keskiviikkona, helmikuuta 20, 2008

Tipu ei tahdo loistaa älyllään

Viihteellisyydestään jankuttava Viivi Avellan on tällä kertaa oikeassa asiakysymyksessä - mikä luonnollisesti on saanut hänet katumaan, perumaan ja selittelemään väitettään. Naispuolisen viihde"tähden" ei sovi antaa itsestään kriittistä ja havainnoivaa kuvaa.
Viihdetähtösen pitää pysyä imagossaan, jossa hänen kommenttinsa putoilevat jostain annettuna syliin. Niitä on turvallista toistella, eikä kukaan ala pitää Viivi Avellania vaarallisena. Sillä ajattelu on vaarallista, ja tätä älyllisyyttään Avellan on pyydellyt blogissaan anteeksi.
Viivin katumus näyttää suorastaan selkärangattomuudelta, koska en löydä hänen blogistaan sitä kirjoitusta, jota Iltalehti käyttää uutisessaan lähteenään. Onko Viivi siis oikeasti poistanut puheenvuoronsa blogistaan, vai enkö osaa etsiä?

Avellan (kok) ampui mielestäni hyvin maaliin, kun hän kuvaili Maria Guzeninaa (sd) vasemmistomarttyyriksi. Avellanin havainto on suorastaan nerokas. Ja korostan tässä Avellanin mieliksi: tahattoman, tarkoituksettoman kriittinen, Avellan on jo monessa yhteydessä pyydellyt anteeksi älyllisyyttään. Avorouva Avellanin on aina orjailtava "viihteellisyyttään": hän kirjoitti sinkkuilun käsikirjan, vaikka oikeasti hanakasti hakeutunut rouvan ja perheenemännän rooliin kahden aikuisen taloudessaan.

Maria Guzeninan poliittinen hahmo on kammottava kaikessa ristiriitaisuudessaan. Mielestäni hän on ajatuksiltaan ja poliittisilta päämääriltään loistava poliitikko ja hyvin tarpeellinen kansanedustaja. Yleensä olen kaikessa samaa mieltä hänen kanssaan, hän osaa nostaa esiin yhteiskunnallisia ongelmia, joista muut poliitikot edes demaripuolueessa eivät olisi kiinnostuneita.

Mutta.

Maria Guzenina-Richardson on samalla myös hämmentävän falski siinä mitä hän tekee ja miten hän sen tekee. Guzenina on omaksunut Avellanin osuvasti kuvaileman marttyyrin roolin, jossa kerätään säälipisteitä naisellisella uikutuksella.


Guzenina on löytänyt sen, mikä yhteiskunnassa kaipaa korjaamista, mutta hän uhraa oman poliittisen asemansa ja autononimisen, omilla jaloillaan seisovan toimijuutensa sukupuoliroolien alttarilla. Guzenina toistaa edelleen niitä samoja maneereja, jotka hän koki tarpeelliseksi työssään kaupallisessa viihteessä, Music Televisionin juontajana. Hän on edelleen miehisten arvojen hallitseman viihdemaailman naisobjekti, joka miehisen yleisönsä tyydytykseksi osoittaa suurta kuuliaisuutta sukupuoliroolilleen.

Guzenina pitää miehet lämpimänä ja myötämielisinä säätämällä puheäänensä pehmeän samettiseksi. Se on yhtä selvä selvä puhetyöläisen maneeri kuin oli Viivi Avellanin aivan karmea tyyli lukea urheiluuutisia: sama laskeva ja siis uskottavuutta lisäävä nuotti toistui joka virkkeen lopussa. Sävellystyönä se teki kipeää korville.

