sunnuntaina, helmikuuta 15, 2009

Kirjoittaja sai käteensä pommin


Kirjoittajana olen mielenkiintoisessa tilanteessa. Käsissäni on hyvin latautunut aihe, pommi, joka on mediaseksikäs ja journalistisesti kiihottava.

Se pureutuu syvälle yhteiskunnan rakenteisiin ja normatiivisuuteen. Ongelman tarkastelu lisäksi edustaa aina puhujansa poliittista ja ideologista asennoitumista. Sekin tekee ongelman käsittelystä kiinnostavaa. Pidän politiikasta. En pidä siitä, että ongelmien poliittinen luonne kielletään.

Me erilaisissa normatiivisissa sokkeloissa elävät ihmiset tunnustamme usein väriä, pienissäkin kysymyksissä.

Olen saanut henkilökohtaiseksi, omaksi aiheekseni viime perjantain tapahtumien vuoksi kiireellisen huostaanoton, jossa puhujan poliittiset ja ideologiset käsitykset paljastuvat lapsen parasta ja lapsen etua tarkasteltaessa.

Lapsen etu on voimakkaasti politisoitunut; hämmästyttävää kyllä, on kyse aina lopulta aikuisten tarpeista ja niiden tyydyttämisestä. Ja tällaisessa tarkastelussa törmäämme lopulta yleensä aina yhteiskunnan eliitin ja hegemonisen vallan etujen tyydyttämiseen.

Jos virkamies alkaa suojella toista virkamiestä, toiminta istuu niin hyvin olemassa oleviin rakenteisiin, että ongelmat pääsevät kumuloitumaan todella pitkälle, ennen kuin syntyy jonkinlaista vuoropuhelua virkamiehen ja kansalaisen välille. Kiireellinen huostaanotto on järjestelmän, virkamiesten, äärimmäinen keino suojella lasta.

Virkamiehen työkaverilleen tarjoama "kaverillinen tuki" ei ole usein edes mitään kovin tietoista ja tarkoituksellisen päämäärähakuista. Se voi olla sen kummemmin kantaaottamatonta, lähes neutraaliksi tarkoitettua empatiaa ja enemmänkin vain yritys rakentaa hyvää henkeä työyhteisössä.

Mutta yhtä kaikki, se voi olla kovin vahingollista asioiden kohteille, kansalaisille ja kuntalaisille.

Hämmästelen, kuinka ennen tätä kiireellistä huostaanottoa kaikki lastensuojelun toimenpiteet ovat enimmäkseen loistaneet poissaolollaan. Niitähän ovat esimerkiksi yhteiskunnan tarjoamat kaikille periaatteessa tasapuolisesti jaettavat kunnalliset peruspalvelut.

Kiireellinen huostaanotto oli minulle kuin elokuvaa, näytös joka ei ole tästä maailmasta.

Tulee mieleeni esimerkiksi se, että eikö kiireellisen huostaanoton ja ilmeisesti kaikkien, hitaampienkin, huostaanottojen perusteena ole lastensuojeluilmoitus/ilmoitukset, joita lastensuojelu on ehkä ensin vähän vanhemman kanssa selvittänytkin? Käsittääkseni laki vaatii, kun lapsesta on tehty lastensuojeluilmoitus, että kaupungin lastensuojelu järjestää palaverin vanhemman kanssa.

Enpä ole nyt havainnut mitään näistä.


Tulee väistämättä mieleeni kysymys:

Kenen/keiden fantasiaa tämä lapseni kiireellinen huostaanotto nyt toteuttaa?

Sosiaalityöntekijän, lastensuojelun työntekijän ja kahden poliisin työntyminen kotiini oli huolimattomasti hoidettu näytös. Pelastusjoukkue oli liikkeellä kuin välitöntä hätää torjumassa, tulipalon sammutustyössä. Omituista. Tuolloinhan oli tulossa viikonloppu, oli perjantai-iltapäivä kello 15:30 - tuskin olisin ainakaan kahteen päivään ollut menossa asioimaan viranomaisten luo esimerkiksi päivähoitopaikkaa tai toimeentulotukea järjestääkseni…

Miltä viikonloppuna edessä olleelta uhalta lastani pelastettiin perjantaina iltapäivällä sellaisella kiireellä, että sosiaaliviranomaisilla ei ollut minulle edes kirjallista lastensuojeluilmoitusta, johon kiireellinen huostaanotto perustuisi?

Olen rauhallisen tyytyväinen siihen käsitykseeni, että poikani Tuukka ei nykyisessä huostaanottoperheessään raportoi yhtäkään tapausta, jolloin hänet olisi jätetty yksin kotiin.

Sehän on aika hyvin, jos muistamme, että hän ollut jo kolme vuotta jämsänkoskelainen ja siitä ajasta hänellä on ollut yhden vuoden ajan hoitopaikka päiväkodissa.


Alimpana olevaa kuvaa myydään julisteena, kuten muuten muitakin joilla olen tätä kuvittanut. Alin kuva esittää äitiä lapsensa kanssa. He hukkuivat kuuluisan loistoristeilijän Lusitanian upotessa vuonna 1915. Taiteilija on tuntematon.