torstaina, kesäkuuta 12, 2008

Yhteisö siunaa rikokset

Elisabeth Fritzlin tyrmävuosissa on havahduttavinta se, että kyse ei ole niinkään hänen isänsä Josef Fritzlin mielenvikaisuudesta, vaan mielensairaudesta Elisabethia ympäröineessä laajassa yhteisössä. Amstettenilaisissa ja kaikissa niissä ihmisissä, jotka Elisabethin katoamisesta tiesivät.
Josefin kaltaisia sadisteja ja kiduttajia suurempi uhka yhteisöille ja yhteiskunnalle on ihmisten kritiikittömyys, tempautuminen mukaan sovinnaiseen ja normeja kunnioittavaan ajatteluun.

Sovinnainen ajattelutapa ja sen perustana oleva normatiivisuus (eli yleisesti hyväksytyt käsitykset) pitää joka kerta erikseen asettaa kriittisen tarkastelun kohteeksi, jonka jälkeen voidaan rauhallisesti todeta, että ok, totuttu ajattelumalli toimii (jälleen) hyvin tässä(kin) asiassa. Mutta ilman tuollaista vaivannäköä ja ajatuskoetta ihminen on suoraviivaisesti aivoton, vailla korkeampaa hengenelämää.

Elisabeth Fritzl olisi siis voitu vapauttaa maanalaisesta tyrmästään jo aikaisemmin, jos Amstettenin kaupunkilaiset ja hänet paremmin tai huonommin tunteva lähipiiri ei olisi lähtenyt leimaamiskampanjaan. Elisabeth istutettiin huonon naisen muottiin, jossa ihmiset tarkastelivat häntä paheellista ja irstasta elämää viettävänä vanhempiensa hyvän tahdon hyväksikäyttäjänä.
Katoamisensa alkuvuosina Elisabeth on saatettu luokitella vain mieleltään seonneeksi, koska hänen kerrottiin liittyneen uskonnolliseen lahkoon.
Heti kun ensimmäinen lapsi ilmestyi isoisä ja isoäiti Fritzlin portaille, alkoi Elisabethin parjaaminen. Omien lasten hylkääminen on tehnyt hänestä yhteisön silmissä todella paheellisen naisen.

Tyttärensä raiskannut isä-Josef on tiennyt tämän hyvin, ja juuri tätä "kunnon" ihmisten innokkuutta liittyä mukaan parjauskampanjoihin hän on käyttänyt onnistuneesti hyödykseen. Josef ei olisi voinut pitää Elisabethia 24 vuotta tyrmässä seksiorjanaan, jollei näitä lapsia olisi putkahdellut isovanhempien kasvatettavaksi.


Sarjamurhaaja hyötyi
stereotyyppisestä
naiskäsityksestä


Elisabeth Fritzlin elämän tuhonneesta stereotyypittelystä tulee mieleeni oikeastaan päinvastainen tapaus. Nokialla riehunut sarjamurhaaja-sairaanhoitaja puolestaan hyötyi ihmisten innokkuudesta stereotyypitellä tuntemiaan ihmisiä. Käräjäoikeuden tuomarihan tuomitsi hänet suuresta varkaussarjasta lievästi, koska sairaanhoitaja esitti kyynelehtien oikeudessa katuvaa. Hän vastasi siis tuomarimiehen käsitystä uhrautuvasta, antautuvasta ja vaarattomasta naisesta. Hän oli "langennut nainen", joka aneli armoa kuin koira.
Siinä missä Elisabeth Fritzl kategorisoitiin Amstettenissa huoraksi, oli sarjamurhaaja-sairaanhoitaja lähempänä madonnaa, eli heikkoa ja värisevää naista.

Hän siis selvisi rikoksistaan, koska oli "avuton nainen", jolle tuomarimies isällisesti antoi auttavan kätensä. Sen jälkeen alkoi paljon synkempi rikosten tie. Tuomarimies oli varmasti mielellään nimenomaan miehenä auttamassa tätä "heikkoa naista". Keski-ikäistynyt ja miehuullisuutensa jo kadottanutkin mies saattaa tuntea siten sukupuolensa voimaa.

Sairaanhoitaja oli varmasti sairas hoitaja, mutta hänkin yhteisönsä tuote. Hän kertoo meille joko yhteisön rakentavista piirteistä - tai niistä pimeistä ja kätketyistä puolista.

Iltapäivälehden artikkelissa paheksuttiin sairaanhoitajan tapaa pukea poikansa tytöksi. Anteeksi kuinka? - Pojalla oli kyllä päässään letit, jotka oli solmittu pinkein nauhoin, mutta kyllä paita oli ihan normatiivisesti poikavärinen oli selkeän sininen. Ei edes mikään hailakka ja hempeä pastellisävy. Valokuvasta pystyi tarkastelemaan pojan ylävartalon vaatetusta ja asusteita.

Sairaanhoitaja oli käynyt poikansa kanssa seurakunnan kerhossa. Toiset aikuiset (naiset) parjasivat häntä iltapäivälehdessä siitä, että hän ei puuttunut poikansa tekemisiin, vaikka tämä tappeli toisten lasten kanssa. Heh. Eikös tuollaiset lasten ryhmäkohtaamiset ole luonteeltaan sellaisia, että jokainen aikuinen on oikeutettu komentamaan kaikkia lapsia. Se aikuinen, joka on tilannetta lähimpänä, ottaa riitelyn ratkaistavakseen.
Minusta on suorastaan vaivaannuttavaa ja kiusallista, jos kaikki hemmetin ämmät yhtäkkiä kokoontuvat lapsiaan tietävästi ojentamaan. Ei sellaista ryhmätoimintaa kaivata. Asiat pitää hoitaa mahdollisimman pienellä energialla. Kyllä yksi aikuinen riittää pitämään tuossa tilanteessa lapset aioissa.

Lehdessä soimattiin sairaanhoitajaa siitä, että hän oli samaan aikaan vain venytellyt (itsekkäästi) lihaksiaan. Niinpä. Naisen fyysisyys on edelleen tabu. Ei ehkä kannata esitellä toisille hyvää lihaskuntoaan ja omaa kehittynyttä kehotietoisuuttaan.

Mielestäni yhteisö ansaitsee sarjamurhaajansa, jos se on valmis kankean asenteellisesti etsimään "vikoja" ihmisistä.

Helsinkiläinen Arhi Kuittinen kirjoittaa mielestäni tyylikkäästi sadismista ja Fritzlistä blogissaan, joka on vaikuttaa muutenkin kiinnostavalta. Pitääpä alkaa seurata sitä.

Sateisen seitin olen kuvannut viime syksynä. Taisipa löytyä läheltä riistanhoitoyhdistyksen ampuma-aluetta. Vai olisiko Jämsän pururadan pientareelta.



Ei kommentteja: