tiistaina, kesäkuuta 10, 2008

Huora-Elisabeth unohdettiin

Amstettenin kaupunkilaiset ja muut kanssaihmiset eivät olisi työntäneet Elisabeth Fritzlin katoamista niin helposti mielestään, jos he eivät olisi sortuneet kategoriseen huora-madonna -asenteeseen.

Elisabeth näyttäytyi ihmisten silmissä huorana, sillä hänhän oli huono äiti. Ihmiset kauhistelivat, kuinka äiti voi hyljätä lapsensa isovanhempien hoidettavaksi. Tämän vuoksi amstettenilaisten ajattelu sumentui täysin: kukaan ei enää välittänyt pohtia Elisabethin outoa katoamista, koska hänelle voitiin nyt kätevästi lyödä huonon naisen leima otsaan.

Ja samaan aikaan samat ihmiset ihastelivat, kuinka uhrautuvasti isoisä Josef Fritzl ja hänen vaimonsa Rosemarie hoitavat näitä hyljättyjä lastenlapsiaan. Josef Fritzl tiesi osasi varmasti ennustaa aivan tarkkaan sen, että kaupunkilaiset tarjoavat ihailuaan, kun hän kasvatti orjuuttamaltaan tyttäreltään Elisabethilta rosvoamansa lapsia. Josefille avautui myös kuin luonnostaan tilaisuus myös leimata ja moittia Elisabethia moraalittomaksi ja epäkelvoksi naiseksi. Tällainen moittiminen on varmasti palvellut Josefin psyykeä, sillä se saattoi terapeuttisesti keventää hänen omaa syntikuormaansa.

Kun ihmiset keskittyivät Elisabethin paheksuntaan, Josefiin ei kukaan tajunnut kiinnittää enää huomiota. Huonon naisen leima on niin stereotyyppinen ja ilmiselvä, että kaikkien ihmisten on helppo osallistua tällaiseen parjaukseen. Kaikilla on käsitys siitä, millainen on huono nainen ja epäkelpo äiti. Ja sehän on ennen muuta sellainen, jonka ominaisuuksista on puhuttava isoon ääneen, huonon naisen piirteitä luetteloidaan kilvan, jotta yhteiskunnan rakenteet säilyvät turvassa.

Fritzlin tapaus osoittaa sen, kuinka kaikkea stereotyyppistä ajattelua on kertakaikkiaan vältettävä loppuun saakka. Stereotypiat sokeuttavat ihmiset. On osattava aina tunnistaa ja nimetä niitä, tehdä ne siten näkyväksi, jotta vaalittaisiin oikeasti, reaalisesti yhteiskunnan rauhaa, eikä siis vain oltaisi vaalivinamme. Stereotypioiden suosiminen ja ajattelun kytkeminen niiden varaan ei vie kehitystä eteenpäin, vaan pitää yllä stagnaatiota. Tässä Fritzlin tapauksessa siis itävaltalaista konservatismia, jossa yhteiskunnan normeja (eli käytössääntöjä) hallitsee patriarkaalinen valta.


Elisabethia olisi ehkä alettu hakea jostain, ja hänet olisi ehkä löydetty aiemmin, kun yhteisössä olisi ollut edes muutama epäilevä kriitikko, joka uskaltaa kyseenalaistaa vallitsevan ajattelutavan ja diskurssin. Nyt hänet hyljättiin oitis, kun isä Josef Fritzl piti huolen siitä, että tytär esiteltiin moraalittomana ja siten huonon naisen stereotypiana.

Josef lienee saanut lisää innostusta Elisabethin raiskauksiin ja panemiseen, kun hän sai kerrankin panna "huonoa naista". Nam. Jännää.

On selvää, että Josefin vaimo Rosemarie on osaltaan syyllinen Elisabethin pitkään orjuuteen. Rosemarie ei ehkä ole koskaan suoraan saanut tyttärensä tyrmästä mitään vihiä, mutta epäsuoria vinkkejä on aina tarjolla viljalti. Rosemarie on sulkenut silmänsä erittäin tietoisesti, kun hän on halunnut valita mitä hän tahtoo tietää ja mitä ei. Mielestäni ihmisellä ei ole tuollaista oikeutta tehdä valintoja. Törmätessään tietoon ihminen on suorastaan velvollinen tarkastelemaan ongelmia ja viitteitä älyllisesti.

Mielestäni Rosemarien puolustukseksi ei voida esittää edes sitä, että hänen miehensä Josef on hullu manipuloija. Jos mies on tuollainen, on aikuisen naisen osattava tehdä asialle jotain. Kukaan ei voi jäädä vuosikausiksi kenenkään vallankäytön kohteeksi. Rosemarie teki sen, ja tässä on lopputulos. Niin karmea lopputulos, että Rosemarienkin terveys on alkanut horjua. (Se on itseasiassa aivan oikein - jotkut ihmiset eivät osaa käsitellä ongelmiaan muuten kuin sairastamalla niitä ruumiissaan.)


Rosemarie lienee ollut aivan liian ihastunut siihen madonnamaiseen rooliinsa, jonka hän sai Elisabethin lasten kasvattajana. Ihmisten ihailu ja arvostus sumensivat hänen arvostelukykynsä, kun hän pyrki yhä täydellisempään pyhimysmäisyyteen. Josef on totta kai osaltaan ollut tukemassa ja rakentamassa vaimolleen tätä pyhimysroolia.

Tapaus osoittaa hämmentävän iskevästi, kuinka vaarallista on naisten jakaminen huoriin ja madonniin. Ja kuinka yhä edelleen kehittynyt eurooppalainen ajattelutapa tukee tällaista naisten leimaamista kelvollisiin ja sopimattomiin. Tällaisesta kategorisoinnista hyötyvät oikeasti vain Josef Fritzlin kaltaiset ihmisoikeuksien murskaajat.

Minua hiukan vaivaa se, kuinka vähän tästä raa'asta ja äärettömän erikoisesta ihmisoikeusrikoksesta kirjoitetaan mediassa. Paljon on kirjoitettu, mutta sittenkin.... On ehkä niin, että ajattelemme tämän tapauksen olevan tavallaan hiukan yllätyksetön. Se, että isä vangitsee tyttärensä seksiorjuuteen, ei itseasiassa ole niin kovin kummallista. Sehän on vain patriarkaalisen vallan ymmärrettävä ja looginen seuraus. Ihmiset hahmottavat nopeasti ja helposti sen toimintaympäristön, jossa Josef Fritzlin kaltainen monsteri on voinut rauhassa toimia. Meidän yhteiskunnassamme on olemassa rakenteet tällaista toimintaa varten. Siksi tapaus on tavallaan ihan ymmärrettävä.


Minua kiusaa epäily siitä, että Elisabethin alistamista pidetään liian luonnollisena.

Olen seurannut tapausta jonkin verran täältä eteläisen Itävallan maakuntalehdestä, Niederösterreichische Nachrichtenistä. (Nimi ei ollutkaan niin helvetillinen kirjoittaa, kuin jo luulin.)


Kylmänkukkia, krookuksen ja sinivuokon olen valokuvannut kevään aikana, huhtikuun lopussa ja toukokuussa. Kaunis valkoinen, mutta hento krookuksen kukka kasvoi omalla pihalla. Se näyttää mehevältä suihkepullokastelun seurauksena.

Ei kommentteja: