lauantaina, helmikuuta 14, 2009

Poliisi korvaa sosiaalityön ja -osaston

Sosiaalityöntekijä, lastenvalvoja ja poliisi saapuivat tänään kotiini näyttävästi. Jämsä ottaa lapsen mieluummin kiireellisesti huostaan kuin maksaa kiireellisesti toimeentulotukea.

Huostaanottohan on kätevä loppuratkaisu, kun sosiaalityöltä on jäänyt hoitamatta esimerkiksi pelkästään viime vuoden aikana kaikki se, jolla lasta ja perhettä autetaan kansalaisen perusoikeuksien mukaan. Me emme tarvitse enää sosiaaliosastoa päivähoitoineen - poliisi näyttää hyvin riittävän itse sosiaaliosastollekin.

Poliisit kantoivat minut käsiraudoissa kotini etupihalla seisseeseen poliisiautoon, ja minä jouduin lääkäriin. Loikoilin terveyskeskuksen putkassa noin kymmenen minuuttia, kunnes lääkäri vapautti lukkojen takaa. Hän totesi minut nopeasti terveeksi, ja päästi kotimatkalle.

Minä olin hölmönä: tässäkö tämä nyt olikin? Lääkäri sanoi, että hänelle on perjantai-illan mittaan tulossa varmasti oikeitakin potilaita.

Sosiaalityöntekijä Silja Juusela toteutti viime perjantaina väläyttämänsä kiireellisen huostaanoton. Jämsän kaupunki otti poikani nyt huostaan.

Syytä en tiedä. Kirjallisesti en ole saanut mitään. Vähäsanainen Juusela viittasi tämänaamuiseen käyntiini seurakunnassa, kun hain EU:n ruoka-apua. Hänen mukaansa olin käynyt siellä tänään poikani kanssa, jolloin olin ihan ihmeissäni: etkö sinä aloittanut tätä kiireellistä huostaanottoprosessia Jämsän kaupungissa viime perjantaina päinvastoin siksi, kun käyn hoitamassa sosiaalitoimessa toimeentulotukiasioitani ilman poikaani.

Pidän sosiaalitoimea toiminnan virheiden vuoksi sen verran väkivaltaisena ympäristönä, että en ota noille reissuilleni poikaani mukaan. Poikani nukkuu yksin kotona, aamu-unisena hän on pommin varma aamunukkuja. Tuukka ei ole koskaan ollut hereillä palatessani.

Olen varmasti voinut tällä tavoin suojaamaan lasta.

Olen kyllä joka kerta heti sosiaalityöntekijän luokse astuessani ilmoittanut jo kynnyksellä, että ollaanpa ripeitä; lapseni nukkuu yksin kotona. Olen ajatellut, että sosiaalitoimi puhaltaisi päivähoitoon painetta päivähoitopaikan saamiseksi.

Olen hämmentävästi saanut lukuisilla käyntikerroillani sosiaalitoimistossa käsityksen, että ainakaan sosiaalitoimi ei varmasti aio tehdä mitään päivähoitopaikan saamiseksi.

Toiseksi, olen aina ajatellut, että sosiaalityöntekijä vetäisi heti johtopäätöksen, että ryhtyisi todellakin hoitamaan toimeentulotukeani kuntoon, sillä olen aina korostanut ettei tämä virastoissa asiointi ole helppoa. Minulla kun ei ole mitään vaihtoehtoista hoitopaikkaa Jämsässä. Sekin on erittäin hyvin sosiaalitoimen tiedossa.


Koskaan aiemmin tiedotukseni lapseni yksinolosta ei ole herättänyt sosiaalitoimiston työntekijöissä edes kysymystä, ei kulmien kohotusta, ei mitään. Asia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, koska siinähän tuo onneton äiti vain koettaa todistella, että se päivähoitopaikka voisi olla tarpeen.