Guzeninan poliitikon hahmossa ärsyttää se, että hän suostuu siihen karsinaan, jonka miehet ovat naisille rajanneet. Guzenina on siis nimenomaan NAISpoliitikko, jonka imagossa on tärkeää se mitä hän ei ole, mistä hän on naiseuden ja naisellisuuden nimissä ymmärtänyt pysytellä loitolla.
Miespoliitikkoja taas kuvaillaan siten, mitä kaikkea hän on ja edustaa. Naisen on puolestaan sopivaa olla riittävän epämääräinen ja eteerinen, kuin ilmaa jota hengitämme, jotta hän osaa toimia oikein roolissaan naisena.

Guzenina uusintaa ja vahvistaa esiintymisillään ja julkisuuskuvallaan käsitystä naisen toiseutta. Nainen on se, joka kiltisti etsii sukupuolelleen sopivan tavan toimia; naisen tehtävä on selvittää ne rajat, jotka miehinen kenttä on jättänyt hänen huolekseen. Niin, ja nimenomaan HUOLEKSEEN. Naismarttyyriys saa legitiimin voimansa tästä.

Olen aina suunnattomasti ihaillut ex-syyttäjä Ritva Santavuorta, joka mielestäni on ehkä paras henkilöimään sitä, miten ihmisen pitäisi uskaltaa ilmaista itseään ja ajatuksiaan, vaikka hän onkin nainen. Santavuori esittää mielipiteensä upeasti, vaikka sisällöltään ne ovat usein suorastaan hirveitä. Santavuori on jossain tekstissään tai haastattelussaan viitannut siihen, kuinka lapsuudenkodissa vallinnut ilmapiiri on valmentanut häntä ottamaan kantaa asioihin.


En yhtään epäile, etteikö Santavuori olisi kaikessa räväkkyydessään ja energisyydessään "hyvän kasvatuksen" tulos. Santavuori antaa "hyvän kasvatuksen" käsitteeseenkin tarpeellisen uuden näkökulman. Oikeistolainen porvari Ritva Santavuori on rautaa! (Tosin tv-1:n jokaperjantaisessa Jälkiviisaissa on joskus vaikuttanut, että hänen yleensä niin havahduttava ajatuksenjuoksunsa on alkanut seniiliytyä, enkä tarkoita tällä hänen kommenttejaan Barak Obaman isoäidin ulkonäköä koskevia kommenttejaan.)

Guzenina puolestaan edustaa kasvatusta, jossa kiltisti toistetaan traditionaalista käsitystä naisesta osapuolena, jonka vastuualueena on kuuliainen kärsimys. Guzenina on havainnut, että hän käy myös kaupaksi kärsivässä roolissaan. Ikävää siinä on vain se, että tärkeää ei ole se mitä sanotaan, vaan miten sanotaan.


Naisen on ensin muistettava naisen roolinsa, sukupuolensa. Sanoma on aina sille alisteinen.
Kuvan olen ottanut Mittenwaldissa Etelä-Saksassa maan korkeimman huipun, Zugspitzen, lähimaastossa.

2 kommenttia:

Panu kirjoitti...

Olen aina suunnattomasti ihaillut ex-syyttäjä Ritva Santavuorta, joka mielestäni on ehkä paras henkilöimään sitä, miten ihmisen pitäisi uskaltaa ilmaista itseään ja ajatuksiaan, vaikka hän onkin nainen.

Voi elämän kevät. Tuo kertoo sinusta kyllä kaiken tarvittavan.

Anonyymi kirjoitti...

Terve!
Hyvä kirjoitus! Löysin itseni sieltä. Ja se MariaG:tä kritisoiva kirjoitus on blogissani entiseen malliin. Selkärankaa löytyy siis. Ja voi kunpa uskaltaisin kirjoittaa blogiini rehellisesti räikeät mielipiteeni, tipautan vain sirpaleita. Löydät sen MariaG-kirjoituksen blogistani päivältä 12.2., jonka jälkeen pahoittelin lukijoita että "alennuin" haukkumaan muita. Leppoisaa kevään jatkoa,
terkuin,
viivi@viiviavellan.com