perjantaina, syyskuuta 28, 2007

Lapsia ei pitäisi huvikseen tapattaa

Oikea äiti ei tapata huvikseen lastaan, mutta sodissa naiset toimivat juuri näin. Työntävät sotilaaksi rintamalle lähteneen jälkikasvunsa maalitauluksi.

Amerikkalainen näyttelijä Sally Field totesi kiitospuheessaan tv-palkintogaalassa tähän tapaan: "Jos äidit hallitsisivat maailmaa, sotia ei olisi." Tämä väite oli puheen loppuhuipentumana, mutta suurta amerikkalaista tv-yleisöä varten se sensuroitiin pois.

Katso
You Tubessa, kuinka tv-kanava Fox sensuroi puheen dramaattisesti kesken lauseen. "If the mothers ruled the world there would be no..."

Ja tässä
Sally Field sensuroimattomana: "there would no God damn wars in the first place" - tai jotain sinne päin.

Jertta Blomstedt kertoi Fieldin rohkeudesta joka viikkoisessa radiokolumnissaan Ylen ykköskanavalla Ykkösaamu-ohjelmassa.

Well, olen samaa mieltä Sally Fieldin kanssa sataprosenttisesti, kun huomioidaan, että puheeseen kuuluu esittää asiat iskulauseenomaisesti. Pitkiä taustoituksia ei voi alkaa esittää.


Minulla on mahdollisuus tässä kirjoituksessani käsitellä tuota ajatusta Fieldiä perusteellisemmin.

Äidit eivät sinänsä ole kulttuurin tuotteina mikään muutosvoima. Melko harvoin he edustavat edes vähäisenkään tason älyllisyyttä. Äitiys on naiselle lähinnä vanhoja, patriarkaalisia käsityksiä uusintava rooli, joka vieläpä poikkeuksellisen tiukasti kahlitsee naisen kyvyn toimia itsenäisesti ja älyllisesti. Äidit ovat oikeastaan vaarallisia niin lapsille kuin ihmiskunnallekin.

Minun näkökulmastani Sally Field tarkoittaa sitä, että lapsen kasvua ja kehitystä seuraava ihminen ei voi antaa elämän sammua riitojen ja voimannäytön takia. Ihmishenki ja elämä yleensä ovat niin kallisarvoisia asioita, että yksikään äidin (eli elämän kasvunihmeelle herkistyneen ihmisen) asiantuntemuksella ja kokemuksella varustettu ihminen ei salli kenenkään kuolla sotaoloissa.
Äiti ei voi sallia, että ihmisiä tuhoava sodankäynti on minkäänlainen vaihtoehto politikoinnissa ja selkkausten ratkomisessa.
Niin, tässäpä hiukan taustaa sille, mitä minä pidän oikeana äitiytenä, tai äitiysfilosofian fantastisimpana tehtävänä. Olemme niin turtuneita epä-älylliseen äitiyteen, ettemme tule edes odottaneeksi vanhemmilta mitään (yhteiskuntaa kehittäviä) korkeampia päämääriä.

Liikun tässä feministinä erittäin poikkeuksellisesti biologian alueelle. Puhun elämän suojelemisesta ja elämän arvostamisesta. Kulttuurisesti näille seikoille ei ole annettu juuri minkäänlaista tilaa, elämällä sinänsä ei ole asemaa, sillä on vain välinearvo. Sodassa ja siihen varustautumisessa hallitsevat toki patriarkaaliset arvot ehkä puhtaimmillaan ja stereotyyppisimmillään (mies lähtee sotaan puolustamaan omaisuuttaan, eli maataan, naisiaan ja lapsiaan), mutta tätä tätä patriarkaalisen idiotismin häiritsemistäkin tärkeämpää on itse elämä.

Miettikää, millainen valtava kehityskulku, luonnon dynaamisyyden näyttö ja edellisten sukupolvien (kuten lasten vanhempien) työn tulos on lapsen kasvu aikuiseksi.
Ihmisen kehittymiseen aikuiseksi ja omaksi vahvaksi itsekseen on huikea, ihastuttava ja äärettömän liikuttava kehitystarina, johon sadat eri ihmiset ovat matkanvarrella antaneet oman panoksensa ja apunsa, ja panneet kehittyvään lapseen toivonsa. Tämä ihmishenki voi tuhoutua sotaoloissa yhden harhaluodin ansiosta.

Ei kiitos. Näin ei käy minun lapselleni.

Minun lapseni jalostuu hienoksi ja hyödylliseksi yksilöksi jo elämänsä aikana; kuolema isänmaan puolesta ei voi antaa hänelle eikä hänen kansalleen enää mitään lisäarvoa.

Ihminen ei voi olla tykinruokaa. On kunniakkaampaa kuolla elämää arvostaen ja vaalien kuin sitä halveksien ja tuhoten.

Minä jaan tällaisen mielipiteen Sally Fieldin kanssa täysin. En missään tapauksessa päästäisi lastani "puolustamaan isänmaata" - ja äidin kunniaa - mihinkään, mikä viittaa sotimiseen. En siis edes nykyisen kaltaiseen Puolustusvoimiin. Olisin surkea ja säälittävä lälly, epä-älyllinen ja selkärangaton, jos tyytyisin luottamaan siihen, että lapseni ei tule koskaan joutumaan sotaan, vaikka asepalveluksen suorittaisikin. Rauhan aikaan luottaminen ja rauhan ajatukseen turvautuminen ei voi olla mikään älyllinen mahdollisuus.

Minä en pelkästään moiti Puolustusvoimia. Mielestäni laitoksesta löytyy paljon mielenkiintoista. Eräs tällainen on vastuukysymyksen miettiminen: mikä on kansalaisen vastuu omalle maalleen? Puolustusvoimien ajatuksenkulku etenee kuitenkin siten virheellisesti, että sotilaat opetetaan puolustamaan omaisuutta sen eri muodoissaan: maata Suomen rajojen sisällä, naisia ja lapsia ja kansallisia perusarvoja (kuten länsimaisia käsityksiämme oikeudesta ja vapaudesta).

Mielestäni ainoa asia, jota voidaan oikeasti puolustaa on yhteisö, jolloin ei varjella yhdenkään yksilön subjektiivisia etuja. Tämä ei kuitenkaan kuulu Puolustusvoimien ideologiaan.

Irakissa USA puolustaa öljy- ja muun suurteollisuuden subjektiivisia etuja. Yhteisöllisyyden voima nostaa tässäkin silti päätään ja se paljastaa väistämättömyytensä: kauniisti ajateltuna amerikkalainen suurteollisuus voidaan nähdä tällaisena yhteisönä. On vain niin, että tällaisen rahayhteisön etujen vuoksi sotimista ei voi perustella rehellisesti ja suoraan kansalle.
Ihmisille kun on tähän saakka opetettu, että kapitalistinen kilpailu käydään rehdisti talouden ja avoimuuden säännöillä, ei pakottamalla ja tappamalla.

Valokuvat ovat saalistani Muuramesta. Niitä on lisää Photobucketissa omassa Muurame-kansiossaan.




5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aika usein sotilaat ovat vapaaehtoisia nuoria miehiä. Sankaruus, kunnia, jännitys, seikkailu ja aseet houkuttavat helposti. Ei pidä aliarvioida.

Minulta lapsena kiellettiin sotaleikit, leikkiaseet ja kaikki vähänkään väkivaltaiset tv-ohjelmat. Mutta ei auttanut yhtään. Sotaleikit leikittiin vain aikuisten katseilta piilossa. Kivet, kävyt, kepit ja risut muuttuivat käsissämme heti miekoiksi, pistooleiksi ja kranaateiksi.

En tiedä, mutta epäilen, että poikasi saattaisi tehdä samoin.

Kookos kirjoitti...

Syy miksi Sally Field sensuroitiin, näyttää olevan, ettei ilmaisua "God damn" saa käyttää, ei tuo lause sinällään.

Jos Sally olisi sanonut "Let's face it, if mothers ruled the world, there would be no wars in the first place" - se olisi ollut ihan ok.

Ei Amerikassa sentään sodanvastaisia mielipiteitä sensuroida.

Anonyymi kirjoitti...

Olenko väärässä jos muistelen, että Suomen lain mukaan asepalvelusta suorittamatonkin mies on asevelvollinen sotatilan aikana, ja sotatilan aikana karkuruudesta / aseistakieltäytymisestä voidaan rangaista kuolemalla?

Panu kirjoitti...

Oikea äiti ei tapata huvikseen lastaan...

Mutta feministiäiti syyllistää poikansa pornon katselusta ja ohjaa pojan näin itseinhon, itsetuhon ja nuorena kuolemisen tielle.

Feministiäiti ei ole oikea äiti.

Feministiäidin poikalapset tulee ottaa rutiinitoimena huostaan.

Anonyymi kirjoitti...

Lapsia ei pitäisi huvikseen tapattaa

Mutta feministi tuhoaa huvikseen poikalapsensa elämän. Siksi feministiäitien poikalapset tulisi rutiinitoimena ottaa huostaan ja feministiäideille määrätä ikuinen poikalastensa lähestymiskielto.

Feministiäiti leipoo kiven poikalapsensa leipään. Armeliaampaa olisi ampua luoti poikalapsen ohimoon hänen nukkuessaan kuin jättää hänet feministiäidille, joka tuhoaa pojan elämän yhtä varmasti kuin luoti, mutta tuskallisemmin. Feministiäiti kääntää poikansa määrätietoisesti tuhon tielle, kohti feminismi-Moolokin liekehtivää kitaa, joka huutaa aina vain enemmän lapsiuhreja.