Kuuntelin eilen toimittaja Eve Mantun haastattelun sosiologi Henry Laasasesta, jolta on näinä päivinä ilmestynyt kirja Naisten seksuaalinen valta. Internetissa kirjaa ilmiönä ja sen väitteitä pureskellaan kuumeisesti. Laasanen on rakentanut kirjan ympärille oman blogin, jossa keskustelu velloo raivokkaana.Henry Laasanen? Onko tämä se sama Henry, joka on kirjoittanut hämmästyttävän suosittua "Ihmissuhteet ja tasa-arvo" -blogia? Blogista on jäänyt mieleeni se, että kirjoittaja lainaa lähes joka juttuunsa pitkän pätkän englanninkielistä tekstiä.
Olen hämmästellyt blogin suursuosiota.
(Hmm... No tuota, kun juuri luin Ihmissuhteet ja tasa-arvo -blogia, niin huomaan olleeni oikeassa. Oivalsin Ihmissuhteet-blogia pitkään aikaan seuraamatta, että samasta tyypistä on kyse. Ja onpa Henry lainannut minunkin kirjoitukseni, ole hyvä, kiva kun kelpasi - tämä ilman sarvia ja hampaita.)
Ja nyt puhun ilmiöstä Henry yksinomaan rakenteiden kautta, en puhu hänestä ihmisenä, vaan tiettyjen rakenteellisten ideoiden ja ideologioiden edustajana. Nimittäin, sama Henry saattaisi olla hyvä kirjoittamaan esimerkiksi vehnänoraan kasvatuksesta ja vehnänorasmehun terveysvaikutuksista, mutta sehän kuuluukin eri kulttuuripiiriin.
Tarkoittamani Henry edustaa siis miesliikkeen ajatuksia, miesliikkeen sen kyljen, joka asettuu tietoisesti vastakkain naisten kanssa ja näkee naiset uhkana.
Minä taas väitän, että feminismissä puolestaan saatetaan nähdä miehet selkeämmin yhteistyökumppaneina ja tarpeellisina kanssaihmisinä, toisin kuin esimerkiksi perinteisiä arvoja edustavien aviorouvien sauna- ja hemmotteluillassa.
Henry "Ihmissuhteet ja tasa-arvo" Laasanen kertoi radio-ohjelmassa, että hän suree sitä kuinka huonosti miehet saavat seksiä. Naiset nimittäin valikoivat kenen kanssa he haluavat seksiä. Voi herran jestas! Minusta tuossa ei ole journalistisin kriteerein tarkasteltuna mitään uutista. Uutinen olisi ollut se, että naiset eivät valikoi, vaan antavat kaikille.
Tieteellisesti tarkasteltunakaan Henry Laasasen väitteissä ei ole mitään uutta löydöstä. On silkka kehäpäätelmä, jos naisten halu päättää itse omasta kehostaan ja seksuaalisuudestaan on vallankäyttöä. Vieläpä harvinaisen yksioikoinen kehäpäätelmä kaikkien kehäpäätelmien joukossa.
Laasasen painotukset ja väitteet siitä, että niin moni mies jää ilman seksiä, on naisen näkökulmasta ongelmallinen jo seksuaalisen toimeliaisuuden kannalta. Arvatkaapa onko sellainen mies haluttava, jonka naamasta paistaa itsesääli, koska hän on jäänyt ilman seksiä? Pitäisikö miehen tajuta parantaa omaa seksuaalista markkina-arvoaan ja myyvyyttään siinä vaiheessa, kun hän tuntee jääneensä ilman? Minä väitän, että jo pelkkä fyysisen kunnon kohotus riittää pitkälle.
Laasanen on seksin tappaja.
Miesten ongelma on Laasasen mukaan se, että he tahtovat seksiä jo viikon aikana lukuisten eri naisten kanssa, mutta kukaan nainen ei tahdo seksiä heidän kanssaan. Naiset kun ovat kiinnostuneita vain pienestä joukosta miehiä, jotka siis lukeutuvat seksuaaliseen (ja sosiaaliseen ja taloudelliseen) eliittiin. Mihin unohtui tilastotieto? - Miehethän väittävät kaikissa kyselyissä, että heillä on keskimäärin enemmän seksipartnereita kuin naisilla.
Ei siis voi olla niin, että pieni eliittimiesten joukko pitää Suomen naiset tyytyväisinä? Vai onko meillä haaremilaitos?
Minä väitän, että eliittimiesten joukko ei riistä ressukkamiehiä, vaikka Laasasen teeseistä voi vetää tällaisen johtopäätöksen. (Niin, tässäkin suhteessa Laasasen asetelma on outo; eikö oikeastaan olisi kiinnostavampaa selvittää miten johtavat alfaurokset riistävät ja nitistävät luuserimiehiä seksuaalisella kilpailuareenalla?) Todellinen seksuaalinen riemuvoitto ja naisen palkintokaapin ylpeys ei nimittäin ehdi touhuta naisten naurattamisen parissa. Moisissa viihdytysjoukoissa työskentelevä mies kun jo jollain tavalla ajautunut ulkokehälle; hänen on naisia naurattamalla paikattava markkina-arvonsa kärsimiä kolhuja.
