maanantaina, lokakuuta 01, 2007

Äijiä päiväkoteihin!

Naiset ulos sosiaalisektorilta!

Ämmäily ja naisvalta pitäisi nitistää sosiaalisektorilla. Se on varmasti kyllä kovin vaikeaa, sillä niin suuri osa sosiaalialan voimasta tulee naisilta. Ilman naisten uskoa ja panostusta eivät sosiaali- ja hoivasektorit pyörisi.

On kuitenkin tietoisesti koetettava päästä irti sukupuolittuneesta vallasta näissä töissä. Iso osa kuntien sosiaalisektorin työstä pitäisi siirtää osaksi opetusta. Sosiaalityön kohteista eli objekteista pitäisi tehdä subjekteja.
Lastentarhanopettajien pitäisi näyttävästi markkinoida ja myydä koulumaisen opetuksen idea päivähoitoon. Pikkulapset kouluun jo kolmevuotiaina!
Lapsiparkamme ovat ikuisesti tuomittuja "äidin kaltaisten naisten antamaan hellään ja perusturvalliseen kodinomaiseen päivähoitoon", jollei moniarvoista ja tasa-arvoista demokraattista yhteiskunnallisuutta osata tuomaan lasten kasvun ja kehityksen tueksi päiväkoteihin.

Ruotsissa työskentelee 2200 esikoulunopettajaa, joista vain neljä prosenttia on miehiä. (DN 29.9.2007) Tämä ei ole mikään yllätys. Vanhemmuuden ja ydinperheen sukupuolittuneeseen työnjakoon liittyvät nais- ja miesammatit kertovat karua kieltään siitä, kuinka sukupuolirakenteet ovat jähmeitä ja muuttumattomia myös julkisessa sfäärissä eli avoimessa yhteiskunnassa.


Lapset ovat naisten omaisuutta aivan samoin kuin autonasennus, talonrakentaminen ja talouden huippujohtaminen kuuluvat lähes yksinomaan miehille.

Lastenhoidon johtaja Lars Fransson toteaa, että on lähes mahdotonta saada miespuolista henkilökuntaa. "Se on ongelma. Lapset tarvitsevat sitä, että he voivat kohdata ja oppia tuntemaan sekä naisia että miehiä."

Tukholman Vanhassa kaupungissa sijaitsevassa Nicolaigårdenissa työskentelee peräti yhdeksän miestä esikouluopetuksessa. Se on poikkeuksellista. Nicolaigårdenissa esiopetuksessa työskentelee yhteensä 27 henkeä.

Nicolaigården kuuluu Södermalmin alueeseen, jota johtaa Lotta Rajalin. Hänellä on hoidettavaan alueella viisi esikoulua. Hänen työvälineenään menestyksessä on ollut miesten erikoiskohtelu (särbehandling). Hän ei halua yksisilmäisesti tuijottaa koulutuksessa hankittuihin arvosanoihin, vaan hän haluaa huomioida miesten muut kyvyt ja tarjoaa heille houkuttimeksi jatkokoulutusta.
Mitä enemmän hän on onnistunut palkkaamaan miehiä, sitä helpompaa uusien miesten rekrytointi on ollut jatkossa.

"I stället för att stirra sig blind på förskollärarexamen försöker hon se till andra kompetenser och erbjuda vidareutbildning. Ju fler män hon anställt, desto lättare har det varit att rekrytera nya."

Hän huolestui miesten vähyydestä vuonna 1998, jolloin hän asetti tavoitteekseen nostaa heidän määränsä puoleen työntekijöistä.

"Jag satte upp ett mål på 50 procent män 1998 när jag började oroas av att barnomsorgen var så fattig på killar."

Esikoulunopettajina työskentelevillä Anders Bengtssonilla, Christopher Sanderilla, Reza Moafilla ja Mikael Strömillä on pelkästään hyvää sanottavaa päällikön panostuksesta henkilöstön sukupuolijakautumaan. Ilmapiiristä tulee luovempi, näkökulmat monipuolistuvat ja lapset saavat mahdollisuuden oppia sekä miehiltä että naisilta.

"Anders Bengtsson, Christopher Sander, Reza Moaf och Mikael Ström har bara gott att säga om chefens satsning på en blandad personalgrupp. Stämningen blir mer kreativ, infallsvinklarna fler och barnen får en chans att lära sign av både män och kvinnor."

Miehet uskovat, että yleisesti miesten asenteet kehittyvät koko ajan paremmiksi lasten parissa tehtävää työtä kohtaan, mutta alan naispalkka ottaa päähän.

Esiopetus vaatii 3,5 vuoden koulutuksen, ja palkka on hiukan yli 21 000 kruunua kuussa.

"Korkea palkka antaa korkeamman statuksen. Se on kyllä usein tärkeämpää miehille kuin naisille", Anders Bengtsson sanoo.

"En hög lön ger högre status. Det är nog ofta viktigare för män än för kvinnor, säger Anders Bengtsson."


Miehet tuntuvat päätyneen omalle alalleen:

"Trots det kan ingen av dem tänka sig ett bättre jobb. 'Der ärä ett extremt tacksamt jobb, barnen blir glada för allt man gör för dem, säger Christoffer Sander.

Margareta Havung on tutkinut esiopetuksessa työskenteleviä miehiä. Hänen mielestään miesten vähyyden ongelma ei korjaannu pelkästään ongelmaa kuvailemalla, vaan hän vaatii tapauskertomusten ja tiedotuskampanjoiden sijaan vahvempia keinoja. Hän ei usko, että pelkästään kaunis ajatus valinnanvapaudesta vahvistaa lasten esiopetuksen suosiota miesten keskuudessa. Hänen mukaansa tarvitaan avuksi lainsäädäntöä.

"För att männen i förskolan ska bli fler krävs en förändring av attityder. Och jag tror inte att det är något som 'den vackra valfriheten' kommer att ordna åt oss. De flesta av oss väljer som vi alltid gjort. Jag tror på
kvotering och lagstiftning. Det här går så oerhört långsamt, säger Margareta Havung."

Lasten päivähoitoon voitaisiin mielestäni luoda sisääntuloväylä miehille, joilla ei ole alan koulutusta. Miehiä pitäisi houkutella nimenomaan miesvaltaisilta aloilta ja miehekkäistä töistä. Äijiä, joiden kourat ovat rasvassa ja vaatteet liassa. Sukupuolirajojen purkaminen olisi tietoisen radikaalia. Tällaiset raavaat miehet olisivat kullanarvoisia niin lasten kuin päivähoidon henkilökunnankin kannalta. Päivähoitoa vaivaa nais- ja siistiin sisätyönäkökulmaan urautuminen.

Fyysisiä ja teknisiä miesammatteja varten pitäisi kehittää jokin järjestelmä, jossa mies voisi yhteiskunnan tukemana siirtyä esimerkiksi vuodeksi työhön johonkin naisammattiin harjoittelijan kaltaisiin tehtäviin. Väistämätön palkanalennus olisi tietysti miehellä edessä, mutta yhteiskunta voisi tukea miehen palkanmaksuun osallistumalla tällaista työelämän sukupuolittuneisuutta purkavaa kehitystyötä.

Fyysisesti yksipuolisesti kuormittavasta miesammatista mies vapautuisi toisentyyppiseen kuormittavaan ja raskaaseen työhön eli hoitoalalle. Helpotus olisi se, että kroppa ja pää voisivat levätä sen vuoden ajan miesammatin rasituksista.
Lähde:
Andreas Jennische: Förskolorna i Stockholm skriker efter män. Dagens Nyheter 29.9.2007.

Kuvat olen ottanut Konemessuilla Sipoossa 8.9.2007. Lisää valokuvia tapahtumasta.



Ei kommentteja: