keskiviikkona, heinäkuuta 04, 2007

Ihana ja ilmeikäs Puola

Ihastuin äskettäin Puolaan niin, että sen maan varalle voisi alkaa rakentaa kunnollista matka- ja reittisuunnitelmaa. Ja jonkinlainen kielen perustaito pitäisi hankkia.

Uskon, että myös puolaa on mahdollista oppia nopeasti puhumaan jollain erittäin alkeellisella tasolla, mikä yleensä hienosti riittää monipuoliseen kanssakäymiseen paikallisten kanssa. Tietysti jo tällä matkalla heittelin sekaan puolalaisia sanoja ja lyhyitä lauseita. Mielestäni paikallisen kielen puhuminen tuo kulkemiseen suurta huvia.

Eilen juttelin Tukholman satamassa erään Hollannissa asuvan suomalaisnaisen kanssa, jolle totesin että kielitaito ei ole kielenrakenteiden osaamista, vaan silkkaa kommunikaatiota. Nainen oli samaa mieltä, ja sanoi että usein keskustelukumppani ymmärtää jo puolesta sanasta mitä haluat sanoa huonolla kielitaidollasi. Juuri näin on.

Puolassa maantieliikenne on sotkuista sanan kaikissa merkityksissä, mutta matkailijalle maa on äärettömän monipuolinen ja -ilmeinen. VÄRIKÄS, luonteikas ja aina yllätyksellinen.

Mukana oli sen verran yleisluontoinen karttakirja, ettei kaikkia tien varren suuriakaan kyliä ollut siihen merkitty, joten ryhdyin nyt etsimään Internetistä missä sitä oikein tulikaan yövyttyä. Mieleeni jäi erityisesti pieni purjehduskaupunki, jossa majoituimme B & B Krol Sielawiin. Tosi tunnelmallinen halpa hotelli, jonka kiviseen jyhkeyteen kuuluu tietty nuhjaantuneisuus. Kaupunki näyttää olevan nimeltään Mikolajki. Ihana ja rauhallinen kaupunki. Sen kiehtovassa tunnelmassa saisi kulumaan monta päivää.

Tässä hotellin omien nettisivujen kuvitusta.
Ja tässä Mikolajkin sijainti pienen pienellä kartalla, joka löytyy kiinnostavalta World66-sivustolta, jonne jokainen voi kirjoittaa omia matkakokemuksiaan eri paikoista.

Aivan keskustan ytimessä sijainnut hotelli maksoi noin 150 zlotya huoneelta, eli noin 40 euroa. Tinkaamalla hinta olisi saattanut vielä pienentyä, koska kaupunki näytti paremman tutustumisen jälkeen olevan täynnä majoituspaikkoja. Meidän lisäksemme siellä yöpyi vain puolalaisperhe, joten tilaa ja rauhaa oli. Ylipäätään kaikkialla majapaikoissa näytti olevan hirveästi tilaa, kaikissa käymissämme maissa, koska pahin lomakausi ei ole vielä startannut.

Asiakaspalvelijat puhuivat paremmin saksaa kuin englantia, jota he eivät juurikaan osanneet. Minusta alkoi tuntua, että pohjoisrannikon puolalaiset eivät suhtaudukaan inhoten saksan kieleen, kuten jossain maan keskisemmässä osassa olen aiemmin tuntenut. On selvää, että pohjoisrannikolla saksalaiset ovat ylivoimainen turistiryhmä, ja eipä siellä juuri muita kansallisuuksia näkynytkään.

Ainoatakaan suomalaista en nähnyt missään, en Puolassa enkä oikeastaan muuallakaan Viron jälkeen. Itävallassa tuli yksi suomalainen moottoripyörä vastaan ja Italiassa Gardajärvellä ehkä yksi suomalaisauto. Pohjois-Saksassa näin vain muutaman suomalaisrekan, yleensä kuljetusliike Haanpään nestekuljetusrekkoja.

Vasta paluumatkalla Etelä-Ruotsissa kohtasimme retkemme suurinpiirtein ensimmäiset suomalaiset, ja Ruotsin teillä suomiautoja näkyikin paljon.

Mikolajkin keskustan kiinnostavin paikka on ehkä pursivenesatama, jossa katselin kun puolalaiset rantautuivat veneistään ja toiset lähtivät yöksi järvelle. Puolassa on paljon kiinnostavaa metsäluontoa, niittyjä ja viljelyksiä. Merenrantaakin on valtavasti, pohjoisessa, ja sitäkin kolusimme. Sekin on kerrassaan hienoa seutua! Tarkoitus oli mennä myös etelän vuoristoon, mutta Puola on niin älyttömän iso ja hitaasti kuljettava maa, että se oli pakko jättää toiseen kertaan.

Puolassa on aivan sama ongelma kuin monissa muissakin Euroopan maissa: liikenne etenee vain suurimmilla moottoriteillä, jotka ovat konemaisuudessaan toisinaan ankeita.


Moottoriteiden ulkopuolella on hyvin palkitsevaa kulkea, vaikka liikenne takkuilee suuren määrän, teiden huonon kunnon ja tietöiden vuoksi. Puola on nimittäin todella värikäs maa, kaikkialla kohtaa kirkkaita värejä kunnon keski- ja eteläeurooppalaiseen tapaan!

Tämä ei ollut ensimmäinen retkeni Puolaan. Olen käynyt siellä kolme kertaa ennenkin. Puolan teidenvarren avarat, mietiskelevät niityt lehtevine puineen ovat kuin unen kuvastoa.

Joku tyyppi on kirjoittanut seikkaperäisesti Puolasta blogissaan. (Hei c'mon, miksi ihmiset eivät voi esiintyä omilla nimillään blogeissa ja muualla netissä? Sananvapaus on ihmisen tärkein vapaus, ja tätä tärkeää oikeutta vahvistetaan paremmin omalla nimellä esiintymällä.)

Ei kommentteja: