maanantaina, helmikuuta 23, 2009

Valokuvaus luo sillan

Olen koonnut valokuvia poikani laitoselämästä valokuva-albumiin, jonne annoin nimen Mattilan lastenkoti. Tuolla on mahdollista käydä kurkkaamassa, miltä näyttää yleensä kovin eristyksissä elävässä lastenkodissa.


Eristyksissä eläminen on totta sitenkin, että minä ja poikani muut läheiset saamme käydä tapaamassa häntä vain hyvin rajallisesti, ainoastaan kolmena päivänä viikossa. Kellonaikakin saattaa kuulostaa vähän hankalalta: tapaamiset pitää ajoittaa kello 13-15.


Oikeastaan, minun on tosi vaikea mennä tässä lausumaan mitään poikani läheisten ihmisten vierailumahdollisuuksista, sillä niistä eivät Jämsän sosiaalitoimiston sosiaalityöntekijät Minna Laurila-Paasonen ja Seija Ågren informoineet minua mitenkään. Tapasin sosiaalityöntekijöitä ensimmäisen kerran tämän kiireellisen huostaanottoprosessin aikana viime perjantaina, 20.2.2009. Samana päivänä olin kaksi tuntia aiemmin saanut ensimmäisen puhelinsoiton sosiaalitoimistosta huostaanoton takia. Silloin Minna Laurila-Paasonen pyysi minua saapumaan parin tunnin kuluttua tapaamiseen Jämsän kaupungintalolle, sosiaalitoimistoon.
No, onneksi satuin olemaan maantieteellisesti riittävän lähellä.

Sosiaalitoimi haluaa nähtävästi säännöstellä tiukoin ottein poikani ihmissuhteita myös muihin ihmisiin kuin minuun. Kysyn, vastaako se lapsen tarpeita? Lastenkoti Mattila ei nimittäin ole se, joka rajoittaa tuossa määrin lapseni mahdollisuuksia tavata läheisiään. Määräykset tulevat Jämsän sosiaalitoimistosta. Pojastani on tullut spitaalinen ja tempoilevan vallankäytön uhri.

Lastani ei suojele kukaan; sen sijaan Jämsän sosiaalikoneisto kuluttaa paljon voimavarojaan suojellakseen itseään.

Olen kirjoittanut jotain eroperhe.netiin huostaanottoprosessin kulusta. Vielä en ole kuitenkaan ehtinyt ammentaa läheskään kaikkea, mikä on yhteiskunnallisesti ja journalistisesti kiinnostavaa...
Tässä kirjoitan eroperhe.netissä aloittamaani pitkään keskusteluketjuun "Jämsä otti lapseni huostaan, koska päivähoitopaikka puuttuu".
Ja tässä esittelen samaisella foorumilla valokuva-albumini, jonne olen tallentanut kuviani Jyväskylässä sijaitsevasta Mattilan lastenkodista. Vastaan viestiketjussa ihmettelevälle kysyjälle miksi valokuvaus on mainio työväline yhteistoimintaan ja seurusteluun ja jo itsessään kiinnostava ja ihmisiä toisiinsa lähentävä alusta. Suosittelen kaikille. Kuvaaminen on kivaa puuhaa. Kuvattava ja kuvaaja pelaavat samaan maaliin, yhdessä.