tiistaina, lokakuuta 09, 2007

Miehet tukevat toisiaan

Jo 1940-luvulla perustettu keskiviikkokerho on yhä voimissaan. Se on suorastaan kummallisen elinkelpoinen, vieläkin. Se on kerho, jonne tytöiltä on pääsy kielletty.

Asiasta uutisoi Hufvudstadsbladet eilen 8.10.2007. Sama lehti jatkaa kerhon kimpussa tänäänkin. Hyvä.

Poikien oma klubi ei kuulosta aikuisten touhulta, vaan mieleen nousee ensiksi päiväkoti-ikäisten poikien oma identiteettikerho, jossa miesvetäjä opastaa pikkupoikia miehisiin harrastuksiin. Tai alakouluikäisten kerho, jossa pojat ovat korkeintaan neljäsluokkalaisia.

Tuollaisissa kerhoissa ei olisi mitään oudoksuttavaa, joskin niissäkin pitäisi olla jokin hyväksyttävä selitys sille, miksi tyttöjä ei päästetä mukaan.

Mutta että eliittimiesten oma keskinäinen klubi, jonne miehet vetäytyvät rauhassa keskustelemaan...

Minulla ei ole mitään miesten omia terapiaryhmiä vastaan, mutta näihin terapiaistuntoihin ei saa kytkeä mukaan valtaa ja sen käyttöä. Nyt keskiviikkokerhossa käy Suomen poliittinen ja taloudellinen huippujohto hakemassa sukupuolensa vuoksi vertaistukea.

Kylläpä vain edelleen näyttää sukupuoli olevan se tekijä, jonka avulla Suomea hallitaan! Sukupuoli näyttää olevan näille herroille ihan oma kyky, jota on vaalittava. Sukupuoli (sex) ei siis ole tässäkään vain biologiaa, vaan se on konteksti, ympäristö, jossa ihminen toimii (gender).

Ymmärtäisin vertaistuen tarpeen hyvin, jos miehet hakisivat vertaistukea sairauteensa, parisuhde- ja ihmissuhdeongelmiin, lastenkasvatukseen, laihduttamiseen, parempaan mieskuntoon tai muuhun terveellisten elämäntapojen ylläpitoon. Nyt keskiviikkoklubi etsii vahvistusta miehuudelle, siis sukupuolelleen.

Yhteiskuntaa ei siis haluta tehdä sukupuolisesti yhä läpinäkyvämmäksi, vaan sukupuolijaon mukaisia muureja rakennetaan tietoisesti.

Miesten välisissä suljetuissa keskusteluissa päädyttäneen helposti siihen ihan samaan binääriseen ja dikotomiseen ajattelutapaan, mikä muuten periytyy mies-nainen -ajattelusta kaikkialle. Miehet voivat sulkea keskuudestaan ne ongelmat, jotka koskevat naisia. Ja naisia koskevia, naisten omia ongelmiahan ovat esimerkiksi kaikki hoiva ja hoitaminen, heikommista huolehtiminen, lapset, sairaat, vanhukset, koti... Eli kaikki se privaatin sfäärin työ, joka ei julkisuudessa näy. Siksi silmät on helppo sulkea yksinkertaisesti perustamalla poikien oma kerho.

Binäärisen ajattelun suoranaisesta ohjelmallisuudesta juoruaa muuten se, että seurakunnan johdossa on ahkeroinut seitsemän vuoden ajan Teollisuuden ja Työnantajain keskusliiton toimitusjohtaja Johannes Koroma. Ei, mutta nyt tämä selonteko meni jo ihan horror-kamaksi.

Arja Alhon (HBL 9.10.2007) mukaan Suomi on pieni maa, siksi Keskiviikkokerho on demokraattinen ongelma. Suuressa maassa on paljon erilaisia kerhoja ja seuroja, jotka toimivat toistensa vastavoimina. Suomessa puolestaan on Alhon mukaan vain Keskiviikkokerho.

Alho haistattaa pitkät vanhoille äijille HBL:n kuvatekstissä. Vanhat patut eivät häntä kiinnosta, vaan hän keskustelee mieluummin nuorten IHMISTEN kanssa. Tämä on iso askel eteenpäin myös Arja Alholle, joka epämääräisin perustein antoi miljoonakorvaukset lähes anteeksi Ulf Sundqvistille. Uffehan ei oikeastaan perustellut maksuhaluttomuuttaan mitenkään muuten kuin vetoamalla miehisesti siihen, että enempää Suomen valtio ei tule häneltä saamaan.

Mutta Alholla riittää näköjään kykyä virheiden tunnistamiseen ja uuden oppimiseen. (Enkä puhu tässä virheiden tunnustamisesta, vaan virheiden tunnistamisesta, tunnistaminen riittää eikä hommasta tarvitse siten tehdä moraalisesti värittynyttä.)

Alhon mukaan Keskiviikkokerhon tapaamisissa käytetään valtaa väärin. Ongelma on, että toiminta ei ole avointa.

Kerhon toiminta alkaa vaikuttaa Suomen huipputason vallankäytön ruumiillistumalta. Alho huomauttaa, että suomalainen eliitti on suljettu. Se rekrytoi itse uudet jäsenensä, joilla on samat arvot ja jotka ovat lukeneet samat kansantaloustieteen kirjat kuin vanhatkin jäsenet. "Sen näkee Keskiviikkokerhon jäsenlistasta", Alho sanoo.


Jäsenlistalla on tietysti myös valtiovarainministeri Jyrki Katainen. Hänkin näköjään kuuluu siihen joukkoon, joka tietää kuinka sukupuolesta ja sukupuolittuneesta ajattelusta on miehelle hyötyä.

Jyrki on sitäpaitsi taatusti myös innokas kerhoilija. Ainakin hänen isänsä ja äitinsä ovat. On oikeastaan poliittisesti ymmärrettävää, että isin kerho on juuri Lions Club. Isukin vetämä Lions Club oli ainoa Pohjois-Savon leijonaklubeista, joka ei tarjonnut klubivierailulla käyneelle kuvernööripariskunnalle mitään muistolahjaa. Kuvernööriparin kuuluu vierailla piirin kaikissa klubeissa, joten mikään yllätys vierailu ei voinut olla. Kuvernööripari eli äitini ja hänen miehensä olivat hiukan ihmeissään.

Mutta onkos tuo nyt ihmekään, kun poika Jyrki Katainenkin pitää kunnon kerhona vasta sellaista, jossa ovet suljetaan ja ruvetään keskenään supattelemaan valtion salaisuuksia ja muuta sisäpiirin tietoa korvasta korvaan? Taitaa siinä Lions Club -toimintakin vaikuttaa turhan avoimelta ja ylidemokraattiselta, vaikka se on aina ollut myös elitististä ja amerikkalaista. Hitto, mutta kaikki juntit pääsevät sinne mukaan...

Nyt jo manan majoille mennyt kummitätini Sanni kävi tiistaikerhossa. Se oli Kemijärven seurakunnan aktivointikerho vanhuksille.


Ei kommentteja: