten syrjinnän, mutta mielestäni yhteyttä näiden kahden välillä pitäisi painottaa huomattavasti nykyistä vahvemmin. Globalisoituminen tarjoaa hienon areenan tutkia rasistisia rakenteita, ja suorastaan pakottaa tunnistamaan naisiin kohdistuvaa vainoa. Naiset muodostavat puolet ihmiskunnasta. Feminismi näpertelee sellaisten tutkimuskysymysten kanssa kuten esimerkiksi, että kuinka valkoinen nainen dominoi feminististä keskustelua, mutta mielestäni ongelman ydin ei ole naisten välinen erilaisuus.

Yhteiskuntien rakenteissa eivät nimittäin vaikuta niinkään erirotuisten naisten väliset valta-asetelmat, vaan paljon mahtavampi kategorisointi: naiset ja miehet.

Feministit sortuvat tässäkin kaksoisstandardiin, jossa kriittisen feminismin mukaan naiset etsivät kyllä tukea toisiltaan, mutta mielistelevät samaan aikaan miehiä. (Valtavirtaa edustava akateeminen naistutkimus määrittelee kaksoisstandardin kiltimmin: naiset tukevat toisiaan, mutta heidän on samaan aikaan elettävä miesten maailmassa, miesten säännöillä.)


Melamedin mukaan historialliset näkemykset rodusta ja kapitalismista ovat muuttuneet, mutta rotu säilyy määreenä, joka oikeuttaa kapitalistisen varallisuuden epätasaisen jakautumisen (2). - Ja nykyisen uusliberalistinen talousihanne markkinoi itseään monikulttuurisuuden ja kaikkia ihmisiä yhdistävän globalisaation lähettiläänä! Rotu sulauttaa itseensä teknologioita, joilla rodullisesti dominoiva voi hallita ihmisiä liberaalien vapauksien nimissä. Hyväksikäytetyt ihmiset leikataan kapitalistisen varallisuuden ulkopuolelle. Heiltä kielletään myös liberaaliin ihanteeseen kuuluva subjektiviteetti.

As historirical articulations of race and capitalism have shifted - with white supremacy and colonial capitalism giving way to racial liberalism and transnational capitalism and, eventually, to neoliberal multiculturalism and globalization - race remains a procedure that justifies the nongeneralizability of capitalist wealth. Race continues to fuse techonologies of racial domination with liberal freedoms to represent people who are exploited for or cut off from capitalist wealth as outsiders to liberal subjectivity for whom life can be disallowed to the point of death. (2 [See Michel Foucault (1990): The History of Sexuality: An Introduction, trans. Robert Hurley, New York: Vintage, 138.])


Liberaalit rotumäärittelyt edustavat yhä logiikkaa, jossa tietynrotuista ihmisyyttä Nikhil Pal Singhin mukaan vähätellään ja stigmatisoidaan. Se tehdään siksi, että taattaisiin muiden rotujen terveys, kehitys, turvallisuus, taloudellinen menestys ja onni. (2 [Nikhil Pal Singh (2004) Black Is a Country: Race and the Unfinished Struggle for Democracy, Cambridge, MA: Harvard University Press, 223])

While liberal race procedures are unevenly detached from a wholesale white supremacist logic of race as a phenotype, they remain deeply embedded in a logic of race as a set of what Nikhil Pal Singh describes as "historic repertoires and cultural, spatial and signifying systems that stigmatize and depreciate one form of humanity for the purposes of another's health, development, safety, profit or pleasure."


Äitiys voidaan nähdä uusliberalistiselle monikulttuuriselle ihanteelle vastakohtana, monokulttuurina. Äitiys on ansa, jossa naiset saadaan uskomaan hienoon ja velvoittavaan tehtäväänsä, mutta samaan aikaan äitiyttä pidetään säälittävänä monokulttuurina, joka oikeuttaa naisten pudottamisen yhteiskunnallisesta kehityksestä.

Melamedin mukaan Yhdysvallat on tehnyt edustamastaan monikulttuurisuudesta lyömäaseen, jolla se voi etuoikeuden ja yleispätevyyden nimissä stigmatisoida monokulttuurit. Stigma oikeuttaa kidutuksen näiden kulttuurien edustajia kohtaan, joita ovat muslimit ja arabit.


As U.S. multiculturalism becomes a marker of legitimate privilege and universality, monoculturalism becomes a category of stigma that justifies torture. (16)


Äitiys ja sen täydellisesti ympäröimä koko naiseus on alettava nähdä uudella tavalla. Äitiydestä on tehtävä vanhemmuutta, jolloin naiseus vapautuu kehittymään äitiydestä itsenäisenä määritteenä. Naiseus ei voi olla sama asia kuin äitiys.

Isyys ja äitiys, mieheys ja naiseus on rinnastettava keskenään. Naiseuden on oikeus olla yhtä vähän äitiyttä kuin mieheys on isyyttä. Mieheys ei rakennu isyydestä, vaan se on suorastaan ristiriidassa isyyden kanssa.

Naiseuden ei kannata ottaa kannettavakseen samanlaista ristiriitaa, vaan uudenlaisesta vanhemmuudesta täytyy tehdä sujuvaa ja stressitöntä. Miesten on itse ratkottava vanhemmuutta koskevat ristiriitansa.


M.E. Bailey viittaa Michel Foucaultiin ja kuvaa, kuinka nykyiset ajatukset naisellisuudesta ovat syntyneet sen tuloksena, mitä aiemmin historian saatossa on pidetty naisellisena. Ruumiimme tuottavat Foucault'n strukturalistisen käsityksen mukaan tuota historian muovaamaa naiseutta. Foucault'n biovallassa ajatukset ja materia ovat spiraalissa, jossa kumpikin vaikuttaa toisiinsa. (Helen Stratford, 2002, 225 [M.E. Bailey (1993): Foucouldian Feminism, 104])


Lähteet:

Melamed, Jodi (2006) The Spirit of Neoliberalism. From racial liberalism to neoliberal multiculturalism. Social Text, vol. 89, winter 2006. 1-24.

Stratford, Helen (2002) Micro-strategies of resistance. Resources for feminist research/Documentation sur la recherche fèministe, vol. 29, 3&4/2002. 223-232.


Viitteet:

Foucault, Michel (1990) The History of Sexuality: An Introduction, trans. Robert Hurley, New York: Vintage.

Nikhil Pal Singh (2004) Black Is a Country: Race and the Unfinished Struggle for Democracy, Cambridge, MA: Harvard University Press, 223.

Ei kommentteja: