torstaina, joulukuuta 18, 2008

Lapset, tehkää autoille tilaa!

Aikuisten kaksinaismoralismi on hämmästyttävää, kun poliittisten päätösten vaikutus kohdistuu lapsiin.

KUVASSA: Jämsänkoskelainen alakoulun opettaja matkalla työpaikalle.

Tendenssinomaisesti on lupa myös väittää, että hegemonista valtaa käyttävät aikuiset ovat valmiita korostamaan omia tarpeitaan silloinkin, kun vastassa on heikompien aikuisten ryhmiä. Hegemoninen valta on sen eturyhmän vallankäyttöä, joka helpoimmin pystyy sanelemaan ongelmalle haluamansa ratkaisun. Usein hegemonia myös hyötyy itse eniten siitä tavasta, jolla ongelma ratkaistaan.

Näin hegemonia pystyy rakentamaan itseään palvelevan kehän, jossa se lopulta myös käyttää valtaa määritellä mikä ylipäätään on ongelma (eli mitä on sopivaa pitää ongelmana).

Minua on jaksanut koko kuluneen syksyn hämmästyttää se, kuinka helppoa on kaataa aikuisten aiheuttamat ongelmat lasten niskaan. Vieläpä kovin pienten, ykkös- ja kakkosluokkalaisten. Siihen ei tarvita muuta, kuin väite, että me aikuiset haluamme parantaa turvallisuutta - olemme siis hyvällä asialla.

Ajattelutapaan sisältyy se virhe, että “hyvää tarkoittavat” harhautuvat usein uskomaan olevansa itsekin hyviä.


“Turvallisuuden” parantaminen on vaarallinen motiivi, jos uhkia poistettaessa ei oivalleta ja myönnetä, että käsitys “vaarasta” ja turvattomuuden tunne on poliittinen valinta. Se, minkä koet vaaraksi, kertoo eturyhmästäsi (eli paikastasi kartalla maastossa, jossa asia esiintyy).

KUVASSA: Jämsänkoskelainen alakoulun opettaja saapuu työpaikalle.

Ensimmäisen ja toisen luokan oppilailta edellytetään Jämsänkoskella, että lapset eivät tulisi polkupyörällä kouluun. Lasten pelätään joutuvan liikenneonnettomuuksiin.

Mielestäni lasten turvattomuus liikenteessä on määritelty tässä juuri siten, että se palvelee hienosti autoilevia aikuisia, kuten opettajia. Opettajat ovat samaan aikaan liikenteessä kuin heidän oppilaansakin, menossa aamulla kouluun ja palaamassa päivän päätteeksi kotiin.

Opettajien tapa määritellä “lasten turvattomuus” liikenteessä on mitä suurimmassa määrin poliittinen valinta ja esimerkki itseriittoisen vallan eli hegemonian toiminnasta. Opettajat ovat määritelleet liikenneonnettomuuden siten, että lapsi on autokolarin aiheuttaja. Autoileva aikuinen joutuu mukaan tahtomattaan ja hän on sijaiskärsijä.


Nykyisessä ilmastotalkoilevassa ja uudistuvien energialähteiden käyttöä miettivässä yhteiskunnassa on uskomatonta se, kuinka heppoisin perustein aikuiset ovat valmiita rummuttamaan propagandaansa pyöräilykiellosta.

KUVASSA: Jämsänkoskelainen alakoulun opettaja kiirehtii matkallaan työpaikalle.


Nimittäin, olen puhunut pyöräilykiellon perusteista jo muutaman kerran Jämsänkosken alakoulun (ala-asteen) rehtorin Tarja Sillanpään kanssa. Minä olen kokenut hämmentäväksi sen, että opettajat eivät ole vaivautuneet lainkaan miettimään mistä lasten turvattomuudessa on kyse. Ja aivan erityisesti opettajat ovat jättäneet pohtimatta sen, millaisen poliittisen viestin pyöräilykielto sisältää. Niinpä opettajat ovat selvästi tietämättömiä siitä, kuinka pyöräilykielto kuljettaa aivan tietyntyyppistä toimintaohjetta, joka vaikuttaa laajasti koko ympäröivään yhteisöön.

Opettajat edustavat “autolla töihin” -puoluetta, joka tahtoo siivota pikku lapset pois liikenteestä. Opettajat eivät tajua sitä, että autoileva opettaja on paljon suurempi vaara lapselle kuin pyöräilevä lapsi on opettajalle.

On kohtuutonta, jos yhteiskuntaa rakennetaan tällaisten itsekkäiden ongelmanmäärittelyjen ja -ratkaisumallien avulla. Tämä pyöräilykieltokin osoittaa, kuinka itsekkyys on vaara yhteisölle. Ahnaasti yksityisautoilevat opettajat lisäävät pyöräilykiellollaan yksityisautoilua. Kielto on niin hämmentävän suorasukainen puheenvuoro henkilöautoilun puolesta, että moiseen itsekritiikittömään itseriittoisuuteen ei juuri enää nykyisen ilmastokeskustelun aikana törmää.


Olen koettanut lähestyä kiellon perusteita ja sen taustaideologiaa monella kysymyksellä. Olen kysynyt rehtori Tarja Sillanpäältä oikeastaan kaiken, mitä asiasta nopeasti nousee mieleeni. Jokaisen puhelun jälkeen on seurannut hämmennys: enpä taaskaan onnistunut saamaan vastauksia. Siksi minua huolestuttaa se, kuinka pelkkä “turvallisuuden” parantaminen riittää jo itsessään legitimoimaan päätökset. Älylliseen ajattelutyöhön ei tarvitse ryhtyä.
Sillanpään mukaan pyöräilykielto on suositus, joka on annettu kouluihin jostain. Mutta heti jo “kouluihin”-termiä tutkiessamme törmäsimme siihen, että hän ei välttämättä tiedä mihin kouluihin (eli kaikkiin alakouluihinko ja koko Suomessako?) .

Sillanpää ei ole osannut kertoa vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiini: a) minkä niminen suositus on, b) kuka sen on antanut, c) millaista kirjallista materiaalia löytyy suosituksesta, d) mistä löytyisi nettilinkkejä suositukseen, e) ketkä ovat Jämsänkoskella tehneet tämän päätöksen, jonka mukaan lasten suositellaan jättävän polkupyörät kotiin. Sillanpää ei siis ole osannut kertoa sitä ketkä hänen omalla työpaikallaan, Jämsänkosken alakoulussa, ovat osallistuneet päätöksentekoon. Onko mukana myös lasten vanhempiakin?

Tarkemmin tivatessani Sillanpää ei lopulta osannut kertoa edes sitä, ovatko kaikki alakoulut Jämsänjokilaaksossa mukana kiellossa, vaikka aivan ensimmäisessä puhelussa hän puhui “koko jokilaaksosta“.

Sen sijaan Sillanpää tuntuu hämmästyttävän hyvin tietävän tämän “jostain ulkopuolelta tulevan” suosituksen sisällön: ykkös- ja kakkosluokkalaisten ei pitäisi polkea pyörällä kouluun, heidän oman turvallisuutensa takia.

Niinpä, liikenteessä teitä pikku lapsia vaanivat opettajat autoineen.

Ympäristössä esiintyviä ongelmia voidaan painottaa hyvin tarkoituksenmukaisella tavalla. Niinpä ongelmien tärkeysjärjestys kertoo enemmänkin tarkastelunäkökulmasta eli valitusta poliittisesta linjasta kuin ongelmien luonteesta.

Henkilöautoilu on Jämsänkoski - Jämsä -välisellä maantiellä suoraan helvetistä, jos luovutaan kaunistelevasta diskurssista, jolla “tarpeellista ja välttämätöntä liikenettä” yleensä kuvataan. Henkilöautot päristelevät ja rämistelevät rännissä, joka yhdistää kaksi kaupunkikeskustaa. Jämsän ja Jämsänkosken kaupunkien keskustojen välimatka, noin seitsemän kilometriä, on lyhyydessään Suomen ennätys.

Suomen oloissa ei siis voi nauttia enää lyhyemmästä välimatkasta. Kaupungit on myös kasvaneet toisiinsa niin kiinni ja yhtenäiseksi taajamaksi, että niiden yhdistyminen ensi vuoden 2009 alussa myös näyttää luontevalta.

Kaupunkikeskustoja yhdistävä kevyenliikenteen väylä kelpaa työmatkapyöräilyyn Jämsänkosken terveyskeskuksen lääkärille Jouko Varjokselle, mutta ei alakoulun opettajille.

Yleisradion Taustapeili-ohjelmassa keskusteltiin siitä, kuinka lapset liikkuvat liian vähän ja heillä on huono kunto. Toimittaja Arto Terosen vetämässä keskustelussa olivat mukana urheilutoimittajia Antti Virolainen Ilta-Sanomista, Jouko Jokinen Satakunnan Kansasta ja Kari Mänty Yleisradiosta. Keskustelun yleissävy oli, että liikkumattomuus uhkaa lasten terveyttä. Lapset ja nuoret eivät enää liiku terveytensä kannalta riittävästi, koska jatkuva fyysinen aktiivisuus ei enää kuulu ajattelumalleihimme. Keskustelussa todettiin, että jopa kilpaurheilua harrastavat nuoret liikkuvat liian vähän, sillä hekään eivät ole arjen tottumuksissaan yhtään sen liikunnallisempia kuin muutkaan.


Pyöräilykielto on laajemminkin tarkasteltuna looginen puolustuspuheenvuoro moottoriliikenteelle. Jämsän ja Jämsänkosken välinen kevyenliikenteen väylä on erillisen kyltin voimalla sallittu mopoille. Tässä on siis hiukan yleisemmässä mittakaavassa uhrattu samalla lailla kevyen liikenteen turvallisuus autoilijoiden vuoksi. Ja mopojen on helppo ajaa polkupyöräilijöille ja kävelijöille rakennetulla tiellä, koska autoja ei tarvitse pelätä.

Mopot ohittavat kevyenliikenteen väylää pitkin autoja, jotka ajavat viereisellä maantiellä nopeusrajoitusten mukaan.

KUVASSA: Kevyenliikenteen väylällä on tilaa kaikille.

Olen sanonut Tarja Sillanpäälle, että te opettajat olette ehkä nyt aloittaneet kampanjan kevyenliikenteen väylän puhdistamiseksi vaarallisista mopoista. Mopoilu pitäisi siirtää maantielle, joka on rakennettu moottoriliikennettä varten. Sitä paitsi suurin osa Jämsä-Jämsänkoski -maantiestä on taajamaosuutta, vain lyhyellä pätkällä saa kaasuttaa kahdeksankymppiä, joten mopoilun kukoistus olisi turvattu myös autojen joukossa.

Sillanpää vaikutti siltä, kuin hän ei olisi tullut ajatelleeksikaan, kuinka vaarallista mopoilu on kaikille kevyenliikenteen väylällä kulkeville, ja aivan varmasti se on sitä pienille lapsille.

On tietysti opettajien etu, että mopot eivät haittaa heidän työmatka-autoiluaan.

Liikenneturvallisuus paranisi oikeasti, kun erityisluvasta mopoiluun luovuttaisiin ja palattaisiin normaaliin liikennelainsäädäntöön, jossa mopoja ei sallita kevyenliikenteen sekaan. Mutta sehän taas aiheuttaisi uhkaa opettajien autoilulle.

Kun kerran opettajat näyttävät olevan kovin epävarmoja ajotaidoistaan, suosittelen, että jättäkää henkilöauto kotiin. Ettei tarvitse pelätä teitä liikenteessä. Kyvyttömyyttä ja osaamisen puutteita ei voi korvata itseään terapoimalla siten, että ajaa lasten edun yli.