keskiviikkona, elokuuta 01, 2007

Lapsi ei tarvitse yksityisyyttä

Päiväkodin syyskauden alkaessa kannattaa pohtia tavoitteita laitoksen toiminnassa ja lapsen hoidossa.

Eräs tärkeä päämäärä nousee mieleen heti: avoimuus ja julkisuus. Se on kiihottavalla tavalla vastoin sitä päiväkodin ns. kodinomaisuutta, jonka avulla tosiasiassa pidetään julkisen laitoksen toiminta salaisena ja suljettuna.

Työntekijät ovat aina näissä "kotielämää tukevissa" ammateissa lähes sataprosenttisesti naisia. Heidät vihitään mukaan suljettuun maailmaan siten, että vedotaan esimerkiksi lapsen etuun ja lapsen kehityksen turvaamiseen.

Tässäkin yhteydessä lapsen etu on tosiasiassa vain yhteiskunnan jonkin rakenteen ja patriarkaalisen, vanhanaikaisen ideologian etu. Naisten maailmasta ja elämästä, kuten heidän ammateistaan, vaikeneminen tukee hienosti miehistä valtaa.

Päiväkodissa on valokuvaus kielletty laitoksen juhlissa, joissa lapset esiintyvät. Kuvaamisesta on tehty suomalaisessa päivähoitojärjestelmässä jokin erityisalue, vaikka avoimessa yhteiskunnassa kaiken pitäisi olla lähtökohtaisesti julkista. Lasten esityksiä seuraavalta yleisöltä kysytään erikseen, saako juhlassa kuvata. Jos joku vanhempi kieltää lapsensa kuvaamisen, kaikki joutuvat luopumaan kuvaamisesta.

Ehdotan, että tällainen lapsi, jota siis ei hänen vanhempansa mukaan saa valokuvata (ja julkaista niitä julkisilla areenoilla, kuten Internetissä), vedetään pois esiintyjäjoukosta ja piilotetaan hänet huolellisesti istumaan jonnekin pimeään, yleisön joukkoon.


Vanhempia pitäisi kannustaa valokuvaamiseen, juhlat täytyisi suorastaan suunnitella siten, että valokuvaaminen, ts. juhlan esteetön ja mahdollisimman onnistunut seuraaminen, olisi helppoa. Jo juhlaa suunniteltaessa olisi ajateltava valokuvaavien katsojien hyvinvointia ja viihtyvyyttä.
Tässä yhteydessä voisinkin puhua paljon poikani Tuukan kevätjuhlasta, jonka hänen jämsänkoskelainen päiväkotinsa Koivulinna järjesti.

Tilaisuus oli valokuvaamisen aiheuttaman "uhkan" vuoksi suorastaan surkuhupaisa. Taisi käydä niin, että varotoimenpiteet onnistuivat vaurioittamaan juhlasta tiedottamista ja esiintymisareenan rakentamistakin.

Juhla oli hyvä esimerkki siitä, kuinka naistyötekijät pakotetaan keskittymään täysin joutavaan, kun he vaalivat suljettua ja privaattia kodinomaisuutta, eli yksityisyyttä ja ummehtuneisuutta. Privaatin vaaliminen on kätevä motiivi vaieta naiset ja naisvaltaisten alojen työntekijät ammatillisesti. Näitä naisammatteja ei siis oikeastaan ole edes olemassa, jos ne eivät saa nauttia julkisuudesta kuten muualla yhteiskunnassa tehdään.

Olen sitä mieltä, että päiväkodin olisi suorastaan järjestettävä vanhemmille yhteinen areena valokuvien esittelyyn ja julkaisemiseen, niin Internetissä kuin esimerkiksi päiväkodin seinälläkin. Juhlasta voitaisiin hupaisine kuvateksteineen koota mielenkiintoinen teos.

Kiellän poikaani osallistumasta yhteenkään sellaiseen julkisen laitoksen juhlaan, jossa ei saa valokuvata - tai jossa tämä kuvaamiskielto leijuu uhkana.

Suhtaudun äärettömällä epäluulolla sellaiseen, että koetetaan rakentaa raja-aitoja yksityisyyden ja julkisen välille. Julkinen ei saa olla mikään erityisalue, vaan peruslähtökohta, kaikessa. Yksityisyyden sen sijaan on oltava se kummallinen, outo alue, johon on lupa suhtautua varauksella. Siitä kun ei todellakaan tiedä mitä se pitää sisällään.

Esitän päiväkoti Koivulinnalle, kuten myös muulle Jämsänkosken päivähoidolle, että juhlat on suunniteltava alusta saakka julkisiksi, komeasti ja näyttävästi. Yhteenkään salaseuraan en halua koskea tikullakaan - en edes päiväkodin kevät- tai joulujuhlaan.

Julkisuus on ainoa tapa elää mukana yhteiskunnassa. Paskalta haiseva "kodinomaisuuden" ideologia on silkkaa kansalaisten kyykyttämistä ja todellisen vallan kätkemistä. Oikeus ja kohtuus elävät vain vapaudessa eli julkisuudessa.