Vasta viikko sitten perjantaina sosiaalityöntekijä ja lastenvalvoja puuttuivat siihen, eivät asiasta minun kanssani juttelemalla, vaan tiedottamalla suoraan, että me valmistelemme sen vuoksi kiireellistä huostaanottoa.

Kerroin EU-ruokaa jakavalle diakonissalle, että sinun pitänee nyt tehdä lastensuojeluilmoitus, kun käyn tätä ruoka-apua hakemassa. Lapseni nimittäin nukkuu yksin kotona. (Olisi muuten ruoanhaku jäänyt tältä päivältä kokonaan väliin, sillä lapseni on aamu-uninen. Seurakunnassa pitää asioida aamutuimaan.)

Kerroin hänelle, että tämä lapsen yksin nukuttaminen on kuulunut viime perjantaista lähtien Jämsässä kiireellisen huostaanoton kategoriaan.

Arvelin, että diakoni voisi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että alkaisin mahdollisesti saada toimeentulotukea ja poikani Tuukka pääsisi jopa päiväkotiin, jossa hän on aina niin hyvin viihtynyt. Taustoitin kokemuksillani diakonia huolellisesti. Hän kysyi minulta sosiaalityöntekijäni nimen.

Hän oli soittanut Silja Juuselalle Jämsän sosiaalitoimistoon. Nyt Juuselan kertomus menee sen verran ristiriitaiseksi ja hämäräksi, että ei kannata oitis sotkea diakonia tähän huostaanottotapaukseen. Silja Juusela väitti olohuoneessani, että diakoni olisi todella tehnyt lastensuojeluilmoituksen, mutta enpä ole moista paperia saanut käteeni.


Oliko Juuselalla yhtäkkiä niin hirvittävä kiire rynnätä poliisien kanssa luokseni, että hän ei edes kirjallista ilmoitusta ehtinyt kirjoittamaan?

Aion käydä tapaamassa diakonia maanantaina ja selvittää hänen kertomuksensa tapauksesta suoraaan hänen kanssaan.

Olin viikko sitten perjantaina 6.2.2009 tilannut sosiaalitoimistosta vastaanottoajan saadakseni vihdoinkin toimeentulotukea, kun päivähoitohakemukseni on jälleen vanhenemassa. Olen tälläkin kierroksella ehtinyt jo kaksi hakemusta. Hakemus on voimassa kuusi kuukautta.

Olemme asuneet Jämsänkoskella ja nyttemmin uudessa yhdistyneessä Jämsässä kolme (3) vuotta, josta vuoden ajan pojallani on ollut päivähoitopaikka. Jonossa olemme olleet yhteensä kaksi vuotta.

En aio enää uusia päivähoitohakemustani, se ei ole kohtuullista ketään jämsäläistä kohtaan. En mielestäni saa opettaa sosiaaliosastoa siihen, että päivähoito ja sosiaalityö seisottavat ihmisiä loputtomiin päivähoitoa jonottamassa.


Kuvassa sosiaalityöntekijä on tehnyt jälleen onnistuneen kotikäynnin.

Olen jo tottunut niin poliisien seisomiseen ovellani, että en osannut edes ihmetellä. Jämsässä poliisien tilaaminen paikalle alkaa olla arkipäiväistä naapurien välistä viestintää. Pari turhautunutta ja omia vikojaan peittelevää aikuista pyörittää mielipuolista juorumyllyä, jossa suurimmat ämmät muuten eivät välttämättä ole naisia. Meillä yksi mies kilpailee tasapäisesti asialle omistautuneessa seurassa kilpailemaan vuoden Ämmän tittelistä.

Poliisit marssivat olohuoneeseen, perässään sosiaalityöntekijä Silja Juusela ja hänen tämänkertainen lastenvalvojansa. En ollut koskaan aiemmin häntä tavannut, enkä hänen kanssaan jutellut. Näin oli myös viikko aiemmin perjantaina, kun jo kolmannen kerran olin varannut ajan sosiaalitoimistosta yhtä ja samaa toimeentulotukea varten. Aivan uusi lastensuojelun työntekijä oli heti, lähes ensi sanoikseen, valmis ilmoittamaan minulle, että valmistelemme kiireellistä huostaanottoa. Ymmärtääkseni Minna Laurila-Paasonen teki ensimmäisiä työpäiviään/keikkojaan Jämsän kaupungissa.

Kysyin häneltä, että oletko nyt varmasti saanut riittävästi taustatietoja tästä sosiaalitapauksestani. Sitä ei voinut tuossa vaiheessa oikein nimittää edes lastensuojelutapaukseksi, sillä päiväkoti Koivulinnan johtaja Päivi Haikonen oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen poikani Tuukan lounasnälästä jo 3.11.2007. Järjestin itse - jouduin järjestämään itse - lastensuojeluilmoituksen selvittämiseksi päiväkodissa monta palaveria, mutta sain vastaani vain synkkää mykkyyttä, jota nimittäisin lähinnä piiloaggressioksi.

Keskustelua ei ollut, kun päiväkodin johtaja ei ollut oikeastaan edes halukas puhumaan. Ja varsinkin itse ongelmasta, eli lastensuojeluilmoituksesta, puhuimme kolmessa eri palaverissamme erittäin vähän.

Päiväkodin työntekijöiden ammattitaito ei ollut riittänyt sen oivaltamisessa, että a) poika oli polkenut polkupyörällään kolme (3) kilometriä juuri ennen lounasta, b) henkilökunnasta olisi kuka tahansa voinut kysäistä miksi Tuukka on lounaalla nälkäinen. Päivi Haikonen ei valitellut lastensuojeluilmoituksessaan esim. viikonlopun jälkeistä maanantainälkää, vaan ainoastaan lapsen nälkäisyyttä lounaalle ryhdyttäessä. “Syö jopa ahmien.” (Niin muuten minäkin teen.)

Tulin tehneeksi toimeentulotuen saamiseksi viime viikon perjantaihin mennessä töitä kaksi kuukautta, joulukuun ja tammikuun. Järjestin itselleni kolme eri vastaanottoa sosiaalitoimistoon, joissa Silja Juusela ehti hyvin perehtyä tapaukseeni. (Hm... Niin, jos olisi halunnut perehtyä.)

Silti yllätykseni oli melkoinen, kun 6.2.2009 kolmannen eli viime viikon perjantain vastaanoton lopulla Minna Laurila-Paasonen kysyi selvästi ensi kertaa asiaan tarttuen, mutta kuitenkin kuin huolettomasti ohimennen, kuin itsestäänselvyytenä, että maksetaanhan sinulle toimeentulotukea. Silja Juusela sanoi heti, ettei makseta.

Toimeentulotuen puuttuminen on ilmiselvästi ollut tabu, josta virkamiehet eivät halunneet keskenään puhua.

Minä letkautin lastenvalvojalle, että sinä olet valmis kyllä minulle väittämään, että sinua on hyvin informoitu tapauksestani, mutta ette ole jutelleet edes tällaisesta ihan ensimmäisestä perusoikeudestani eli saanko toimeentulotukea vai en. Silti ensimmäiset sanasi tässä tapaamisessamme ovat, että valmistelemme Tuukan kiireellistä huostaanottoa.

Siihen saakka niin itsevarma Laurila-Paasonen istuikin loppuminuutit ihan hiljaa. Hänkin taisi hämmentyä. Asenteellisuus, jota hänelle oli syötetty taustainformaation nimissä, oli osoittautunut suorastaan vahingolliseksi kuplaksi.

Mutta hyvinpä oli näyttänyt hänellekin tiedot kelvanneen.

Sain siis todellakin kahden kuukauden työn ja kolmen käyntikerran jälkeen toimeentulotuen helmikuuksi. Eli yhdeksi kuukaudeksi.


Kirjoitan tästä myös Tiina Kaarelan eroperhenetin keskusteluosastossa: Jämsä otti lapseni huostaan, koska päivähoitopaikka puuttuu.