sunnuntaina, heinäkuuta 08, 2007

Kuljeskelu on naisilta kielletty

Kuulun niihin ihmisiin, jotka tahtovat olla koko ajan liikkeessä. Ja tämä liikkuminen tarkoittaa kahta eri asiaa: on liikuttava fyysisesti omin lihaksin eli urheiltava ja toisaalta rakastan kuljeskelua paikasta toiseen. Kesäloma kotipaikkakunnalla ei ole minun lajini. En ole koskaan oivaltanut sitä, mikä motivoi ihmistä pysymään kotona lomillaan ja yleensä muulloinkaan.

Naisen kulkemista (tai oikeammin: kuljeskelua) eli matkustusta rajoitetaan ainakin kahdella tavalla. Tärkein rajoitin on ajatus naiselle sopivasta kokemisen tavasta. Naisen ei ole sopivaa kahmia sattumanvaraisesti mitä tahansa kokemuksia, vaan niiden pitäisi olla jotenkin etukäteen suunniteltuja ja valmisteltuja. Spontaanius - saati sitten impulsiivisuus - eivät kuulu naisen matkustukseen.

Kulttuurihistorioitsija Anna Kortelainen ruoti ehkä puoli vuotta sitten uusinta tavaratalokirjaansa ja totesi, että tavaratalot ovat ehkä olleet naisille sallittuja vaeltamisen muotoja. Muu vapaa kulkeminen ja vaeltaminen eli kulkurius eivät ole naiselle suotavia. Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että naisen ei ole oikein sopivaa kulkea ja vaihtaa maisemaa yksin, flaneerata, mitä taas miehelle pidetään erittäin luonnollisena asiana ja suorastaan perimiehisyyden ilmauksena. Nainen ei saa olla lonely rider, joka ratsastaa yksin kohti auringonlaskua.

Toinen naisen liikkumista rajoittava tekijä on hyvinkin se, mistä kirjoitin edellisellä kerralla. Matkustamisen käsitteitä on ladattu tietyn tyyppisin sukupuoliroolein. Käsitteeseen perhematkailu liittyy ajatus, että perheen matkustaessa nainen kuitenkin aina hoivaa ja auttelee taustalla. Lopulta hänen huolenpidostaan riippuu kuinka perheen matka onnistuu. Kokemus syntyy siis perheestä, eikä uusista vaihtuvista maisemista ja tutustumiskohteista.

Mielestäni matkustaminen on ennen kaikkea kohteeseen tutustumista ja siitä ammentamista. Aistien on välttämätöntä irtaantua perheestä ja sen yksittäisistä jäsenistä, koska vaeltelun ja kulkemisen on tärkein tehtävä on vieraannuttaa ja irtaannuttaa kaikesta tutusta.

Mielestäni ulkomaanmatkailun hienoin anti on se, jos Suomeen palatessa on alkanut tarkastella kotimaata puolueettoman neutraalisti, etäältä, ikään kuin ulkomaalaisen - tai mikä vielä parempaa: maailmankansalaisen silmin.


Käsite perhematkailu ei edes yritä pyrkiä tällaiseen tarkastelutavan uudistamiseen ja raikastamiseen.

Mutta oikeasti: perheen kanssa kokeminen on varmasti ihmisen isoimpia nautintoja. Pitää vain muistaa, että se edellyttää kulkurimaista kokemisen ja näkemisen tapaa, jossa kuljetaan aistit auki. Flaneerausta.

Flaneerata? Eikö vaeltavalle ja sattumanvaraisuuksia etsivälle ja rakastavalle matkustamiselle ole mitään vakiintunutta sanaakaan? Matkustamisen käsite on ryvettynyt massaturismissa, jossa kaikki kulkevat ennakko-ohjeiden mukaan samaan suuntaan, samoihin turistikohteisiin, samojen patsaiden juurelle.

Matkustaakseen, flaneeratakseen ei tarvitse kulkea kauas. Flaneeraus on Antti Kariston kirjoittaman pohdinnan mukaan nimenomaan lähiympäristöön ja kaupungin luomaan yllätyksellisyyteen tutustumista.

Valokuvausta harrastavat tietävät, millaisia mikromaailmoja, kokonaisia universumeja, lähiympäristöömme kätkeytyy. Mielestäni hyvin samankaltaisesta kokemuksesta on kyse, kun kulkee uutta polkua pitkin kaupasta kotiin tai ryhtyy juttusille tuntemattoman ihmisen kanssa.


Matkustaminen ja kulkeminen, vapaa vaeltelu ja kuljeskelu, ovat ristiriidassa naisen sukupuoliroolin takia siksi, että naisen tapaa kokea ja nähdä eli hankkia tietoa säädellään moraalisesti.

Se, mikä on luvallista miehelle, ei ole sopivaa naiselle.


Kuljeskelun ihanuutta invalidisoivat sukupuoliroolien lisäksi muutkin tekijät. Olen havainnut, että ihmiset sekoittavat helposti autolla ajamisen ja matkustamiseen liittyvän elämyksellisen kokemisen keskenään. Autolla ajaminen, eli autossa istuminen, ei kuitenkaan liity juuri mitenkään kuljeskeluun, vaan autoilu on enemmänkin näkemisen ja havaitsemisen este.

Usein virkistävä kokeminen alkaa vasta sitten, kun moottori sammutetaan ja aletaan primitiivisesti syödä eväitä konepellin päällä.


Euroopassa liikkuessaan tajuaa, kuinka henkilöautoistunut manner Eurooppakin on, mutta perseen leviäminen ja vartalon rasvoittuminen eivät kerro siitä, että pullukka olisi myös nähnyt paljon. Ihrapeppu on kyllä tullut istuneeksi paljon, autossa.

Väitänpä jopa, että ihminen ei voi kokea ja tuntea, jollei hän ole fyysisesti hyvässä kunnossa. Huonokuntoisen ihmisen kokemusta sävyttää aina ensimmäiseksi hänen huono kuntonsa. Ympäristön tarjoama jännittävä elämys jää aina voimattomaksi henkäykseksi turvotuksen ja apatian rinnalla.

Monelle ihmiselle on jäänyt epäselväksi se, että autolla ajaminen ei ole liikuntaa.


KUVA 1: Otin tietysti kameran mukaan, kun lähdin Mittenwaldissa aamulenkille. Mittenwald sijaitsee Etelä-Saksassa, Tirolissa, Itävallan rajalla. Lähialueella sijaitsee myös Saksan korkein kohta, Zugspitze. Mukava hotellinomistajanainen antoi meille huoneen, jonka parvekkeelta oli suunnilleen tällainen näkymä.

KUVA 2: Tuukka-poikani leikkii paljon kepeillä ja kävyillä, tässä keppi oli jonkinsortin sukellusvene. Tuukka heittää vettä sukellusveneen "savupiippuun". Härjänvatsan uimaranta, Kiikala.

KUVA 3: Ulpukka Jämsänkosken kaupungin keskustassa, Koski-Keskisen pikkujärvessä. Rakastan veden heijastuksia.

2 kommenttia:

Rodrigo kirjoitti...

Oi, achei teu blog pelo google tá bem interessante gostei desse post. Quando der dá uma passada pelo meu blog, é sobre camisetas personalizadas, mostra passo a passo como criar uma camiseta personalizada bem maneira. Se você quiser linkar meu blog no seu eu ficaria agradecido, até mais e sucesso. (If you speak English can see the version in English of the Camiseta Personalizada. If he will be possible add my blog in your blogroll I thankful, bye friend).

Panu kirjoitti...

Naisen kulkemista (tai oikeammin: kuljeskelua) eli matkustusta rajoitetaan ainakin kahdella tavalla. Tärkein rajoitin on ajatus naiselle sopivasta kokemisen tavasta. Naisen ei ole sopivaa kahmia sattumanvaraisesti mitä tahansa kokemuksia, vaan niiden pitäisi olla jotenkin etukäteen suunniteltuja ja valmisteltuja. Spontaanius - saati sitten impulsiivisuus - eivät kuulu naisen matkustukseen.

Se, että sinun pääsi sisällä on kaikenlaisia itse keksimiäsi esteitä tehdä asioita koska olet nainen, ei merkitse, että kaikilla muillakin olisi.