Voi tietysti olla, että naiset tulevat itse tarjoamaan itseään tällaiselle alfaurokselle. Mutta silloin ei useinkaan päde se Laasasen väite, että miehet olisivat ensin päässeet esittelemään menestyneisyyttään (eli uraansa ja varallisuuttaan) naisille, vaan seksuaalinen vetovoima perustuu johonkin muuhun, kuten ihmisyyteen ja yksilön kiinnostavuuteen biologisesti.
On kummallista, että Laasanen ei käsittele kirjassaan lainkaan sitä, että nainen voi tulla seksistä raskaaksi ja saada lapsen. Laasanen puhui kyllä radio-ohjelmassa siitä, kuinka nainen kelpuuttaa seksipartnerikseen vain hierarkian huipulla olevia miehiä. Pohjimmaiset jäävät kokonaan ilman. Hitto soikoon, minä en usko tuota.
Meillä on Suomessa nimittäin maan tapa, että eron tullessa etävanhempi (joka on yleensä mies, isä) ei maksa elatusmaksua lapsestaan, maksaa vähäsen tai maksaa vasta perintätoimien jälkeen. Tuota ei ole pidetty edes kovin suurena yhteiskunnallisena ongelmana. Päinvastoin, maan eliittimiehet ovat vasta perustaneet jopa Tukikummit-säätiön auttamaan näitä köyhiä erolapsia, eikä samaan aikaan kysellä mistä tämä erolasten köyhyys johtuu.
Johtajaurokset joutuvat siis Laasasen väitteiden mukaan tyydyttämään Suomen naiset, mutta he joutuvat vielä elättämäänkin kaikkien luuserimiesten lapset - vaikka eihän Laasasta kuunnellessa ressukkamiesten uskoisi edes saavan seksiä. Kylläpä nämä seksittä jääneet luuserit työllistävät joka kääntessä säätiön perustaneita Sauli Niinistöä, Björn Wahlroosia ja Hjallis Harkimoa! Kuinka he ehtivät mukaan vielä hyväntekeväisyyteenkin, vaikka he ovat oivallinen saalis naisten mielestä?
Voi siis väittää, että nimenomaan Suomessa jos jossakin nainen valitsee itselleen miehen laajemmin kriteerein kuin maassa, jossa ei ole sosiaaliturvaa. Meillä kun nainen ei lähtökohtaisesti edes oleta, että mies osallistuu perheen elättämiseen ja lasten elämään.
Voi pikemminkin väittää, että Suomessa nainen keskittyy seksuaaliseen nautintoon. Minä ehdotan, että miehiä pitäisi tarkastella nimenomaan seksuaalisten (alkukantaisten biologisten) tuntemusten herättäjänä kuin mittailla epätoivoisesti kuinka paljon heillä on yhteiskunnassa valtaa ja varallisuutta. Laasasen painotuksista syntyy käsitys, että miehet ovat vain hemmetin kateellisia toisilleen palkan, varallisuuden ja työelämässä saavutetun aseman takia.
Miehet hei. Mittailkaa mieluummin vaikkapa peniksien pituutta ja vertailkaa. Sekin saattaa mittarina kiinnostaa naisia enemmän kuin miehen valta, asema ja varallisuus.
Laasanen kertoi radiohaastattelussaan myös, että seksi on ainoa hyvinvointiyhteiskunnan tuote, josta miehillä on krooninen pula. Tuo kertoo paljon Laasasen asenteesta hyvinvointiyhteiskuntaan, ja siitä kuinka sosiaaliturva ja yhteiskunnan palvelut ovat hänen mukaansa lähinnä vain naisia varten. Naiset kun ovat sellaisia ressukoita, jotka eivät pärjää ilman yhteiskuntaa. Miehet taas eivät tarvitse siinä ympäristössä muuta kuin seksiä.
Laasasen käsitys hyvinvointiyhteiskunnasta sisältää paljastavan ristiriidan: jos naiset hänen väitteensä mukaan kelpuuttavat vain huippumiehiä seksipartnereikseen, niin miksi ihmeessä naiset sitten kuitenkin tarvitsevat yhteiskunnan palveluita?
Loogisesti loppuun vietynähän naiset saavat huippumiehistään jotain taloudellista ja sosiaalista hyötyä, joten ainakaan näitä valikoivia naisia varten hyvinvointiyhteiskunta ei voi olla olemassa. Luuserimiehiäkö varten sitten? - No siinä tapauksessa mies tarvitsee hyvinvointiyhteiskunnalta kyllä ensisijaisesti kaikkea muuta kuin seksiä. Seksin puute taitaa olla ongelmista niitä pienimpiä.