KUVISSA poikani ui 24.7.2007 Vaasan keskustan uimarannalla, joka sijaitsee
Wasalandiaa vastapäätä. Wasalandiaan ei nyt menty, paikka on hankalan ja kalliin maineessa (kannattaisiko yrityksen tehdä sille jotain?), mutta viileässä merivedessä tuli pulikoitua.

4 kommenttia:

Irene Koivunen kirjoitti...

Eikö tämä kuvauskielto perustu jossain määrin nykyisiin tietosuojamääräyksiin? Ne tulevat siis ylempää kuin päiväkodin tätien päästä.

Minusta taas ERITTÄIN MONISSA juhlissa valokuvaaminen pitäisi kieltää. Menee koko juhla piloille, kun innokkaat kuvaajat sohivat ja säheltävät. Taitaa olla melkoisen vaikeaa järjestää vaikkapa päiväkodin kevätjuhla niin, että kaikkien naperoiden isät, kummit ja mummit pystyvät kullannuppujaan kuvaamaan. Tärkeimmät asiat voi joskus tallentaa ihan vaan sydämeensä.

Irene Koivunen kirjoitti...

Ai niin. Onko Tuukka itse valinnut sen, että hänen kuviaan on netissä? Tietenkin sinulla hänen huoltajanaan on oikeus päättää hänen puolestaan. On vaan asioita, joita aikuiset päättävät lasten puolesta. Ja on asioita, joita jotkut aikuiset päättävät toisten aikuisten puolesta. Ja Tuukka on varmasti iloinen, kun ei enää pääse päiväkodin juhliin.

Minusta olet jo ylihysteerinen kun vouhkaat tuota salaperäisyyttä yms liittyen päiväkotien juhliin. Sitäpaitsi, näinä pedofiilien aikoina on ihan hyvä vähän katsoa, mitä nettiin laitetaan. On tuo Tuukkakin vaan niin söpö poika....

Feministi kirjoitti...

Mielestäni tietyt käytännöt ovat ikään kuin uria, jotka ohjaavat ajatteluamme. Ne eivät ole siis vapaita valintoja. Jos otamme käytännöksi, että valokuvaamisella voidaan raunioittaa yksityisyyttä ja siten ihmisen elämää, aletaan valokuvaamiseen siksi liittää negatiivisia tarkoitusperiä.

Mielestäni ihmisillä on mahdollisuus valita, miten asiat määritellään, millaisin varauksin ja ENNAKKOASENTEIN niitä käsitellään.

Valokuvaus tukee vapaata yhteiskuntaa, avoimuutta ja julkisen sfäärin rakentamista. Kaikki todellinen kehitys voi tapahtua vain julkisessa sfäärissä, mahdollisimman kaukana suojaisesta intiimistä. Antaa tuulten puhaltaa pimeät nurkat raikkaiksi.

Lapsen kuvien julkaiseminen (Internetissä, aikakauslehdessä, paikallislehdessä, t-paidassa, onnittelukorteissa, joulukalenterissa jne...) on osa arkista asiaa. Sitä kutsutaan kasvatukseksi. Valinnoillamme ohjaamme ajattelemaan lasta tietyllä tavalla. Vanhemmat syöttävät lapselleen jatkuvasti omaa ideologiaansa. Mutta vain julkisuuteen kasvava lapsi osaa tämän ideologian kyseenalaistaa. Intiimin sfäärin suojaisten aitojen sisällä kasvanut lapsi ei saa kotoaan ja vanhemmilta riittäviä työvälineitä kriittiseen ja vanhat mallit haastavaan ajatteluun.

Vain julkinen sfääri on kohtuullinen ja oikeudenmukainen.

Viittaat, Irene, yksityisiin juhliin. Niissä kuvattujen valokuvien julkaiseminen on selkeästi kiellettyä, jos lupaa ei ole erikseen kysytty. Se ei ole koskaan ollut juhlien (tai ravintolailtojen) ongelma. Mielestäni sen sijaan on iso ongelma, jos yhteiskunnan instituutio, kuten kunnallinen päivähoito, kieltää valokuvaamisen vuosijuhlassaan ja vieläpä rakentaa juhlasta ja juhlapaikasta valokuvaamiskieltoa silmällä pitäen erittäin vaikeasti tavoitettavan. Juhlaan saapuvalla vanhemmalla on fiilis, kuin saapuisi hämärään strippariluolaan, sillä myös siellä on valokuvauskielto, ravintola kun on ja yleisö ja esiintyjät ovat päiväkotilasten tapaan hiukan epäilyttäviä.

Irene Koivunen kirjoitti...

Kun sanon, että monissa juhlissa pitäisi kuvaaminen kieltää, tarkoitan NIMENOMAAN julkisia juhlia. Esim. niitä päiväkodin juhlia. Kun ei mitään näe sen kuvaajamuurin takia. Minusta sekään ei ole hyvää asiakaspalvelua päivähoidolta.